Vanteenkiillotuskone

[Ripehoo]

Terveppä pitkästä aikaa tännekkin. Nyt kun alkaa olla neljä vuotta edellisen viestin kirjoittamisesta ja melko pitkä aika edellisestä vierailustakin niin taidanpa ainakin hetkeksi aktivoitua tälläkin saralla. Nokkelimmat tähtiharrastajat varmaankin jo otsikosta hoksasivatkin että ketju käsittelee jonkinnäköistä masiinaa joka helpottaa ensisijaisesti vanteiden laippojen ja miksei koko vanteen ulkopinnankin kiillottamista. Keksinnöt syntyvät aina jonkinnäköisestä tarpeesta ja itselle tuli tuossa taannoin tarve saada AMG:n valssit pyörintäliikkeeseen jotta vanteen reunaan saadaan asianmukaista kiiltoa. Ensihätään tämä tarkoitti sitä että auton toinen takanurkka ylös, kiillotettava kevytmetallirinkula kiinni pyörännapaan, auto käyntiin, vaihdekepukka asentoon 'D', ja puolisen tuntia istumista vanteen vieressä aikaajoin vaihtaen hiekkapaperin laatua hienompaan päätyen aina kiillotustahnaan asti.

Old school. Käy se toki näinkin.


Vanteet lasikuulapuhallettuna. Toisesta reuna kiillotettuna.


Homman isotöisyydestä johtuen alekirjoittaneen pääkopassa sikisikin ajatus että tähän tarvitaan oma kone. Vaivaisen parin vuoden ajatushautomon jälkeen laite alkaa pikkuhiljaa konkretisoitua ajatustasolta kosketeltavaan muotoon. Nythän moni tietysti ajattelee että onhan nuita valssinpyöritysmasiinoita rakenneltu jo autojen esihistoriallisista ajoista asti, ja näin onkin, mutta tässä tapauksessa riemua tuo nimenomaan se että saan henkilökohtaisella tasolla hirmuisen isot kiksit siitä kun olen saanut suunnitella koneen ITSE!

Perusajatus laitteessa on hyvinkin yksinkertainen, pyörittää vannetta. Pienimuotoisia ajatuksia on herännyt myös siitä että laitteeseen voisi rakentaa myös erillisellä moottorilla pyörivän kiillotuslaikan. Otetaan kuitenkin askel kerrallaan joten tämä laikkaviritys saadaan laitteen seuraavassa einkaaripäivityksessä ehkä vuonna 202x. Ajatuksena on alusta asti ollut siis rakentaa laite jossa taajuusmuuttajalla ohjataan oikusulkumoottoria josta on hihnaveto akselille johon kiinnitetään vanne. Sähkön sielunelämään vähemmän tutustuneille valotettakoon että taajuusmuuttaja on sähköllä toimiva aparaatti joka nielee maamme kantaverkon vaihtomuotoista sähköä ja muokkaa sitä käyttäjän haluamaan muotoon moottorille syötettäväksi. Kantaverkon 50 hertsin tajuudella kun tuo oikosulkumoottori tahtoo pyöriä vakionopeudella niin taajuusmuuttajalla saadaan taajuutta (ja jännitettä) pinenennettyä tahi suurennettua ja näinollen moottorin pyörimisnopeutta muutettua portaattomasti. Myös pyörimissuunta voidaan vaihtaa. Laitteen valmistumista ajatusasteelta toimivaksi koneeksi on kuitenkin hidastanut allekirjoittaneen peruskainuulaiseen luonteeseen kuuluva piheys. Kaikki kun pitäisi saada ilmaiseksi. Osista puhuttaessa moottorin hinta uutena on usemman satasen, samoin taajuusmuuttajan. Moottori kuitenkin löytyi suhteellisen kivuttomasti, vanhempien maatilalta. Ensimmäisenä vaihtoehtona moottoriksi oli itä-saksalaisen VEM:in vamistama laadukas 0,37kW yksilö joka on kunniakkaasti palvellut kotitilani vesipumpussa n.30 vuotta. Annettuani kapistukselle hieman sielunhoitoa ja tuunattuani sen ulkoa 2010-luvun loistoon silmiini kuitenkin osui ranskalaisvalmisteinen Leroy-Somer merkkinen 1,5kW kone joka on jäänyt ylimääräiseksi navetan ilmanvaihtokoneen remontista. Kaikessahan tietysti suuri on aina kauniimpaa ja parempaa joten tällä kertaa ranskalainen vei voiton saksalaisesta. Tällä hetkellä mietteet moottorin suhteen ovatkin että ei tästä pirulaisesta ainakaan vääntö lopu kesken.

