Miten sinusta tuli "mersumies/nainen"?

[jameri]

juu oma tarina on seuraava, tietysti isän esimerkki innoitti oli oikein 240D banaaninkeltaisena ja uutena vuonna 1980, oli se komia peli.

Pääsin sitten ajamaan isäni kaverin firmassa koeajossa ollutta 190E 2.3-16 mersua vuonna 1985 tai itse asiassa viemään sen takaisin koeajon jälkeen oli se juuri kortin saaneena todella herkkua, ykköset alhaalla ja spoilerit ja kaikki vakiona.

Siitä se sitten läksi ......

[jukka-tre]

Vai autokuume? En ole kuullutkaan

pforsell

Hehheh, niin... Tuossa alla on tuo "kuuluisa" teksti:

Saanko vähän vielä nostattaa vaihtokuumetta?

W211-korissa on rivikuutonen aina mallivuoteen 2006 asti. Vasta nyt tulivat uudet V6-dieselit, eli jos päivität autosi vaikka 2005:ksi saat vielä R6:n.

pforsell

Ai pahus, että kolahti suoraan perille. Tällä samalla tekniikalla oleva uuskoppanen E-malli... Voi voi, kun iski niin karseen vaihtokuumeen. Tosin enhän nyt tälläkään ole kerinnyt vielä tarpeeksi ajaa, kun pitää aina vielä kortteli kiertää pari kertaa, vaikka olis miten pitkä reissu takana.

Vois keväällä harkita pientä päivitystä ohjelmapuolelle, niin saisi vaikka 580 Nm väännön. Sitten sen kanssa menis taas pari vuotta sujuvasti, ikäänkuin olisi uusi auto taas...

Siihen asti pitää varoa menemästä edes lähelle mitään autokauppaa. Mutta sitten ... Ja nanolakka-versio pitää olla.

Edit: Sori, nyt menee vähän aiheen viereen. Lopetetaan tämä rönsy tähän ...

[zerozero]

Lyhyt versio:

* Faijalla ja isoveljellä molemmilla w108 ( muistaakseni '68 250SE ja '69 280SEL )
* Ensimmäinen sanani oli äitini mukaan _"merrrrsu"_ !
* Ensimmäinen automatkani oli mersun takapenkillä
* Poikani ensimmäinen automatka oli mersun takapenkillä
* Paras kaveri mersuhullu w126 omistaja, isällään w201

= aika selvä homma.

[pforsell]

[
Nyt tämä mun auto on menossa Veholle ja Takuusuojaus Oy: lle täydelliseen ruostekorjaus / suojaus -käsittelyyn. Ajan tällä sitte näitten jälkeen ainakin 2 vuotta ja mieluummin paljon enempi...

Jos minulla olisi nyt tuo Sinun Auto, niin veisin sen heti parhaaseen ruostesuojaukseen, mitä löytyy (ja Vehon suositus mukaan). Itsellä kaduttaa, etten tehny heti ostaessa.

Oli pakko ottaa vinkistä vaari. Aika on tilattu täyskäsittelyyn, jossa ylimääräisenä herkkuna tulee vielä Tectyl Noise Stop -äänieristyskäsittely.

Moni on moittinut W211:ta meluisaksi verrattuna W210 -malliin. Ei ole kokemuksia, mutta paljon meluisampi tämä on kuin edellinen V70 Volvo. Lopullinen ahaa-elämys tuli pari päivää sitten, kun ajelin pienen koeajolenkin velipojan vasta hankkimalla -04 -mallisella E60 BMW 530d:llä. Mersun moottorinäänet, alustan äänet ja rengasäänet olivat kuin suoraan 70-luvulta Biimerin hiljaisuuden jälkeen.

