JP74 kirjoitti:Autokuumetta hiukan pukkaa, mutta jos koittais tehdä järkevän ratkaisun. Eli harkinnassa olisi C-malli, 250 turbodieselillä, tai sitten CDI:llä.
Saksasta saisi Suomen kilpiin hyvän? 96-97 C250 td:n n.12-14Keurolla. Samaan rahaan alkaisi saamaan Suomesta hiukan uudempaa, mutta enemmän ajettua c200-220Cdi:tä.
Kumpi olisi parempi vaihtoehto minulle, kun kriteereinä on virityspotentiaali, jonkinasteinen luotettavuus, ehkä jälleenmyyntiarvokin. Perinteinen tekniikka on sydäntä lähellä, mutta ehkäpä aika olisi katsoa eteenkinpäin??
Hmm... Autot ja "järkevät" ratkaisut ...
Eikös tuolla rahalla jo saa valmiiksi rakennetun superin.
Mutta se ei taida olla nyt mikään pointti.
Automaateista olen sitä mieltä, että ne on hyviä ja tarpeellisia, niinkuin juoma- automaatti, varsinkin tänä kesänä, sekä mitä suurimmissa määrin raha- automaatti, tosin vaan lyhyen aikaa tilpäivänä.
Petri K.lla automaatti on hyvä, kun se ajaa vaan kilpaa ja vieläpä niin lyhyttä matkaa, ettei muuten varmaan kerkiäisi kaikkia vaihteita käyttääkkään.
Potentiaalista sen verran, että jos tarkoitat moottorin ruokintaan liittyviä juttuja, niin cdi,ssä on ihan saman verran potentiaalia vieläpä helpommin hallittavassa muodossa, kuin täysin mekaanisissakin jutuissa.
Ihan varaosaluettelosta, siis jokaisen helposti saatavissa olevista osista kasattuna päästään ~100hv/suutin luokkaan ruiskutusannoksesa.
Tämä ei tietenkää merkitse, että myös se teho automaattisesti saavutetaan, mutta potentiaalia on.
Se tehon määrä cdi,ssäkin määräytyy vain ja ainoastaan moottorin läpi virtaavan ilman määrän määräämälle maksimi tasolle.
Sähköön liittyvistä jutuista vaan sen verran, että niitä on turha säikähtää, ihan järkeenkäypää, mopotason tekniikkaa.
Kohta, kunhan Veskukin suuttuu hirveästi itseensä ja ostaa cdi- viton itsellensä, niin meille muillekin sähköriippuvaisille koittaa kissan päivät.
Tämä (onnenpäivä) tuntuu nyt hänen juttujaan seuratessa, olevan tosi lähellä.
Niin tekniikan, kuin moottorinkin kestävyyteen liittyvät seikatkin on ihan hyvällä mallilla, kun täysin sähköisesti ohjattua ruiskutusta voi suht. helposti säätää osien sietokyvyn määrittämälle tasolle ja vieläpä niin, että käyttömukavuuskin säilyy.
Huonoina cdi,n parissa puuhastelussa on, että harrastajia (siis toisia) ei oikein ole.
Edistyminen on hidasta, kun kaikkiin asiaan liittyviin mutkiin vastausta pitää katsella peilistä.
Ja mielellään harrastaisi jotain muutakin, sekin hidastaa tämän jutun etenemistä.
Foorumilla on kuitenkin muutama tyyppi, joista on ollut ihan ratkaisevasti apua.
Paloviita, Vesku ja Friikki.
Muuten eri moottorimallien hyvyyksien, tai huonouksien takia en kehtaa kiihdytellä.
Minun puolestani jokainen harrastakoon sellaisella autolla ja moottorilla, jonka kokee itse itselleen sopivimmaksi.
Jos omistaja on itse tyytyväinen, niin sen täytyy riittää toisillekkin.
1600bar ruiskutusjärjestelmän moottorilla oleva auto taitaa olla pikkuisen etsimääsi arvokkaampi ostaa, mutta ihan omiin kokemuksiin perustuen, antaa kyllä sitten vuosiksi vastustakin rakenteluun.
Varmaan matalamman paineen moottoreita voidaan "päivittääkkin" sen ruiskutuksen osalta, mutta sitä en mainosta kovin, kun ne tiedot perustuu vaan toisten puheisiin.
Mutta mielestäni suuri ihme olisi, jos ei voisi.
Nyt lopetetaan, tulipas taas.
.
tuikku (niukunauku) tutka.net
p.Ö5Ö 3444ÖÖ5