Ja itse asiassa tässä on kyllä tarkoitus tarkastella vähän ostamistakin.
Elikkäs, meikäläinen on tässä viimeisten päivien aikana aiheuttanut toiminnallaan ainakin kolmen Mersun ostamiseen ja myymiseen (mitä muita vehkeitä siinä sivussa lienee liikkunut, siitä ei ole tietoa) liittynyttä aktiviteettia.
Kävi nimittäin niin, että viime viikon lopulla lähti W124 200D -88 uudelle tyytyväiselle omistajalleen. Huom! Satojen kilometrien päästä tuli mies autoa noutamaan.
Tässä juuri on sitten W123 200D -83 löytänyt tyytyväisen uuden käyttäjän. Sitäkin halpaa vanhusta haettiin uuteen kotiinsa reilun sadan kilometrin päästä.
Ja ketjureaktio jatkuu. Tuli sitten itsekin hommattua uusi ajopeli. 300D tai vähintään 250D oli vähän haaveilun alla, mutta mutta...
Asioillahan on tunnetusti monta punnittavaa puolta ja tuo suorituskyky ei sitten kuitenkaan ollut niistä tärkein, joten meidän perheessä autoillaan tästedes kahden E-malli 124:n kanssa, E220T:n ja E200D:n. Tuo tuore dieselhankinta on ennen meitin perhettä ollut vain kahdella omistajalla tähän asti. Viimeisimmällä jo kaukaa 90-luvulta. Auto vaikuttaa oikein hyvältä (no, pientä kohenteluahan noissa aina on), ajokilometrejä on takana nipin napin 400tkm.
Se, mikä lopulta ratkaisi pelin 200D:lle, oli kylmästi talousasiat. Kun halusin nimenomaan E-mallia, niin tuo lohkesi niin sopivasti, että olisi pitänyt tyytyä todella paljon vanhempaan isomoottoriseen versioon samalla budjetilla.
On muuten todettava, että on autona vanhempia sisaruksiaan melkoisesti sivistyneempi. Vaikka ulkoisesti näyttää melko lailla samalta autolta, niin esim. meluisuudessa on 80-lukuisiin 200 diisseleihin huima ero, vaikkei mistään pakasta revitystä autosta olekaan kyse. Ei tahdo enää sisällä autossa tietää kuin kaasupolkimen reaktionopeudesta ollaanko liikkeellä bensa- vai dieselautolla.
Tekee muuten tuo vitosvaihde nannaa 200D:llekin. Kun en koskaan ennen tuollaista ollut ajanut, olin aavistuksen skeptinen siitä, jaksaako tuo ollenkaan edetä suurimmalla vaihteella. Vaikka alla on lievästi ylisuuret 195/65-15 renkaat, niin se liikkuu ihan tomerasti. Että sellaisia mersunvaihtopäiviä.
Ai niin, hauskinta koko prosessissa lienee kuitenkin, että jokaiselle eri kaupalle oli yhteistä, että toisella samanlaisella autolla oltiin liikkeellä jokaisessa kaupankäyntitilanteessa. W124:n noutajat ajoivat pihaan samanlaisella vanhemmalla yksilöllä ja sama päti W123:eenkin. Mitä nyt meikäläisen osalta lievä tyylirikko E200D:tä noutaessa oli ehkä, että oltiin liikkeellä eri korimallin autolla, eli farkulla, mutta E-mallilla kuitenkin. Oli muuten ihan mannevapaata kaupankäynti joka tilanteessa.
Niinpä. Mersumiehiä.