Katsotaan, sanoi lääkäri. Jonoa massaajalla oli aina tammikuun lopulle asti, mutta sitten on minun vuoroni. Kauheita hinnaneroja; soittelemalla sain haarukan 1800e - 400e. Päädyin loppujen lopuksi hintahaarukan puoleenväliin takuusuojaukseen, joka lupasi, ettei uusia reikiä porailla koriin jotta valmistajan laajennetut maali- ja koritakuut säilyvät. Vaikuttivat asiansa osaavilta, mutta olipa pitkä jonokin.

Tarkoitus olisi tällä sen jälkeen ajella noin about 3 vuotta ja katsella sitten koko paletti uudelleen.


pforsell

P.S. Oli se Biimeri edelleen ulkonäöltään aika mörkö ja ajettavuudeltaan möhkäle.

[mirko79]

...no eräänä aamuna pienessä pöhnässä oltiin kaverin kans paikallisessa "parilla", tai siis minä olin ja kaveri toimi kuskina...kaveri siinä päivän lehteä selaillessaan huomasi ilmoituksen w123 200d mallisesta kaarasta joka oli kohtalaisen edullinen...300€...ja hihkaisi minulle että tuossapa olis sulle takaveto talveksi...vissiin ihan puolivitsinä...mut minäpä otin sen tosissani ja soitin saman tien sille omistajalle...noin tunnin päästä oltiin jo koe-ajolla kyseisellä kaaralla ja tykästyin siihen niin että kotimatkalla möin serkulle kotivahvistimen lievällä tappiolla, ja n. 2 tunnin päästä koeajosta varasinkin jo sen auton itselleni...no nyt on se sama auto itsellä varaosina ja nykyinenkin mesekin on w123 200d...vaan onpa sellainen kulkine että eipä juuri teinikorollalla kannata tulla härnäämään...vaikka edelleen, auto onkin vaan 2.0 nokivasara...ei syö öljyä, eikä juuri diisseliäkään, auto toki on joka päiväisessä ajossa täällä pohjois-karjalan suunnalla, ja koko ajan vaan vahvistuu tunne että näillä minä ajan lopun ikääni...tosin niinhän se on että vannomatta paras...

[kaijan]

ennen kuin sain kortin olin kaavaillut itselleni jotain pientä japanilaista jota voisi tuunailla.

Kun isäni sai kuulla ideastani sanoi hän että: "ensimmäisellä autolla tulet kuitenkin ajamaan ne ekat kolhut (tosi kannustavaa ) niin mitään japanin rimpulaahan ei minun poika itsellensä osta! Ekassa autossa täytyy olla massaa jottei sattuisi niin pahasti."

Tutulla sattui juuri tuolloin olemaan myytävänä W201-korinen 2-litrainen bensa mistä kiinnostuin oitis. Löytyisihän tuohonkin hyvin niitä "tuning"-osia. Eikun kaupat lukkoon ja johtotähti omalle pihalle.

No kolhuja en ole vielä ajanut autoilla (jos ei lasketa mukaan hangen päälle ajamista talvella ) ja vanha mese on jo lähtenyt vaihtoon.

Eli siinä lyhykäisyydessään minun tarina.

PS. En kyllä tuunaillut sitä W201:stä kun ei huviajluiltaan kerinnyt

[Rollick]

Oma mese into on lähtenyt ihan istumalihasten kautta ja kukkaron kautta (näin ainakin kotona hallintovallalle tätä selitän). Eli, kun köyhällä ei ole varaa ostaa halapaa... Näin siis kotona tietty selitän, että kun ostaa kunnon auton, ei tarvi a) korjailla alvariinsa b) kilometrejä on edessä enemmän kuin itellä c) arvo pysyy... Tarina on vissiin ollut uskottava, tai sitten ...

Istumalihakset olivat suht kovilla kun juuri koulusta valmistuneena ajelin edestakaisin Hesasta kotiseudulle Vaasaan viikottain. Siinä meni vuoden sisään yksi Fiat Uno. Mersuja lähdin etsimään sitten yhden viikonlopun ja 1500km ajon kokemuksella W116:lla - tämä tais olla 280S(E?). Kokemus oli niin hyvä, että kotiin ajautui 81-vuoden 300TD. Auto oli kuin tehty maantielle.