Moottori




Taajuusmuutajan löytäminen olikin sitten kinkkisempi juttu. Eräs tuttavani sai kuin saikin toimitettua allekirjoittaneelle muutaman pikkuvikaisen taajuusmuuttajan hyvin edulliseen 0,00€ hintaan. Ensimmäinen vaihtoehto nimenomaan tuon pienemmän moottorin kaveriksi oli Telemecaniquen pieni 0,7kW:n muuttaja. Tämä kuitenkin vaihtoi pian omistajaa ja tilalle tuli parikin ABB:n konetta, 2,2kW ja 4,0kW:n koneet. ABB:t olivat kuitenkin sen verran ottaneet jo kipeää että tälläkään kertaa kahdesta huonosta ei saanut yhtä hyvää joten päädyin ostamaan taajuusmuuttajan oikealla rahalla! Sopiva yksilö löytyikin tori.fi sivustolta. Köyhtyä piti paljon. Pankkitili tyhjeni aina 150€ verran mutta nyt sähkönmuuttamishommissa onkin siis Vaasa Controlin (Vacon) valmistama käytetty mutta toimiva 3,0kW:n taajuusmuuttaja joka pienten kosmeettisten fiksailujen jälkeen on valmis tositoimiin käskemään tuota edellä mainittua ranskalaista oikosukumoottoria. Fiksuintahan olisi ollut tehdä koneesta yksivaihevirralla (kansankielessä valovirta) toimiva mutta näinkin kiireisellä parin vuoden aikataululla oikeanlaista taajuusmuuttajaa ei yrityksistä huolimatta löytynyt. Vacon, niinkuin kaikki edellisetkin taajuusmuuttajaehdokkaat ovat kolmivaihevirralla toimivia ja tämä rajaa hieman laitteen käyttöpaikkoja. Ihan jokaisessa olohuoneessa valsseja ei siis pääse kiillottelemaan vaan sähköä pitää löytyä kolmen vaiheen verran. Vaconin miinuksena verrattuna ABB:n koneisiin on kuitenkin käyttöpaneelin onnetton näyttö ja parametrien ohjelmoimisen hankaluus. Tähänkin piti löytää ratkaisu ja sehän löytyikin; Parametrit kun voi ajaa laitteeseen näppärästi tietokoneella. Laite käyttää kuitenkin teollisuudessa yleistä RS485 sarjaliikenneväylää johon ei työkuvioiden kautta tietenkään löytynyt sopivaa muunninta. Pitkän harkinnan jälkeen päädyin tilaamaan moisen aparaatin netistä. eBayn ihmeellinen maailma ei tälläkään kertaa myynyt ostajalle eioota vaan Kiinan pojat myy tehtävään sopivaa USB-RS485 adapteria hintaan 1,25€ (toimituskuluineen). Hurjaa.. Laitetta vielä odotellaan saapuvaksi perille joten jännityksellä saadaan odottaa löytyykö paketista oikeasti ko. laite, pelkät muovikuoret, vaiko tappajatorakoita.

Vacon Taajuusmuuttaja








Akselinkin valmistuminen ajatustasolta valmiiksi tuotteeksi kesti tovin. Keväällä kuitenkin sain kuin sainkin ostettua akselitarpeet paikallisesta rautakaupasta. Akseliksi valikoitui 45mm vedetty akseli joka istutetaan metallikehikkoon pukkilaakereilla. Toiseen päähän akselia tulee hihnapyörä ja toiseen päähän rakennetaan vanteen kiinnitys. Tuttavien kanssa pidettyjen muutamien aivoriihien jälkeen päädyttiin siihen tulokseen että akseliin hitsataan kiinteä laippa jota vasten vanne nojaa ja vanteen keskitys tehdään irtokartioilla ja kiristys isolla mutterilla. Aika pitkälti taidetaan puhua samanlaisesta kiinnityksestä jota käytetään useissa tasapainotuskoneissa. Rengaspajojen ammattilaiset voi korjata jos olen väärässä. Kokemus metallipuolen töistä jää kuitenkin itsellä rautasahaan ja rälläkkään joten akselin valmistuksen ulkoistin sopimusvamistajalle joka perinteisellä kaljapalkalla alkoi tehdä millimetripaperille tehtyjen piirustusten mukaista akselia. Itse akseliin sekä keskityskartioihin tarvittavat materiaalit täytyi nekin ostaa rahalla mutta laippaan tarvittavat ainekset löytyi tutun tutun tutuilta ja romukasasta. Akselille tarvittavat pukkilaakerit kävin ostamassa nekin, tällä kertaa paikallisesta Pelle Pelottoman supermarketista eli Puuilo Oy:stä. Ko. laakerit ei varmastikaan ihan SKF:n laatuun yllä mutta onneksi se näkyi myös hinnassa ja varmasti nämä 'hengetpois' -kaupan laakerit kestää koska masiinan ei ole kuitenkaan tarkoitus kiertää niinkuin formulat silloin vanhoina hyvinä aikoina ennen tätä 'pölynimuriaikakautta' vaan akselin kierrokset ovat suht rauhalliset.

Tässä akseli koneistettuna. Hihnapyörän päästä puuttuu vielä kiilaura. Keskityskartioita odotellaan.






Laakerit maalattuna moottorin sävyyn.


