Miten sinusta tuli "mersumies/nainen"?

[JussiK]

Ei ollut varaa ostaa kunnollista uudempaa autoa. Naamioin köyhyyteni harrastukseksi, ja ostin vanhan ja surkean W123 220D:n. Tämä oli joskus -80-luvun lopulla.

Pahinta on se että joutuu käyttämään samaa kikkaa edelleen...

[Tabuli]

Aluksi ajeltiin vanhalla rekordilla ja piti saada vähän laadukkaampaan vehjettä alle.
Kriteereinä oli ilmastointi, automaatti ja takaveto. Mersu osastolle se samantien päättyi ja löytyi hyväkuntoinen w124 250D
Sillä ajeltiin n.1,5v niin rupes kaipaamaan tehoja vähän lisää.
Mitään muuta ei katteltukkaa ku mersua ja hakuses oli w124 300E, mutta kävin sit katsomassa 400E:tä ja mukaahan se tarttui..
Nykyisin isä ajaa nokivasaralla ja kehuu, et olis paljo parempi ajettava kun omansa n.10v nuorempi mazda. Tais tapahtua pieni käännytys samalla

Enkä usko, että merkki tulee vaihtumaan..

[TeroK]

Isukki osti saabin tilalle/lisäksi tuon 124:n joskus 96 muistaakseni. Sen jälkeen ei paljo muuta oo mieles käyny hommata.

[Nikomb]

Oman mersuni sain edesmenneeltä papaltani joka osti sen 88vuonna, ja sain sen sitten itselleni tuossa 2004 joulukuussa.

Ja siitä alkoi sitten pieni rakentelu:)

[pantse]

Olen *aina* sanonut, että ainakaan Mersua en IKINÄ osta. Ylihinnoiteltu, traktori, hirmuisen kalliit osat, kallis huoltaa, syöppö, jne. jne. Lisämausteena viime vuosina sukulaisten kamppailut käsiin ruostuvien ja ihmeellisten vikojen sävyttämien vuosituhanteen vaihteen Täysin Paskojen Väyrysten kanssa (ei herneitä).

No, tulipa loppusyksystä 2005 eteen Chevy Vaneista luopuminen 6,5 vuoden jälkeen, kun valjakkoharrastukseni revähti käsistä ja tuli hommattua vielä se yksi alaskanmalamuutti lisää. Koiran boksi ei sitten enää mahtunutkaan Chevyn peräkonttiin. Hommasin erillisen koirankuljetuskärryn, jonka jälkeen vetoautona ei kannattanut pitää mitään tankkia, varsinkaan nykyisillä dieselin hinnoilla. Lapsetkin on jo kasvaneet eikä koko 2+3 perheviisikkomme ole enää kaikilla reissuilla kasassa. Chevy oli kuitenkin perheen ykkösauto, joten tilalle ei voinut hankkia mitään pommia. Ykkösautolla ajetaan vähintään 35 tkm vuodessa ja se huolletaan ammattilaisilla. Itsellä ei ole siihen aikaa, kykyä eikä kiinnostustakaan juuri muuten kuin auton pesun, lampun vaihtamisen ja tankkaamisen verran.

Kriteereiksi sitten Chevyn myynnistä saatu hintahaarukka, järkevät kilometrit, takaveto, isohko dieselikone ja farkku. Arvaahan sen, mitä jäi tähteelle: Omegoita, Bemareita, 940 Volvoja ja 250/300 Mersuja Muutaman viikon asiaan perehtymisen jälkeen totesin, että Mersun osiahan saa kohta jo R-kioskista, kun Mersuja on joka paikka täynnä, kiitos viime vuosien Saksan tuonnin. Lisäksi vanhemmat ja hintahaarukkaani sopivat Meset vaikuttivat olevan niitä ikuisia kamppeita, toisin kuin uudemmat. Bemarit tippui pois konevikojensa (se vanhempi dieseli kutoskone) sekä kalliiden huoltojensa vuoksi ja Omega ruosteidensa vuoksi. Pitkän itseni kanssa painimisen jälkeen tiputin ainoan kiinnostavan 940 Volvon pois ja tähteelle jäi 2 kpl 250 ja 1 kpl 300 Mersuja. Sitten tein kylmäpäisen ratkaisun, josta olen edelleenkin ylpeä itsestäni : asetin isoksi tekijäksi kulutuksen, jolloin automaatit tipahtivat pois ja tähteelle jäi se -87 W124 250D farkku-Mersu, jolla olen nyt ajanut viimeisen vajaan kuukauden. Onnistuin löytämään naurettavan vähän ajetun Mersun, jossa kaikki on vielä alkuperäistä -87 osaa alustaa myöten (johon liittyen laitoinkin tänään kyselyä tekniikkafoorumille...).