Ajauduin tuosta eroon ja tilalle tuli farkku Xsara diisselillä. Autossa ei muuta vikaa kuin: se on ranskalainen ja isosti pikkuvikoja, joita koskaan saatu Vehollakaan kuntoon.

Laiskistuin autojen suhteen sen verran, että Xsaran jälkeen otinkin liisarina ton "pikku-mustan" eli A140:n. Mersu sekin on kait, vaikka himpan pieni ja laiska. Liisari menee piakkoin umpeen ja etsin tilalle ton ison keltuaisen, eli Vianon. Oon nyt sillä ajallut kolmisen kuukautta ja en voisi olla tyytyväisempi. Takaisin isokokoiseen diisselimersuun.

[veukveuk]

-82 en ostanut serkun mieheltä 200 diisseliä ennen harmaisiin menoa ja ensimmäisillä lomilla Mese oli mennyt ja vieläkin harmittaa.
2001 täytyi saada alle luotettava menopeli ja Audi vaihtui -85 250 D:hen.
Se päivittyi 300 D:hen ja nyt perheessä 260 E 6D Lang ja 300 DT. Odotellaan seuraavaa Meseä ja nautitaan ajamisesta eikä kärsitä muovin kitinästä.

[Simo M. A.]

90-luvun lopulla isä oli ostamassa uutta A-sarjalaista ja samalla haki Veholta pinon Mercedeksen esitteitä eri malleista. Lueskellessani näitä mielestäni erittäin laadukkaita ja tyylikkäitä englanninkielisiä esitteitä, syttyi jonkinlainen erityinen viehtymys Mercedekseen. Esitteistä oikein huokui tekstistä ja kuvista erittäin hyvä maku ja tyyli, autot oli esitelty tyylikkäästi ja lisäksi Mercedeksen merkillä ja myös useilla malleilla oli takanaan pitkä hieno historia, mitä ei esitteissä ollut unohdettu esitellä myöskään.

Sitten SLK:n kohdalla huomasin, että tuossa autossa on se jokin mikä aiheuttaa hyvin voimakkaan halun omistaa kyseinen auto.

Sitten hankinkin vm. 2000 SLK:n esitteen keväällä 2000 ja siitä leikkasin kuvia irti opiskelijakämpän seinälle SLK:sta Päätin, että vielä jonain päivänä, muutaman vuoden kuluttua tuollaisen hankin. Tietystikään kaverit eivät uskoneet tyyliin "joo, joo, komea peli, mutta eivät ihmiset tuollaisia käytännössä voi ostaa, epäkäytännöllinen jne jne".

Menihän siinä sitten vielä vuosia ennen kuin oli mahdollisuus vihdoin käytännössä tuo "ihastus" hankkia, mutta hankin siinä välissä köyhänä opiskelijana myös W123 230E:n automaattina (kattoluukulla vieläpä) ja kyllä se auto oli leppoisa ja arvokas ajaa, ja kulkikin yllättävän hyvin 136hv:n ja kohtalaisen hyvän väännön ansiosta, auto palveli n. 1,5 vuotta kunnes ruostumisongelma alkoi olla käytännössä liian hankala jo ja ajelinkin Accordilla ja Civicillä myös, tietäen toki palaavani Mercedekseen vielä.