Voimansiirron kohdalla päädyin kiilahihnavetoon. Kauan kauan sitten oli vielä tarkoitus löytää isompi akselille tuleva hihnapyörä romukasasta ja sorvata moottoriin tuleva pyörä. Tämä kuitenkin osottautui ainakin allekirjoittaneen tuurille liian kinkkiseksi tavaksi hankkia osia joten taas oli löysättävä kukkaron nyörejä ja alettava katsella hihnapyöriä internetin ihmeellisestä maailmasta. Pieneksi pähkäilyn aiheeksi koitui kuitenkin hihnan koko. Pienet hihnat kun on pieniä ja isot taas tuppaa olemaan jäykkiä ja moottorin akselille on kuitenkin tarvetta saada suht pieni hihnapyörä. Myös välityssuhdetta piti miettiä kertaan jos toiseenkin. Taajuusmuuttaja kun ei halua lähteä ihan nollataajuudesta vääntämään vaan 'ota kiinni akselista ja särje melkein kätesi' kokeilulla vääntömomentti alkaa olla kohtuullinen vasta 10Hz:n tietämillä. Koska vanteen olisi hyvä pyöriä hyvällä väännöllä myös suhteellisen pienillä kierroksilla valikoitui pienten laskutoimitusten jälkeen välityssuhteeksi 1:5. Kaavahan menee niin että kun moottorin nopeus on 50Hz:llä 1400rpm niin vanteella se on 1400 / 5 = 280rpm joten kun painat hiekkapaperia laippaa vasten niin venttiillinhattu hakkaa sormille n. 4.7 kertaa sekunnissa. Siellä aiemmin mainitussa 10Hz:ssä nopeus on 280rpm x 0,2 = 56rpm = vajaa kierros sekunnissa. Ja jos noeputta halutaan lisää niin sadalla hertsillä vanne pyörii yli yhdeksän kertaa sekunnissa. Potentiaalia taajussmuuttajassa riittää aina 300Hz:iin asti mutta ihan heti tuota tuskin tarvitsee kokeilla. Hyrrävoimat kun on aika jänniä asioita. Pitkien pähkäilyjen jälkeen hihnaksi valikoitui 2x AX hihna. Kiilahihnojen kanssa ei ole tullut kovin paljoa pelauduttua joten mitoitus on tehty vähän mututuntumalla mutta eiköhän ne tässä käytössä kestä. Hihnoja tulee siis kaksi vierekkäin. Varmaan yksikin olisi voinut riittää mutta eiköhän se enemmän ole tässäkin tapauksessa parempi Näinollen britannialaisen nettikaupan ostoskoriin valikoituikin 315mm hihnapyörä isommalle akselille, 63mm hihnapyörä moottorille, molemmille omat kartiolukkosovitteet sekä pari kappaletta hihnoja joiden pituuden miettimiseenkin meni 'pari minuuttia'. Köyhtyähän näistäkin piti aika reippaasti mutta vinkkinä voitaneen sanoa että Suomesta näitä ei kannata ostaa uutena. Paketti on itseasiassa tänään lähtenyt liikenteeseen joten jännityksellä taas odotetaan kuin penskana joululahjoja että kerkeääkö paketti tälle viikolle perille.

Laitteen rungoksikin tuli piirreltyä muutama vaihtoehtoinen malli ja pikkuhiljaa kun ajatuksen kanssa mietiskeli niin kehikko alkoikin muodostua aina entistä kompaktimpaan kokoon. Loppusuoralla oli parikin vaihtoehtoa mutta toinen vei voiton tilanhyödyntämisen perusteella. Voittajaehdokas on hieman korkeampi kuin hävinnyt vaihtoehto joten nähtäväksi jää miten tukeva rakkineesta sitten loppujen lopuksi tulee vai lennättääkö ne aiemmin mainitut hyrrävoimat koko rakkinen kuuhun. Pääpiirteissään idea on kuitenkin se että kulmaraudasta tehdään pystyt joiden päälle hitsataan samasta kulmaraudasta palat suorakaiteen muotoon. Laakerit ja akseli kiinnitetään kehikon päälle, moottori ja taajuusmuuttaja päällekkäin kehikon sisään. Kehikon alaosaan hitsataan neliöputket joiden sisään työnnetään pienemmästä putkesta tehdyt irrotettavat tukijalat. Pääpiirteiset piirustuksetkin löytyy ja ehkäpä niitäkin tänne lisäilen kunhan ne saa sähköiseen muotoon. Materiaaliksi valikoitui 50x50x5mm kulmarauta sekä 50x50x4mm ja 40x40x3mm palkit. Sen verran jämerää on tuo runkotavarakin että painoa masiinalle tulee 'jonkun verran' kun ottaa vielä huomioon että moottorin painaa, akseli painaa, ja taajuusmuuttajakin painaa. Saa olla kohta pari ukkoa nostamassa kun pitää siirtää. Rungonkin osat laihdutti lompakkoa muutaman kympin verran joten ihan budjettikone tästä ei nyt sitten loppujen lopuksi tullutkaan. Osat odottelisi jo sahattuina hitsimestarin käsittelyä ja hieman malttamattomana sitä jo itseasiassa odottelenkin.

Tämmöinen masiina on siis Kajaanin suunnilla valmisteilla ja ihan harrastusprojektina tätä kasailen. Tuskin kukaan täysjärkinen tätä tähän hintaan muuten tekisikään. Pois suljettua ei ole sekään että tällä muidenkin laippoja kiillotetaan. Vinkkejä ja ideoita otetaan vastaan ja kysymyksiin vastaillaan parhaan mukaan. Myös omista kiillotuskoneista saa laittaa kuvia tulemaan. Tänks..

..jatkuu..

Edit: Kuvien linkit muutettu ja kirjoitusvirheitä korjattu

[LopenUupunut]

Upea juttu, kuvat ei vaan nävy.

Sitä kyllä ihmettelen miksi asia piti noin vaikeatöisesti tehdä noita taajareita myöden....30€:n panostuksella, migillä, muutamalla raudan palalla, kottikärryn renkaalla ja vanhalla porakoneella homma olisi hoitunut parissa tunnissa....ja yksinkertaisesti.

Mietiskelin minuutin luettuani kirjoituksesi ja päässä on jo piirrustukset vannepukista ja pyörittäjästä.....

.

[unppi]

Sorviki on aika kätevä tähän

[Ripehoo]

No niin. Nyt pitäisi näkyä kuvatkin. Googlen Drive on yllättäen yhteistyöhaluton jakamaan niitä.

Helposti voi tosiaan tulla ajatus että mikä järki tätä on näin vaikeasti ja monimutkaisesti tehdä kun helpommallakin pääsee. Mutta homman ideana ei ole pelkästään saada vanteisiin kiiltoa vaan idea on ennemminkin tehdä tätä rakentamisen ilosta. Niinkuin tuossa viestissäni jo mainitsinkin niin kyseessä on harrastusprojekti ja niihinhän on aina mukava paneutua ja käyttää aikaa ja rahaakin. Alunperin tästä piti tosiaan selvitä mahdollisimman halvalla mutta homma sitten ajautuikin vähän toisille urille. Ja harrastushommina kun tehdään niin tehdään sitten kunnolla.