Chevyjen jälkeen Mersua tankatessa vieläkin naurattaa ääneen, kun tankkiin ei mene 120 litraa, vaan maksimissaan 65 litraa, ja kuitenkin tankillisella ajaa saman verran kilometrejä... Pikkuiselta kopperoltahan tuollainen iso farmarikin tuntuu Chevyn jälkeen, mutta kaikkeen tottuu. Ei kaduta ainakaan vielä. Rehellisesti täytyy kyllä myöntää, että mielessä siinsi jo ajatus siitä, että myydään emännän vähän ajettu TD Vento pois, hän ottaa tuon kaksviiskymppisen ja minä haeskelen itselleni sen kolmesatasen automaattilaatikolla Emännän katse oli kuitenkin kahvipöydässä sen verran kahvitkylmettävä, että ehkäpä sitten joskus toisena vuonna...

[Cinderela]

Täytyy todeta että isi on opettanu ja sitte ihastuin joskus 4 vuotta sitte 190 ku näin jonku hienon tuunatun pyörimässä jossain ja ostatin sitte poikakaverilla kans semmosen.... Siitähän se sitte lähti... Kotona ja suvussa ei paljo muita autoja suvaita... ja oon monta äijääki opettanu oikeeseen automerkkiin... Kyllä ne aina oppii, ennemmin tai myöhemmin millä kannattaa ajaa.

[Juho]

Ostin vuona 2000 115 240d 3.0 ihan työ ajoon on taloudellisempi vaihtoehto kun 124 fiat 2000 kireällä tc senkin korvasin mb 114 280 ce vuona 2002 ,115 on tullu reilut 150000 km kulkee edelleen joka päivä ajossa. 114 280ce on vara autona ja parempana autona yleensä tallissa sen mittariin tuli mulla eka 10000 jus täteen.

[peltika]

Se alkoi vuonna -83. Olin saanut hävitettyä vanhan Fiat 128 kaupanpäällisenä kun myin peräkärryäni. Sen jälkeen olin vähän aikaa ilman autoa kun asuin aivan työpaikan vieressä. Auton tarve oli kuitenkin ilmeinen ja aikani etsittyäni se ensimmäinen löytyi aivan sattumalta. Koeajaon jälkeen hintakin yllätti positiivisesti ja ensimmäinen "suhde" muodostui. Pari kertaa olen "käynyt vieraissa", eli vuonna -87 hankin uuden Accordin jota pidin kolme vuotta ja joka piti käydä Helsingissä asti vaihtamassa vanhampaam mersuun. Toisen kerran haksahdin kun tarvittiin koiralle tilaa. Vaihdoin silloisen MB:ni farmari Subaruun. Nätti ja asiallinen auto, mutta Epi (koiramme) oli eri mieltä ja oli tasan yhden kerran siellä omassa pilttuussaan. Siitä syystä auto vaihtui alle vuoden sisällä taas takaisin MB:ksi Nyt on meneillään viime keväänä hankittu W211 ja järjestyksessä kuudes MB.