Nyt hain vielä ebay:sta SLK:n alkuperäisiä esitteitä ja hankin vm 1997 230 Kompressorin esitteen vuodelta 1997 ja lisäksi löysin tuon vuoden 2000 esitteen, mistä noita kuvia silloin aikanaan seinälle saksin, kyseiset esitteet laitoin sitten SLK:n lehtitaskuun penkin taakse talteen

[toni1976]

Minun tarinani on seuraavanlainen:
Tulen perheestä, jossa Saabit ja Volvot luokiteltiin autoiksi. Eihän mersua toki aliarvostettu, mutta hintaansa nähden niiden penkit on surkeat. Näin on isä iät ja ajat minulle sanonut, huonoselkäinen kun on Tämä ehkä pitäneekin paikkaansa vanhempien yksilöiden kohdalla.
Mulla on ollu vuodesta -94 monenmerkkisiä autoja. Saab oli niistä ensimmäinen, joka sitten vaihtui Volvoon. Näiden perään omistin pari saksalaista "halppismerkiä" ja sitten oli pari japsia joiden jälkeen taas palattiin Saabiin. Kokeilut eri merkeillä ei tuottanut tulosta. Saabin kovan kulutuksen takia ostin dieselin, Renault Lagunan. Vikoja toisen perään ilmaantui Ei prrkle Jotain oli keksittävä. Eihän auton ole tarkoitus olla pajalla kaiken aikaa vaan ajamista vartenhan tuo on hankittu Pitäiskö kuitenkin kokeilla merssua Kavereillani niitä on paljon ollu ja kyllähän tuo W124 korimalli on tietyllä tapaa arvokkaan näköinen vaikka onkin jo iäkäs. Ja hyvinhän nuo ovat toimineet vaikka on ajettukin jo vaikka kuinka paljon Niinhän sitten sopiva yksilö tuli kohdalle ja olin myyty. Vaihtokaupat saatiin aikaiseksi ja minusta tuli kesäkuussa Mersun omistaja. Aika näyttää josko tämä nyt sitten olisi se minun merkki myös jatkossa
Hauskinta tässä viimeisessä autohankinnassa on se, että isäukkokin on ruvennut hieman katselemaan mersujen suuntaan sillä silmällä

[juturpei]

Minulle tuli auton laitto eteen ja kun ammatikseni ajelen niin halusin automaatin ettei tarvi vaihteita rumpata ja mersullahan se on toimivimpia automaatteja! 190 oli ensimmäinen jonka jälkeen ollu 124, 202, vito, 210 ja nyt 202 taas! muutamia muita merkkejä ollu välissä mutta kaipuu aina mersuun ajanut takaisin merkkiin!

[toni1976]

Minulle tuli auton laitto eteen ja kun ammatikseni ajelen niin halusin automaatin ettei tarvi vaihteita rumpata ja mersullahan se on toimivimpia automaatteja!

Kyllähän tämäkin on täyttä totta En tosin ajele ammatikseni, mutta itsellänikin oli yhtenä tärkeänä kriteerinä diesel+automaatti. Vaihtoehtoja ei loppujenlopuksi hirveästi ole näissä vanhemmissa ja ehkäpä se varmin ostos on Mersu

[Mindy]

Koskaan ei oo meijän perheessä mersua ollu.. Ensin on kuulemma ollu pikkuruinen harmaa pösö, josta muistikuvia itselläni ei paljoa olekaan. Seuraavana ajopelinä toimi papan vanha lada jossa oli tosi namit pantteri päällysteiset penkit:D. Siihen taidettiin kuitenkin kyllästyä ja hankittiin Suzuki Baleno. Vikoja aikoi kuitenki pikkuhiljaa löytyä siihen malliin että käytettynä n.vuosi sitten löytettiin melko uusi valkoinen Subaru Forrester. Iskä tykkää, sillä pääsee talvellakin risteyksissä nuorten jannujen ohi.
Mersuihinkin oon kuitenki jo melko pienenä törmännyt. Tädin miehen nahkapenkkinen Mersu ilmastointilaitteineen oli niin koool. Kyllä sitä eritavoin ulkopuolelta töllättin kun meidän vanhaa suzukia sillon aikoinaan:). Ja pitihän se toisenkin tädin hankkia mersu, olikohan vielä hienompi. Saapas nähdä minkälaisen auton sitä sitten hankin kun aika koittaa... saako mersuforum käännytettyä minut mersutytöksi;)

[ässäarpa]

Asiasta pitää syyttää entistä yläasteen naisopettajaa, joka tuli töihin W116 280 mesellä. -Ja elettiin huoletonta teini-ikää 1985-1988.
Nainen oli prototyyppi siitä mitä viisikymppinen ruotsinmaikka edustaa
Mutta auto teki Tunturi Tiger mieheen lähtemättömän jäljen.