[Ripehoo]

Jaahans.. Viikko on vierähtänyt ja pientä päivitystä pukkaa valssinpyöritysmasiinan osalta. Valmiista tuotteesta saa kuitenkin vielä haaveilla joten viestiin sisältyykin vain pientä päivitystä jo ennestään isoon osakasaan. Jospa tämä osakasa alkaisi tästä kohtapuoliin rakentua jonkinnäköiseksi härveliksi jota voi käyttää edes johonkin hyödylliseen. Täytyy kyllä sanoa että näitten kanssa värkkäily on yhtä antoisaa kun penskana legoilla rankentaminen. Kiitos siis tässä vaiheessa iskälle ja äiskälle niistä kaikista legosarjoista ja varsinkin siitä sähköllä kulkevasta tavarajunasta ja siitä isosta technic nosturiautosarjasta jota jouluyönä piti rakentaa pikkutunneille saakka. Sijoitukset eivät siis menneet hukkaan vaan poikanne yrittää vielä vanhemmallakin iällä olla luova ja rakentaa itselleen isolla työllä typerää laitetta jonka käyttötarkoitus jää hämäräksi, hyöty täysin nollaan ja joka todennäköisesti hajoaa ensimmäisen käynnistyksen yhteydessä.

Tuossa männä viikolla olin siis viettämässä hyvin ansaittua kesälomaani kun metallituotteiden sopimusvalmistaja soitteli että keskityskartiot alkavat olla valmiina. Tämä tarkoittikin siis sitä että oli palkkion maksun aika joten kipaisinkin lähimpään multimarkettiin hakemaan laatikollisen everstiä jonka jälkeen suuntasinkin innosta pinkeänä katsomaan mitä sopimusvalmistaja on saanut aikaan. Perillä odottikin kaksi kappaletta millimetripaperille piirrettyjen raapustusten perusteella sorvattuja keskityskartioita. Vaikka näin vannoutunut mersuharrastaja olenkin ja viimeiseen hengenvetoon merkkiuskollinen niin kartioiden kokoja miettiessä tuli otettua huomioon myös ne kanssaeläjämme jotka syystä taikka toisesta käyttävät vielä muun merkkisiä kulkemisneuvoja. Kartioilla saattaa siis saada kiinnitettyä (jos huvittaa) niin keskireikäavaruuden pienemmästä päästä olevat tojotan vanteet, kuin myös pemarin hieman isommalla reijällä olevat pyörylät. Tosin tässä saattaa kyllä käydä niinkin että loppujen lopuksi masiinaan ei tarvitse ikinä kiinnittää muita vanteita kun omat AMG:t, mersun reiällä olevat BBS:t, sekä hieman isommalla keskireiällä olevat RH toplinet. Kaikesta huolimatta kartioiden lopulliseksi kokoskaalaksi tuli 46-70mm ja 60-82mm eli aika pitkälti sitä mitä olikin toiveissa niistä saada. Sen verran oli kuitenkin juoksemalla kustu että isompi kartio on vielä tätä kirjoittaessani sen verran timmi että suhtautuminen yhteistyöhön akselin kanssa aiheuttaa hieman kireyttä. Pieni pyöräytys sorvissa kuitenkin saanee hänetkin vapaamielisemmäksi.



Hihnapyörien suhteen viikko on ollut hyvin toiveikas. Alunperin odottelin pakettia saapuvaksi jo perjantaille mutta kiitos viisipäiväisen työviikon, paketti makasi viikonlopun jossain päin pääkaupunkiseutua. Viikon/viikonlopun malttamattoman odottelun ja monikansallisen kuljetusfirman paketinseurantasivun noin 100000 päivityskerran jälkeen paketti saapuikin ihan kotiovelle asti kun paikallisen kuriiripalvelun jätkä pimputti tänä aamuna ovikelloa ja yllätti allekirjoittaneen kirjaimellisesti housut kintuista. Housut jalkaan, ovi auki ja styluskynällä puumerkki kannettavaan päätteeseen ja malttamaton odotus olikin yhtäkkiä päättynyt. Pikaisen silmäilyn tuloksena paketin kyljestä osui silmiin tarra: 'Tullin avaama'. No peijjooni.. Ilmankos se siellä hesassa niin kauan viipyikin eikä kerennyt perjantaiksi tänne korpeen. Mitähän hekin luulivat sietä löytävänsä, venäläisiä pyllynsuristimia? No hyvähän tuo toki on että työtään tekevät ja varsinkin jos sen työn ansiosta joku pirilasti jää kiinni. No mutta.. Mattoveitsi kouraan, paketti auki ja tutkimaan onko britannialainen nettikauppias rehti kaveri. Paketista löytyi, ei enempää eikä vähempää, tilatut tavarat: SPA 315/2 hihnapyörä ja siihen sopiva 2517 taperlock 42mm akselille, SPA 63/2 hihnapyörä ja sille kaveriksi 1008 taperlock 24mm akselille sekä 2kpl pyörille sopivia hinoja. Ja valurautaa! Eikai sitä nyt näitäkään kannata kevyemmästä materiaalista tehdä. Tai no saahan niitä varmaan mutta hintaan saakin sitten laittaa nollan perään. No olihan näiden kikkareiden paino toki tiedossa mutta taas masiinan paino nousi kymmenellä kilolla. Pitää varmaan varulta laittaa turvakengät jalkaan kun sitä siirtää. Jos sitä enää jaksaa siirtää..