Vaikka auto vähän ruostuisikin niin rakkaus siihen ei.

t: peltika

[Tenox]

Kyllä noi HP4:set ovat hiljaisimmat nastarenkaat joilla meikäläinen on koskaan ajanut, ainakin siis nastojen krapinan puolesta. Paljaalla asfaltilla kuuluu sitten jonkinmoista jollotusta mutta kyllä niillä silti ihan mielellään ajelee sataaneljääkymppiä motarilla. Ja coupe on todella hiljainen auto jos vaan ovet eivät roiku ja kaikki tiivisteet on kunnossa; alkaa oleen puolentoistasadan nopeuksista ylöspäin jopa hiljaisempi kuin W126.

Tjaah, mulla taas kuuluu nastojen ääni etenkin hiljaisissa vauhdeissa todella kovana krapinana. 80km/h ja yli kropina kyllä katoaa aika hyvin. Ovet ei cupeessa roiku, mutta hiukan huonosti menevät kiinni. Tiivisteet on siistit ja ehjät, ikkunat menee kiinni OK. Eli en tiedä mistä on kyse, mutta Vecculi kyllä vaikuttaa hiljaisemmalta. Ainakin vielä laillisissa nopeuksissa siis.

Cupeesta kuuluu jokin mekaaninen ääni takaa, joka voi olla kardaani, perä, pyöränlaakeri tai renkaista kuuluva. Ajattelin odotella sen aikaa, että kun laittaa kesärenkaat niin kuuntelee sitten uudelleen. Moottorin ääänet ei matka-ajossa kuulu, eikä tuulikaan hirveästi suhise. Rengasäänet ja tuo em. mekaaninen ääni (ellei sitten ole tosiaan renkaista sekin). Auto on myös Dinitrol ruostekäsitelty 2004 ja eikös senkin hiukan pitäisi vaimentaa?

Pieni tarkennus!
Nokian Hakkapeliitta 4 on kaikista äänekkäin nastarengas. On kaikista laatumerkeistä selvästi äänekkäin. Sehän on syksyllä testattu ja todettu myös rengastesteissä. Jatkakaa...aiheesta.

No näin minäkin muistin lukeneeni ja korvillani todistin asian omakohtaisesti.

2 viestiä yhdistetty. Timo L.

[Arto S]

Sain ajokortin vuonna -86 ja olin innokas jenkkiautoharrastaja parivuotta. Niitä sai korjata kokoajan.
Sitten vaihdoin jenkin Ford Scorpio 2.8 RS:n ja se oli viimeinen niitti. Auto oli aivan susi sähkövikoja oli paljon ym. harmia ja remonttia.
Kyllästyttyni remppamaan autoa kokoajan ja päätin kokeilla onko Mersu tosiaan niin hyvä kun sanotaan.
Ostin W124 250D:n oliskohan ollut vuosi -90 remppaaminen loppui siihen. Ja siitä asti olen ollut tosiaan Mersumies. Onhan nuita ollut sen jälkeen jo toistakymmentä harraste ja käyttöautona. Mitä nyt pari lipsahdusta on ollut muihin merkkeihin (jopa japsi heikkoina aikoina) mutta kuitenkin hengessä Mersumies ja varmaan ajan Mersulla loppuelämäni.

[dieselflosse]

Veljeni, reilusti minua vanhempi, oli aikoinaan hurahtanut mersun ylivertaisuuteen. Ollessani tuollainen reilu 10-vuotias koltiainen, hän toteutti unelmansa ja hommasi pystylampun (w115) 200D:n vuodelta -75. Olin jo tuolloin aivan myyty.

Sittemmin hommasin itse avatarin kaltaisen dieselflossen ollessani 17. Tuolloin meni hyvin. Oli mersu ja kuski

Tuoreempi historia löytyneekin jo kuvattuna täältä forumista.

Toki 20-vuotiseen autoiluhistoriaani kuuluu parikymmentä eri merkkistä kuljetinta dodgesta datsuniin, mutta mersuihin sitä aina tahtoo palata.

[P.M.N.]

Appiukko on tähänkin vaivaan syyllinen .

