Puolikkaan verran alipaineiset renkaat kyllä - näin veikkaan - tekevät melkoisen lisävastuksen ja loven naftasäiliöön. Sen sijaan pirssin aerodynamiikka lienee varsin onnistunut, ainakin olemattomat tuulen suhinat kertoisivat näin.
Tosin sain 126:llakin menemään ensi alkuun 11 litraa, ennenkuin "talon tapoihin" totuttiin. Auton juonet pitää ensin sisäistää, sen jälkeen kulutus on helppo pitää ruodussa ja usein vielä matkakin sujuu juoheammin.
Ehkä suurin syy ensin alkuun melko kulmikkaaseen ajoon syntyy möhkön jarrujen ja painon yhdistelmästä. Autolla ikään kuin varoo joka risteykseen ja kulmaukseen tulemista liiotellusti, vasiten kun jarrutustunto tahtoo olla melko ohut. Tapahtumat voisivat välittyä jalkaan paremminkin. Mukavuuden ja kaiken kevyttoimisuuden merkitystä ei silti voi kiistää.
Siirtyminen 126:n sarviin onkin sitten enemmän alkukantaista autoilun tunnelmaa. Selvää on, että 126 kolmilitraisenakin on kulkevamman oloinen, vaikka numeroiden valossa ero on vähäinen.
Tuntuma möhkön jälkeen on lähes mikroautomainen. Tämä taas koostuu selkeästi kuuluvasta moottorin äänestä, suhinoista ikkunankarmeissa, jäykähköstä kytkimestä sekä ohjauksesta, selkeästä aliohjautuvuudesta, kovista istuimista ja muutenkin ympäristön läsnäolosta. Jarrutuntuman osalta 126 on seuraajaansa etevämpi. Samoin ohjaustunto on parempi, vaikka 140 on kadunkulmissa ja parkkihallissa ketterämpi. Sen minkä 140 sulkee ulkomaailmasta kuorensa ulkopuolelle, se on 126:n ratissa havaittavissa selkeästi.
Kyllä, 126 tosiaan tuntuu hieman vanhanaikaiselta, mutta monessa kohdin positiivisessa mielessä. Jos taas siitä hypätään ns. perusautoihin - uusiinkin - se on mukavuudeltaan edelleen yllättävän paljon tätä päivää.
126 on hauska ajettava, 140 taas ei. Se on ainoastaan loistokas ajettava
.
osat kustansivat 45€.
Entä sitten iso, suhteessa aika aerodynaaminen ässä?
.