Nykypäivän kirous tahtoo olla se että kaikki, siis ihan kaikki maksaa. Paljon! Tänään tuli kuitenkin pieni todiste siitä että ihan kaikki ei välttämättä maksa vaan jotain saattaa saada jopa ilmaiseksikin. Brittikauppa kun ei nimittäin toimittanut kartiolukoille akselikiiloja. Moottorin akselille kiila oli jo moottorin mukana mutta isomman akselin kiilaa piti lähteä metsästämään kylältä. Useamman konealan liikkeen läpikäytyäni suuntasin erääseen paikalliseen pieneen metallipajaan kysymään kiilaa. Kesti noin 1min 24sek kun kartiolukosta oli otettu mitat ja sopiva kiila tehty. Itekseni ajattelin että tästäki pitää varmaan kymppi köyhtyä, tai ainakin vitonen, mutta yllätys olikin suuri kun 'pajan jamppa' sanoikin että "et oo mitään velkaa". No valmiista tangostahan se tuli ja hommana oli nopea mutta harvasta paikasta enää nykyään taitaa tuntematon ilmaista palvelua saada. Sen verran tuli hjuva fjiilis että ihan varmasti tulee asioitua ko. pajassa jatkossakin!

[Ripehoo]

Hepskukkuu. Nyt on vannemasiina edennyt ihan parissa päivässä suuria harppauksia eteenpäin. Pienten, ja ehkä vähän suurempienkin vastoinkäymisten ja useiden erisuuruisien v***tusasteiden jälkeen laitteen rungon hitsaamiseen lupautunut hitsimestari vaihtuikin yllättäen toiseen. Tuossa päivänä muutamana nakkasinkin siis koko masiinaan varatun (hemmetin painavan) osakasan ceemallin pieneen peräkonttiin ja suuntasin jälleen kerran lähikauppaan ostamaan mallasjuomalla täytettyjä metallilieriöitä jotka tässäkin tapauksessa sopivat erittäin hyvin korvaukseksi laadukkaasta työnteosta (toivottavasti verottaja ei lue foorumia). Lieriöt kyytin ja runsaan vesisateen saattelemana käänsin keulatähden kohti pienehköllä sivukylällä sijaitsevaa hitsimestarin tallia. Perille saavuttuani levittelin innosta soikeana runkotarpeet tallin lattialle ajatellen että vihdoinkin näistä alkaa syntyä jotakin valmista.



Pakollisen tuumaustauon ja pienen projektipalaverin jälkeen otettiinkin tarvittavat työntekovälineet hollille ja alettiin hommiin. Tai siis allekirjoittaneen roolihan oli kertoa millainen härvelistä pitäisi tulla ja hitsimestari teki vielä parempaa mitä oli toiveissa. Hyvää kun yrittää niin priimaa pukkaa..

Homma aloitettiin hitsaamalla kasaan suorakaiteen muotoinen yläkehikko. Ensin heppiin ja sitten mittojen tarkastus jonka jälkeen lopullinen saumaus. Metallimiehillehän tämä on tuttua hommaa. Osien sahaamiseen käytetyn sahan silkasta huonoudesta johtuen rälläkkääkin piti välillä käyttää koska mitat oli 'vähän sinne päin'. Toki vika saattoi olla myös hieman sahaajassakin mutta pistetään nyt tällä kertaa sahan piikkiin Kasaushommassa oli kuitenkin ammattimies tekemässä joten mittavirheet korjautui vaivatta.





Seuraavaksi valmiiseen kehikkoon alettiin hitsata samasta 50x50x5mm kulmasta pystypalkkeja. Ensin heppiin, mittojen tarkastus, sitten noituminen, uusi mittojen tarkastus, uusi heppiin hitsaaminen, noituminen, mittojen tarkastus, noituminen, vasaraa, mittojen tarkastus, ja sittenhän se olikin jo kohdallaan.





Lukuisten mittausten, 'vasarasäätöjen', uudelleen hitsauksien ja noin kolmen voimasanan jälkeen pystyt olivatkin jo paikallaan. Tämän jälkeen rungonraakileeseen hitsattiin kiinni 5mm levystä leikattu suorakaiteen muotoinen moottorinpeti johon masiinan varmaankin painavin murikka eli aiemmin mainittu 1,5kW oikosulkumoottori kiinnitetään. Levy, niinkuin aiemmin jo pystytkin hitsattiin vain heppiin ja lopulliset saumat tehdään lopuksi kaikki kerralla. Myös pari lattaraudasta leikattua tukipalikkaakin löysi omat paikkansa tukevoittamaan laitteen runkoa. Ja lisäämään ennestään muutenkin olematonta painoa..



Seuraavaksi vuorossa olikin rungon alapalkit, 50x50x4mm palkit joihin laitteen irrotettavat jalat kiinnitetään todella näppärästi siipipulteilla. No jaa.. No tästäpä ei nyt sitten kuvaa olekkaan siunaantunut mutta jokainen voi mielessään kuvitella miltä se näyttää kun palkkia hitsataan toiseen. Palkkien hitsaamisen jälkeen liitoksia vähän avattiin rälläkällä paremman hitsisauman toivossa. Hieno action-kuva:



Tämän jälkeen koko roskaan hitsattiin lopulliset saumat ja häkkyrä laitettiin hetkeksi hieman sivummalle jäähtymään ja odottamaan saumojen tasoitusta. Tässä välissä olikin sopivasti aikaa tehdä laitteen jalat. Jalkoihin sopivaksi palkiksi valikoitui 40x40x3mm palkki, se kun menee näppärästi tuon isoveljensä sisään (olipa härskisti sanottu). Jalkojen muodot muistuttaa lähinnä jotain avaruushärveliä ja niiden tukevuuskin herätti aluksi hieman epäilyksiä mutta valmiit jalat kun sai runkoon paikalleen niin epäilyt osoittautuivat turhiksi. Jämerä se on, ja painava!