[Ari66]

Piti ostaa kakkosauto, kun alkoi Mondeolla olla kuskeja enemmälti.
Hinta-/laatu hintaluokassaan veti MB:n puolelle ja eräältä foorumilaiselta sellaisen sitten ostin.

Sittemmin tuli ostettua toinenkin, Mondeo ja vanhempi MB poistuivat jatkamaan taivaltaan muiden ohjastuksessa.

[quizzkid]

Isäukkoa on syyttäminen: hänpä tuota W201:tä tarjosi itselleen uudempaa etsiessään, ja eihän tuosta tarjouksesta voinut kieltäytyä.
Isä on lähes 30 vuotta mersuilla ajellut, ja samanlainen kohtalo tässä taitaa minuakin vainota.

[Groove]

Isäni osti ensimmäisen Mesensä joskus 80-luvulla. Sukulaisilla niitä oli jo aikaisemmin. Pienestä asti noita on tullut katseltua ja kuolattua. Velimieskin vaihtoi pari vuotta sitten Mersuun. Itselläni on tällä hetkellä japanilainen (Honda), mutta pitkäntähtäimen tarkoituksena on hankkia oma MB. Olisin jo silloin pari-kolme vuotta sitten ostanut, mutta itseä miellyttävien Mersujen hintataso oli vielä silloin korkea.

Jos olisin järkevä, ajaisin tällä japsilla - toimii kuin kello ja pieni kone -> pieni kulutus - mutta aina ei voi olla järkevä (kun tavoitellaan tietyn sortin asennetta, tyyliä ja imagoa) niin joku suurempi auto tässä on hankittava.

[Marde]

Maksoin edellisestä autostani 1400e, ajoin sillä kolme vuotta ilman mitään remontteja, en edes renkaita joutunut ostamaan... joka vuosi katsastuksesta läpi ilman huomautuksia ja auto toimi kuin enkeli. Kolme vuotta myöhemmin siitä hyvitettiin 1500e vaihdossa mersuun, siis satkun enemmän kuin olin itse maksanut!! Tällaisia autokauppoja kun pystyisi aina tekemään

Ai niin, mikä oli se varsinainen pointti... auto oli Skoda Favorit -92 1.3 Kat ja arvo ehkä 300e eikä sitä varmaan mikään autoliike olisi normaalisti ottanut vaihdossa

Jos joku sanoo että kukkupuhetta, niin enpä voi ko. henkilöä syyttää. Aika uskomaton juttu koko tapaus

[pantila]

Isäni osti ensimmäisen Mesensä joskus 80-luvulla. Sukulaisilla niitä oli jo aikaisemmin. Pienestä asti noita on tullut katseltua ja kuolattua.

Heh, aika monella se näyttää periytyvän tämä mersuinnostus. Isälläni oli myös aikanaan kolme 123:sta ja pari 124:sta, joista viimeisintä, eli 300D-mallia automaattiloodalla ajelin aikas paljon n. 15 vuotta sitten. Oli vakaa auto ja pärjäsi talvellakin oikein mainiosti. Mitä nyt ohituskiihtyvyys vähän ontui. Tekniikka pelasi ja istui käteen oikein mainiosti. Omat autot olivatkin sitten pääasiassa japseja, viimeisin kylläkin ranskalainen turbodieseli. Budjettikysymys nääs. Autoveron laskettua tilanne onneksi kääntyi paremmaksi ja kun tuli aika ostaa meidän perheeseen toinen auto, päätin sitten ostaa 124:sen itsellenikin. Saa siitä kiittää appiukkoakin, joka joskus kesällä näytti mulle tätä autoa (en ollut silloin ostoaikeissa) ja heitti että "eikös siinä olisi komea auto ajella"....

[EzKo]

Helposti hyppäsin eräänä kauniina päivänä(oliko se? )mersun rattiin ja se oli sillä selvä

[markoala]

Muutaman Toyotan(narinoiden) jälkeen, pitkäaikainen haave toteutui ja alla on viime keväästä asti ollut w203 220cdi elegance. Ennen viimeistä Toyota kauppaa oli jo lähellä tulla w202 220cdi esprit vm 2000. Silloin uuden avensiksen turvallisuus ja parempi vaihtohyvitys vei voiton. Eikä nyt harmita yhtään. Onhan nyt alla modernimpi malli kuin 202.
Nyt olen tyytyväisenä katsellut tahteä keulalla .

