Antti S kirjoitti:Matin työnjälki on todellakin hienoa. Mukava katsella, lisää tuollaisia kuvia ja projekteja esille!

Ja mikä parasta, viitsii neuvoa muita. Se on hienoa se, kiitos.

Noista pystärikuvista tulee mieleen ensimmäinen autoni, Taunus Coupe GT 2000 -71, jota "rakensin" 17-vuotiaana. Hitsaus-/peltityökokemusta oli kertynyt ainoastaan mopojen tehoputkista eli aika vähän. Panin parastani ja tein jopa pohjatyöt maalausta varten itse. Vein auton maalaamoon ja maalari totesi: "Olisi kannattanut tehdä hitsaukset paremmin. Tämä ei tule kestämään pitkään." Olin hämmentynyt ja hieman loukkaantunutkin, koska en ymmäränyt, mitä vikaa työn laadussani oli. Maalari selitti asian niin, että ymmärsin. Auto maalattiin kuitenkin niille pohjille ja vuoden kuluttua kitit olivat halki sieltä täältä...
Totuus sattuu joskus mutta se pitää vain kestää sekä ottaa opiksi.
Kittauksen pohjan on oltava ruosteeton, tiivis sekä tukeva. Näin yksinkertaista se on. Ruosteen muuntimet ovat mielestäni jobbareita varten. Mikään ei voita hiekkapuhallusta tai hapotusta (sitruuna- tai fosforihappo). Hitsien imuhuokoset voidaan tiivistää pohjamaalilla, jonka päälle voi kitata (esim. epoksi). Saumojen tinaus on myös vaihtoehto tiivistykseen. Löysän pellin tukevaksi saaminen vaatiikin osaamista eli naputtelua ja "kuumilla" kutistamista. Jos joku ihmetteli, miksi vaihdoin palan Continentalini kylkeen, niin tässä oli syy. En yksinkertaisesti saanut kylkeä oiottua riittävän hyväksi, pelti oli venynyt liikaa.
Maaliasioissa kannattaa kääntyä aina ammattilaisten puoleen, silloin saat varmasti oikeaa tietoa aineista ja niiden soveltuvuudesta.
Matti