Sitten vielä pari ylimääräistä palasta pois, saumojen tasoitus ja valmista tuli.

[Ripehoo]

Dodih. Nyt kun alkaa olla viikonloppu ohi ja kutakuinkin on fyysisesti selvitty paikallisista festareista niin kirjoitetaanpas vannemasiinasta hieman lisää tarinaa toivoen samalla että se karkottaa tätä ultimatum isoa sunnuntai-iltamorkkismasennusta. Tilanne masiinan osalta on siis nyt päässyt eskaloitumaan siihen pisteeseen että kaikki osat alkavat olla kasassa. Tuossa kävinkin päivänä muutamana rakkinetta hieman kasailemassa mutta ajanpuuteen vuoksi jätin tarinankerronnan vasta tälle päivälle. Saatuani hitsimestarin kasaaman rungon nostettua C:n peräkontista 'omaan halliin' täytyikin alkaa porailemaan siihen kiinnitysreikiä taajuusmuuttajalle ja moottorille. Myös ohjausboksille täytyy suunnitella jonkinnäköinen kiinnitys mutta tällä hetkellä tilanne on boksin osalta vielä auki koska aluperin suunnittelemani paikka osoittautuikin hieman epäkäytännölliseksi. Hurjissa haaveissahan taas oli että vien rungon paikkaan x josta löytyy elämää kummasti helpottava jyrsinkone jolla olisi helppo tehdä moottorin petiin tulevat kiinnityshahlot. Hahlojen idea on siis se että moottorin paikkaa säätämällä säädetään hihnojen kireys. Osin malttamattomuuttani ja osin ihan maalaisjärjen käytön tuloksena kuitenkin päätin että "v**ut tähän mitään jyrsinkonetta tartte". Porotuskoneella ensin riittävä määrä reikiä riviin jonka jälkeen erinäisiä käsityökaluja käyttäen muutaman voimasanan avustuksella viisi milliä paksuun moottorinpetiin olikin ilmestynyt neljä oikeen hienoa melkein oikean kokoista ja melkein oikeassa paikassa olevaa hahloa.



Myös Vaconin taajuusmuuttaja sai omat kiinnityskolosensa moottorin pedin yläpuolelta ja tässä hieman kuvaa siitä miten kaverukset asettuvat runkokehikon sisään.



Luonnollisesti myös akselin laakeripukit tarvitsivat kiinnitysreiät. Tässä hyvinkin epäonnistunut kuva siitä kun akseli on ensimmäistä kertaa kiinnitettynä runkoon.



Seuraavaksi olikin edessä suuria ja mielenkiintoisia asioita kun pienten kiinalaisten tekemiä britanniasta ostettuja hihnapyöriä piti alkaa sovittamaan akseleihin. Tässäpä olikin pieniä katastrofin aineksia kun moottorin hihnapyörää paikalleen mallaillessani totesin että olin käsittänyt sen tulevan akseliin toisin päin eli tuo leveä murikka edellä kiilaurien ollessa akselin ulkopäässä. Näinollen akselin pituuskin oli jäänyt huomioimatta. Periaatteessa hihnapyörän kyllä saa niinkin päin kiinnitettyä akseliin jos säätää kartiolukon juuri sopivalle kireydelle ja kiristää pyörän akselin olaketta vasten pultilla jota varten akselissa onkin kierre jo valmiiksi. Kartiolukko kun kiristetään pyörään ja akseliin kahdella pidätinruuvilla edestäpäin ja pyörän ollessa akselilla vääripäin kiristys on mahdotonta koska pidätinruuvien kannat osoittavat tällöin moottorin runkoa vasten. Moottorin akseli onkin siis liian lyhyt tälle hihnapyörälle ja ongelmaa lisää vielä se että hihnapyörän uratkin täytyy luonnollisesti tulla laitteen rungon ulkopuolelle joten akselia riittää juuri ja juuri tarpeellinen määrä kartiolukon sisään. Mikäänhän ei toki edelleenkään estä sorvaamasta moottorin akselille juuri sopivaa hihnapyörää mutta mennään nyt näillä kun tuon sai kuin saikin tuohon paikalleen.







Isomman hihnapyörän kanssa tilanne oli , luojan kiitos, paljon helpompi. Tämänkin hihnapyörän voi toki laittaa akselille kummin päin vain ja tämä onkin helpompi laittaa tarvittaessa väärinpäin koska lukon pystyy kiristämään ongelmitta toiseltakin puolelta. Akselin mitan kanssa on tullut tosin hieman harmaita hiuksia (kaljuun päähän) kun laskeskeli paljonko kiinnityslaipan tarvitsee tulla ulos laitteen rungosta että leveämmätkin valssit isollakin ET:llä mahtuu paikalleen. Näin jälkikäteen saakin vain ihmetellä omaa järjenjuoksuaan että miksi ihmeessä akselista ei tehnyt suosiolla viittä senttiä pidempää niin ongelmaa ei olisi. Sorvarikin kun oli kiinnittänyt laipan 'vähän sinne päin' ja kun rungon leveyskin kasvoi 'hovissa' sentillä niin jokainen milli laipan ja rungon väliin onkin nyt tärkeä. Akseliin tuli tehtyä myös pari täysin turhaa juttua ihan vain siksi että asiat tuli päätettyä liian hätäisesti (siksi rankaisenkin itseäni kovemmin kuin ikinä ennen). Akselin päähän tehtiin samaan tyyliin kiristyspultin kierre kuin moottorinkin akselissa, täysin turhaan. Saattaahan sitä tietysti joskus siinä tarvitakkin jos akselille kiinnittää jonkin muun mallisen hihnapyörän mutta kartiolukko pärjää ilman sitäkin. Lisäksi akselin päästä sorvattiin sentin pidempi kun olisi ollut tarvetta ja sille ylimääräiselle sentille tehtiin holkki. Ajatuksena oli tehdä jonkinmoinen säätö hihnapyörän paikalle mutta näin jälkikäteen ajateltuna tuokin on täysin turha. Täytyypä ehdottaakin sitä vuoden turhakkeeksi. Tai ehkä koko masiinan voisi ilmoittaa ko. kilpailuun. Eräänä yönä akselin päähän ilmestyi myös kiilaura josta kuuluu kiitos naapuritalon kaverille joka sen akseliin taikoi jonkinnäköisellä juuri tätä tarkoitusta varten valmistetulla käsikäyttöisellä vempeleellä.