[vhkala]

Kaveri oli vaihtamassa toista mersuaan pois, kokeilin, ihastuin ja tässä
sitä sitten ollaan
Mersussa kyllä pysyn jatkossakin

[Timo L.]

Isän ja papan perintönä, tosin nyt olen ajanut jo edelle .

[honkonen]

Viime kesänä tuli tarve hankkia toinen auto perheeseen.
Ensin mietittiin halpaa ja pientä. Sitten rupesin muistelemaan vanhoja mersuja joita meillä oli aikoinaan kun isä taxia ajoi.
Meinasin et vaimo ei sellaista halua mutta ehdotin ja sain siunauksen hankkimiselle. Pienen haun jälkeen löytyi sopiva ja tyytyväisiä ollaan oltu.

[Akseli E]

Itsellä on tää mersuilu vasta alkamas...eli kaikki alko siitä et isä sano joku päivä et mennäänkö kattoon yhtä 190 mersua jonka se oli ostanu autovahinkokeskuksesta varastettuna...mä sanoin et aioks sä ruveta semmosella ajeleen... Isä heittää siihen et eiku mä ostin sen sua varten et saat ostaa sen multa ...aattelin et no mennään ny sitte kattoon ja vitutti ajatellakki et jos se on ostanu jonku vihreen dieselin, mut kyl sitte rupesin jo kiinnostuun ku se sano et se on 2.6 bensakutosella (näin nuorena ei tule ajateltua tuota taloudellista ajoa niin paljoa ) Mentiin katselemaan ja onneksi ei ollut vihreä ...se oli musta...etupenkit ja sisustan osia muutama uupui...samoin vaihdelaatikko???(kukahan maahanmuuttajasuku on tommostaki tarvinnu ) Tässä pitäisi nyt pikkuhiljaa ruveta meisseliä kunnostelemaan ja tuunailemaan. Tulevasta autokannasta en tiedä vielä mitään...2.3 16v tuunattuna olisi kanssa ihan kiva jossain vaiheessa taikka sitten vaan w202 tuunattuna ja kiisselinä niin tulisi halvemmaksi ajaminen...tosin olen ajatellut että s14 koppanen 200sx nissani olis aika nätti peli mutta maksavat vielä niin paljon että ei tarvi edes miettiä mutta täytyy sanoa että kyllä on varmaan vaikeaa siirtyä parin tai edes ton yhden mersun jälkeen johonkin 1.3 etuvetojapseihin eli mersulla/mersuilla ainakin muutamat vuodet

[manteli]

Tarinani; Ensin oli kaukoidän tuotteita monia eri malleja (toyota ja nissan) ja hyvin toimivat kunnes tuli jotenkin kyllästyminen. Tuntui ettei ole mitään persoonallista ja aina samat materiaalit ja niistä johtuvat hajut. Sitten Automaalle ja alkoi Pösö aika joka loppui kiusallisesti viimeiseen 307:aan. Nyt ei syynä olleet hajut tai ajoon liittyvät asiat, vaan ainaiset ja loppumattomat pikkuviat, onneksi ei kuitenkaan moottori poksahtanut kun koneena oli HDI.
Tästä sisuuntuneena Veholle ja edes tinkaamatta uusi BABY-Benz joka Pösön kanssa samaa kokoluokkaa, ajatuksena josko saisi persoonallisen, toimivan ja laadukkaan pelin.
Auto olikin niin persoonallinen että alkuun meni moniin Mersumaisiin ominaisuuksiin aikaa totutella, mutta kun aikaa on mennyt tulee kokemuksena tieto että auto on perusteelisen huolellisesti suunniteltu.Esim. nyt kun on kovia pakkasia on ihanaa kun lämpöä tulee heti vaikka kone on aivan kylmä.(vaikka cdi). Eikä tarvi ravata korjaamolla.