Musiikki oli Scorpionsia, Metallican Kill'em All.ila ja Iron Maidenin kulta- aikaa. Tytöt olivat singlejä ja hoikkia, mersut W126 -mallia. Tuli ensirakkaus erääseen tyttöön ja mersun W126 malliin. Molemmat olivat aikoinaan saavuttamattomia unelmia. Edes jotkut unelmat kuitenkin toteutuvat ja olen nykyisin W126 omistaja.

Etsiskelin 123 240/300D klassikkomersua pari vuotta sitten kun huomasin lähettyvillä myynnissä Ässän. Kävin koeajolla, maksoin ylihintaa enkä tutkinut auton kuntoa tai taustoja lainkaan.
Tämän seurauksena olen nykyisin erittäin tyytyväinen ässämersun omistaja!
Nostalgiasta on siirretty katse eteen päin. ( Se toinen ensirakkaus on muuttunut ylipainoiseksi marisevaääniskesi demarivaikkuttajaksi.)
Veni ,Vidi, Vici

[Sway-bar]

Vette meni vaihdossa ja avo-CLK 320 tuli tilalle. Kaikki tapahtui niin nopeasti, että asian huomaa vasta autossa, jossa ei kori nitise ja notku. Vastaavasti, kun kaasu polkasee, kaikki tapahtuu arvokkaan säyseästi, tai laiskasti.

[pekka62]

mulla on pitkä kokemus kaikenlaisista muista merkeistä,hyviäkin sattunut kohdalle,mutta jotenkin se viimein sattui silmiin ensimmäinen myynnissä oleva mese ja kaverit sanoi että kokeile.ja menin sit ostaan sellasen vanhan 83 mesen.siitä sitten piti alkaa hieman uusiin kalustoa kun oli hieman laho vikaa,,,seuraava nousi vuodella ,,sitten olikin jo 87 ,,muutama varaosa mersa piti ostaa välissä ja käyttää malliksi myös joku pikku ruokanen japsikin.mutta aikansa tuskailtuani,,tilojen puuteen vuoksi,,noin 137 kg,,,eikun jälleen nettiin haku.löytyi tollanen kohtuu kuntonen 90 mese,,ruotsin tuonti-auto ,jonka otin mukaan heti..sattu oleen vielä hyvässä iskussa.monta päivää nytkin autoliikkeitä ajellu läpi ja kokeillu jos mimmosta uudempaa kiesiä mutta ei,,aina kun lähtee omalla mesellä niin aah,,kyllä siihen on sitten lysti istua ja lähteä ajamaan jalat isossa tilassa,ja tuttu kiiihdytys 3-vaihteella pikku väliin ja ,,,lopun matkaa meneekin taas ihanasti..seuraava taitaa olla sitten joku uudempi farkku-mese..eihän näistä pääse irti,,

[biglimited]

Vaaria tästä täytyy 'syyttää' 70-luvulla pikkutyttönä liikenteessä opin morjestamaan kaikkia mersuja: "Mersu moi!" huusin aina kun mersun bongasin. Vaari kuunteli tätä hetken ja hankki sitten w115 220d:n ja pääsin sitten mersun kyytiin useaksi vuodeksi ja kasvoin pojaksi. Sitten tuli muutama 123 koppa, taxi ja coupe ja minä mieheksi, kyllä se sitten riitti tähän titteliin ja taudinkuvaan
Nick Lakritsa, ystäväni, pönkitti fiilistä vielä usealla mersulla, w201 ja w126x2 90-luvulla että kyllä niissä on istuttu joka vuosikymmen

Kiitokset siis edellisille herrasmiehille hyvästä perinnöstä!

