Viikonloppuna käväsin sen velipojan kanssa pesemässä. Oikein nanovahapesu.
Kun auto oli niinkin kaunis, niin päätin kuvata laitteen tulevia varten. Eihän se niin hienona voi säilyä. Kuinka oikeassa olinkaan.
Satun asumaan vuokratalossa joka on rakennettu silloin, kun autot olivat hoikempia ja tuskin itse olin syntynytkään.
Näin parkkitila on aika niukkaa, sen voin kertoa. Aikaisemmin ajoin BMW coupélla jossa
on pitkät ovet. Olen ehkä itsekkin joskus laskenut varovasti sen oven naapurin
volkkarin sivumuoveja vasten (Ei kerrota kellekkään), eli niin ahdasta oli.
Tämä coupé oli kerännyt vuoden aikana pari tusinaa pystyviivaa pelkääjän puolelle.
Koska maalipinta ostettaessa ei ollut täydellinen, niin en oikein osannut sanoa
millon uutta damagea ilmestyi. Aina kuitenkin epäilin naapurini paiskovan Yariksensa
ovea omaani vasten.
KUNNES tämä uusi rakkauteni kohde vietti pari yötä kyseisessä parkissa, niin eiköhän
siinä ollut Yariksen värinen pystyviiva. Oli tunteissa pidättelemistä. Kuitenkin
sen verran vedin henkeä, että tein sotasuunnitelman miten esitän asiani ja tongin
naapuriauton tiedot Trafista ja numeron 020202:sta.
Eihän se ole kivaa noin muuten mukavaa heppua näin kamalilla asioilla häiritä, mutta
rajansa kaikella!!!
Soitto ja asiallinen, mutta huolestunut asian esitys puhelimessa ja sovittiin treffit pihalle. Mentiin kimpassa ihmettelemään maaliviirua ja heti kärkeen ilman suostuttelua
myönsi, että se sopis hänen auton maalin väriin. GOTCHA! Samalla kaveri avaa ovensa ja
mittaillaan, että osuisko se kohdalle. Kyllä helvetissä osuu, vaikka ihan pikkuriikkisen
oli eri mieltä. Sovittiin kuitenkin, että hän ilmoittaa vakuutusyhtiöön tapahtuneesta
ja minä omaani. Eka purasu moisen selvittelyä allekirjoittaneelle.
Toivottavasti homma menee mukisematta maaliin ja Mercedes laitetaan entiseen uskoonsa.
En muuten parkkeerannut enää omalle paikalle vaan etsin kadulta paikan, missä on paljon
tilaa