[Sami H.]

Miten sinusta tuli mersumies?

Ostin Mersun.

[[jimi]]

no kaikki lähti siitä kun isä osti mersun. sitten eno osti mersun.tämän lisäksi monella kaverilla on mersut. sitten isä osti toisen mersun ja minä sitten ostin myös mersun. tästä innostuneena osti velipoikakin mersun ja nythän piha onkin jo täynnä...

[lufsen]

Oon omistanu kaikennäköisiä romuja ja en ole koskaan oikeen tykännyt mersusta. Sitten tuli sauma ostaa "uusi" auto ja huomasin, että w124 coupe on nätti korinen, tehokas ja muutenkin hyvämaineinen 124:sen tekniikalla.

Hinta ei ollu paha eikä tän auton arvo laske enää kauheita kun "klassikko" bulevardisportti kerran on. Kun pääsi koeajolle tuli aika hyvä mieli...se oli auto isolla A:ll. Tehoa, murinaa, nahkaa ja puuta automaatilla höystettynä. Olisinko sitten ostanut Maximan suunnilleen samalla hinnalla tämän koeajon jälkeen joka piipahti nopeasti mielessä enne ajoa? Ei tullut pieneen mieleenkään. Kun kerran hyvää maistaa on huonompaan vaikea tyytyä.

Jos joskus pitää kehaista muita hyviä kärryjä niin esim. BMW 523i 96-> on aika tosi hyvä auto vaikka itse mersulla ajelen. Muita niitä ei sitten oikein olekaan.

[JoonasH]

Mistä minä tiiän; kännissä kai Nettiautoo selailles...

-Takaveto, iso kone, Diisseli ja ehkä kaverin kokemukset Mersuista.
Itellä tää on eka Mersu. Tykänny olen ajella; vuos tulee täytee tämän kans, eikä moittimisen siaa oo ollu niiden 26000km aikana.

Seuraavakin auto tulee olemaan Mersu; jos yli 500tkm ajettu
(jokapuolelta rempallaan) on näin hyvä, niin millanen on ollu uus vastaava?

Nii, pirssihän on toi W124 300D Aut. -89/90

...ja noi "isä-ukolla-oli" hommat ei vaikuttanu ostopäätökseen; äijällä oli C220 kolme viikkoo, laatooko hajos ja vaihto sen -99 Chevy Vanin kautta -00 VW Passattin.

[Timope]

Tuli tehtyä tutun kanssa Norjan reissu 1986 alkukesästä. Ajokkina oli 123 200D. % ihmistä kyydissä ja paljon tavaraa. Välillä oikein jyrkissä nousuissa tuntui , että 60 heppaa ei riitäkään, mutta kyllä ykköselläkin mentiin...Saman vuoden loppukesästä Jetta vaihtui samanlaiseen -82 malliseen 200D:hen.Nyt on 4. mersu alla. Saa nähdä onko vielä jatkossa, kun uudempien hinnat ovat nousseet ja vanhasta ei paljoa taida saada.

[adenauer300]

Vahinkohan se oli, että Mersumies minusta tuli. Intin jälkeen kesällä 1991 oli ajatuksissa hankkia hieman nopeampi kulkupeli.....Porsche oli mielessä.
Koe ajolle mennessä huomasin (onnekseni ) ettei ko kulkupeliä oltu tehty/suunniteltu tällaiselle täysikasvuiselle miehelle ( pituutta 200cm, painoa 106kg) , eli en olisi mahtunut ratin ja penkin väliin edes väkisin tunkemalla .
No siitä sitten tutkimaan autoliikkeiden tarjonnassa olevia muita kulkimia, ja eräästä vielä nykykyisinkin Tixissä toimivalta jobbarilta löytyi 6-koneella oleva vm -78 oleva W123 250 MERSU johon ihastuin. Tämä lähti mukaan suurella 21 000mk summalla.