Itse tuo kartiolukko, lontoon kielellä taperlock, on varsin mainio keksintö josta nostan hattua sen suunnittelijalle. Itsekin tutustuin kyseiseen kiinnitysmenetelmään vasta tämän suuruudenhullun harratusprojektin kautta joten koitankin vain parhaani mukaan valottaa sen toimintaa lukijoille joille tämä on uusi tuttavuus. Vemputin on siis (tarkkasilmäisimmät varmaan kuvista jo huomasivatkin) metallimurikka joka on puoliksi halkaistu jolloin lukko voi kiristyä akselin ympärille. Akselireikä on normaali reikä jossa on kiilaura mutta ulkokehä on sensijaan kartio. Itse hihnapyörässä on vastaava kartio jonka sisään lukko menee. Kuten jo aiemmin taisin mainita niin kiritys tapahtuu (ainakin näissä lukoissa) kahdella kuusiokolo pidätinruuvilla. Itse nerokkuus piilee siinä että ruuvi tulee puoliksi hihnapyörän ja puoliksi kartiolukon puolelle. Hihnapyörässä olevassa ruuvin urassa on kierre ja ura yltää pyörästä läpi mutta lukon puolella urassa ei ole kierrettä ja ura on vain ruuvin mittainen. Näin ollen ruuveja kiristettäessä ne pyörivät lukossa tyhjää mutta samalla vetävät hihnapyörän lukon kartion päälle jolloin lukko supistuu ja kiristyy akseliin. Simppeliä ja nerokasta. No joo.. Varmasti löytyy paljon muitakin hienoja kiinnitystapoja mutta tässä niistä yksi.









Kuten jo aiemmin olikin puhetta niin kiinnityslaipan ja laitteen rungon välisen mitan kanssa eletäänkin nyt sitten millipeliä. Ja kun moottorin hihnapyörä piti laittaa lähelle runkoa niin luonnollisesti myös isompi hihnapyörä löysi paikkansa tooodella läheltä runkoa. Nähtäväksi vielä jää rakentuuko hihnapyörille ja hihnoille joskus tulevaisuudessa minkäännäköistä suojaverkkoa tai - koteloa vai joutuukohan allekirjoittanut oppimaan jälleen virheestään kun tuo sininen murikka yhdessä tuon hihnavirityksen kanssa pyöräyttää puolentoista kilowatin voimalla sormet uuteen muotoon. Sen jälkeen pääsisitte te foorumin lukijatkin rauhaan kun ei pystyisi enää näitä jorinoita tänne naputtelemaan. Siinä ei toki paljoa hukkaan menisi mutta ehkä siltikin olisi syytä joku viritys tuohon vielä sormien suojaksi rakentaa.





Seuraavassakin vaiheessa elettiin jänniä hetkiä kun oli aika laittaa hihnat paikalleen. Eniten sydämentykytystä aiheutti se miten hihnojen mitoitus oli osunut kohdalleen. Nettikaupan laskuriin piti nimittäin laittaa hihnapyörien laskennalliset koot ja ilmoittaa akseleiden väli jolloin saatiin tulos x josta piti vähentää jotain ja muuttaa vielä tuumiksi jolloin saatiin pituus jonka perusteella pystyi valitsemaan sopivimman hihnan. Hommaa piti miettiä sen verran tarkkaan että moottorin kiinnityshahlojen lopulliset paikat on itseasiassa tehty ostettujen hihnojen mukaan eikä toisinpäin. Tällä kertaa mitoitus meni kuitenkin nappiin ja hihnojen paikalleen laiton jälkeen moottori lepäsikin aikalailla hahlojen puolessa välissä. Helpotuksen huokaus kun jokin sentään onnistui hyvin! JES!





Viimeisestä kuvasta tarkkasilmäisimmät lukijat varmaan huomasivatkin että myös isompi keskityskartio on päässyt yhteisymmärrykseen laitteen akselin kanssa. Itseasiassa vannetakin kerkesin jo kokeilla paikoilleen ja laitteen ensimmäinen koekäyttökin on jo suoritettu, mutta ettei tulisi kerralla liian pitkää viestiä niin kerrotaan siitä lisää sitten seuraavalla kerralla.

[JocceKoo]

Erittäin hienoa työtä! Pistäs piruuttaan kiillotusvideoo kun joudat, ois kiva katsella kun on viimitteenpääl vehkeet.

[Ripehoo]

Jippijee! Nytpäs vierähtikin tovi ilman isompia tilannepäivityksiä. Allekirjoittanut nimittäin pakkasi reilu viikko sitten kapsäkkinsä, ja vannekoneensa, Ceehen ja pyyhälsi maaseudun rauhaan hieman 'lomailemaan'. Loma oli kuitenkin kaukana kun kotitilan asuinrakennuksen ullakot käännettiin niinsanotusti ympäri ja hillittömän jalkojen kutinan lisäksi sieltä irtosi myös traktorin peräkärryllinen vanhaa roinaa. Pari päivää vierähti näppärästi myös vanhan lasikuituisen soutuveneen remontoinnissa ja hieman piti olla heinähommissakin mutta jätetäänpä ne jutut sikseen ja pysytään aiheessa.