[Mape]

No, tämähän näyttää olevan vanhan toistoa:

Isänisä rupesi rekkakuskiksi, ja ensimmäinen rekka oli mersu. Siihen aikaanhan ne oli pirun kalliita, mutta kestäviä ja mukavia ajettavia. Siinä sivussa ukin talouteen tuli pystylamppumersu.

Isä on jatkanut rekkahommia, ja näihin päiviin on ajettu mersulla. Actrossissa ilmenneiden lapsenvikojen myötä rekat on kyllä vaihtunut Sisuun, mutta henkilöautona on pysynyt mersu.

Jaa minä sitten? Kun kortin sain, oli minulla tietysti omakin auto, mutta kotikylillä iltapilikselle piti saada mersu alle, samoin kuin mille tahansa pidemmälle reissulle. Vaikka pidin ex-Scorpiota jo hyvänä ajettavana, ei tarvitse silti miettiä, mikä on ollut paras ja mieleisin. Nyt sitten alkoi jo rahavaratkin riittää sekä mersun ostoon ja että kunnossapitoon. Enkä tarkoita tällä siis sitä, että olisi maaliman kallein ylläpidettävä, en vaan kerran sellaisen saatuani halua päästää sitä siihen kuntoon kuin esim. tuo edellämainittu foortti..

[Räplääjä]

Minusta tulimersuukko kun joskus 70-luvulla ajoin iltaisin ja viikonloppuisin vosikkaa kaikkia merkkejä tuli ajettua mutta mese tuntu parhaalta kännyyn siitä lähtien olen rakennellut itelle näitä mesejä nyt mulla on 88 200B sedan taitaa viedä hautaan asti on se mahtava, kävin justiin leimalla ei vikaa.

[PL]

Viikko sitten lähdin viemään V6 Sebringiäni vaihtoon kun tuli muutto pidemmälle, Passattia lähdin kaupasta katsomaan mutta W203 200CDI farkku tarttui 'käteen' ja hyvältä on tuntunut

-PL

[TaunusTomi]

kaikki alkoi siitä kun mä ...joopa joo..muistan olleeni n5v ja isukki joka lauantai sanoi että voittaspa lotossa niin sais oman talon,no asiat vieri eteenpäin ja ja sitten ruvettiin hokemaan että voittaspa lotossa että sais oman mersun no yhtäkkiä olikin pihassa w123 200d..sitä ennen oli ollut enemmän ja vähemmän laitettua foortia pihassa caprista transiittiin..Aina oli mielessä että jonakin päivänä ostan oman mersun,monta vuotta meni kunnes sain sellasen hommattua,sekin 200d mutta sentään 124 koppanen..voi että se tuntui unelmalta vaikka olikin helvetin laiska mutta hiljakseltaan kruisailtiin ja nautiskeltiin..aina oli silti takaraivossa ajatus että w210 olis vielä parempi/näyttävämpi kun tuntui että rupes joka kadunkulmassa olemaan 124:ia,sitten tuli eteen w210 280tekniikalla,se oli rakkautta ensi silmäyksellä suoraan saksan maalta..auto oli saatava hinnalla millä hyvänsä..ei muuta kuin rahaa tiskiin ja 50cent levy soittimeen(window shopper) en vielä ole kyllästynyt,kutosen rääkäisy ja voima sekä tähti nokalla niin huhh.On se ainakin mukavampi itkeä mersussa maailman menoa

[Lakritsa]

Vaaria tästä täytyy 'syyttää' 70-luvulla pikkutyttönä liikenteessä opin morjestamaan kaikkia mersuja: "Mersu moi!" huusin aina kun mersun bongasin. Vaari kuunteli tätä hetken ja hankki sitten w115 220d:n ja pääsin sitten mersun kyytiin useaksi vuodeksi ja kasvoin pojaksi. Sitten tuli muutama 123 koppa, taxi ja coupe ja minä mieheksi, kyllä se sitten riitti tähän titteliin ja taudinkuvaan
Nick Lakritsa, ystäväni, pönkitti fiilistä vielä usealla mersulla, w201 ja w126x2 90-luvulla että kyllä niissä on istuttu joka vuosikymmen

Kiitokset siis edellisille herrasmiehille hyvästä perinnöstä!

No joo, ole hyvä vaan !

Tosin oma innostukseni Mersuihin tuli Biglimitedin ja erään todellisen Mersuharrastajan S-Mersujen myötä. Jälkimmäisellä oli&on kyllä aikamoinen kokoelma Itse kun oli kasvanut Volvo/BMW-perheessä....

[jumetsap]

Isä osti monen japsin jälkeen w124:n, koska hyvä sattui kohdalle ja auto kulki, japanilaisista poiketen, kuin juna.

Ajelin sillä sitten toisinaan ja aloin katsella tarjontaa kun auto vaikutti hyvältä. Päätökseen vaikutti myös se että auton pitää olla kardaanivetoinen. Viiden toyotan jälkeen ostin sitten 124:n kun pohjanlahden toiselta puolelta uinut yksilö tuli eteen. 124 -sarja on 202:n ohella ainoa sarja mikä tähtikeuloista kiinnostaa.

[E280T]

tiesin että 124 on maailman paras auto

[rr]

Saabeilla vuodesta -87. Huhtikuun alussa 900 turbo -88 löysi uuden omistajan, jonka jälkeen olin autotta 3kk ja kuljin työmatkat mp:llä. Päätin hankkia seuraavaksi jonkin ison länsiauton. Loppumetreillä valikoimaan jäi Saab 9000 tai W124 mese. Näitä sitten selasin netistä.

Kesäkuun lopussa bongasin nettiautosta rupisen -87 250D:n, jonka piti olla teknisesti kunnossa. Menin katsomaan autoa ja se oli myyjän antamien tietojen mukainen. Kone käy nätisti, perä ei ujella, alusta on jämäkkä, ei ole tupakoitu jne. Auto on uitettu Saksasta 2000 ja huoltoleimoja sieltä löytyy 116tkm asti. Huollettu taas säännöllisesti suomessa 200tkm alkaen, merkinnät löytyi huoltokirjasta. Taulussa lukema 403tkm, tuntuu pitävän kutinsa. Pienen tinkimisen jälkeen kaupat tuli tehtyä.

Suurin yllätys oli, kun montulla pääsin tutkimaan pohjaa; Ei juurikaan ruostetta Ainoastaan ovien reunoissa ja kynnyskoteloissa rupea pinnassa. Takaovesta ruostetta rapatessa homma hieman ryöstäytyi käsistä Tuli sitten hiekkapuhallettua kaikki ruosteet pois, happomaalit alle, massat helmoihin ja uusi maali päälle. Vielä KL-varaosasta lokarit joka nurkkaan ja roiskeläpät Motonetista. Koteloöljyä oviin ja lokareiden alle runsaalla kädellä.

Nyt alkaa olla osat paikallaan ja naama on yhtä

[Harald]

Ei voi sanoa että verenperintönä, lieneekö voi mersumieheksi vielä kunnolla sanoa kun ensimmäistä viedään mutta kyyti on niin vakuuttavaa että tuskin viimeistä. Isä ajellut aina ranskalaisilla ja sellaisella minäkin aloitin. Sedällä on ajossa samanlainen peli ja hänen positiiviset kokemukset rohkaisivat minutkin ostamaan Mersun. Halusin pitkän matkan tappamiseen hyvän, turvallisen ja taloudellisen auton jolla voi ajella monta vuotta. Toivottavasti pelit kestää, kyyti on tehny vaikutuksen.