Eli siis pikkusen kerkesin jo taannoin vouhottaakkin että masiinaan on jo kokeiltu vannetta kiinni ja tästä onkin esittää (huonoa) kuvallista todistusaineistoa jossa 17x9 tuumainen 29 mm ET:llä oleva RH:n topline mallinen metallirinkula tekee lähempää tuttavuutta laitteen akselin kanssa. Kiinnitys tapahtui tässä tapauksessa aiemmin mainitulla isommalla keskityskartiolla jota piti siis jo kerran hoonailla isommaksi että siltä löytyi haluja mennä suosiolla akselille. Jo ensimetreillä kävi kuitenkin selväksi että kartio tykkää ihan aavistuksen 'tahmoa' edelleenkin kiinni akseliin vanteen painon alla joten aavistuksen ehkä olisi vielä tarve jostain kohtaa reikää avartaa. Kartio kuitenkin menee mutteria kiristettäessä hieman nytkäyttämällä tarvittavan pitkälle joten kyse on tässäkin tapauksessa enemmän 'hifistelystä' kuin varsinaisesta ongelmasta, mutta hifistelyhän on aina mukavaa puuhaa.



Tässä vaiheessa elämää laitetta tuli pyöriteltyä taajuusmuuttajan voimin muutamia kertoja ja testipyöritysten perusteella täytyi todeta että hihnapyörien välityksen laskeminen meni aika pitkälti nappiin! Semmonen mukava nopeus tuntuisi löytyvän sieltä 30-50Hz:n kieppeiltä mutta pitihän sitä toki kokeilla jo hieman kovempaakin. Annoin sen suurempia empimättä taajuusmuuttajalle maksimitaajuudeksi 100Hz ja eikun rohkeasti potikkaa vääntämään ja kokeilemaan mitä rakkine siitä tykkää. Sen verran taitaa kuitenkin löytyä vielä sieltä täätä väljyyttä ja epätasapainoa, ja kun härveli oli vielä epätasaisella lattialla ilman (suunnitteilla olevia) kumitassuja, niin melkoisen epämiellyttävän kolinan säestämänä kone saavutti annetun maksiminopeuden. Vauhtia alkaa kuitenkin olla tässä vaiheessa jo niin paljon, itseasiassa sitä on näin pikaisesti laskettuna tuolla vanteella niinkin paljon että vanteen ulkokehän nopeus on 13,78 m/s = 49,61km/h, että tuskin nuita nopeuksia tulee käytettyä ainakaan silloin kun vanteita käsin hivelee. Ehkä nuo nopeudet tulee kysymykseen sitten joskus jos kylkeen tulee rakenneltua sitä laikkaviritystä mutta se selviää sitten ajallaan. Ja taajuusmuuttajassahan löytyisi siis reserviä aina 300Hz:iin asti mutta nuita nopuksia nyt tuskin mihinkään ikinä tarvitsee ja jossain vaiheessa tulee raja myös moottorin laakereille koska moottoria ei ole taajuusmuuttajakäyttöön suunniteltu. Härvelin käyntiäänestä sen verran että se osoittautui siellä pienemmillä nopeuksilla suhteellisen rauhalliseksi. Kiilahihnathan nyt ei tunnetusti hirveän isoa metakkaa itsestään pidä. Oikosulkumoottori toki tykkää jonkun verran kiljua joillain taajuuksilla mutta aika mieto sekin soundi on joten pelkoa kuulovauriosta ei laitetta käyttäessä ole. Laitteen mahdollistaman pyörimisliikeen tiesin 'sinäputkesta' näkemäni nettivideon perusteella olevan myös oiva apu vanteen maalaamisessa. Aavistuksen pitikin kokeilla ja raottaa kilikali-purkin korkkia sen verran että sitä pääsi hieman kokeilemaan. Varsinkin vanteen kumin alle jäävän selkä?puolen maalaaminen on tosi näppärää kun vanne pyörii naaman edessä eikä naamaa tarvitse pyörittää vanteen edessä. Veikkaisin että tähänkin tarkoitukseen tulee laitetta vielä joskus käytettyä.

Tässä vaiheessa venteenpyöritysrakkine löysikin siis tiensä peräkonttikuljetuksessa synnyinkotini talliin ja menneellä viikolla sillä tuli syynättyä myös tallissa majailleiden 14 tuumaisten Fox Racingien suoruus. Tässä vaiheessa laitteesta paljastuikin pahemman laatuinen valmistusvika. Nimitäin aikani syynättyä pikkuvanteita ja välillä kokeillen paikalleen myös aiemmin mainittua mukana ollutta RH:n toplinea huomasin että akselin laippa on kierossa, ei paljoa mutta kuitenkin. Tuommoisten 17 tuumaisten reunan kiillotuksessa siinä nyt ei hirveän suurta ongelmaa ole. Edestä päin katsoessa heittoa ei tietenkään huomaa mutta sivusta päin syynätessä laippa aavistuksen verran vemputtaa mikä luonnollisesti näkyy myös vanteella ja kun kehä kasvaa niin heittokin kasvaa. Tässä vaiheessa tietysti tuli mieleen että sitähän se sorvari sanoikin että tarkasta heittokellolla laippa sitten kun saat sen laakereihin kiinni mutta sepä se tietysti kerkesi jo unohtua. Noh.. aika näyttää tämänkin. Todennäköisesti sorvi vielä kutsuu mutta ongelma on tässä vaiheessa kuitenkin vielä siedettävä.

Tosiaan kun kiireisimmät hommat oli saatu maaseudun rauhassa alta pois olikin hieman aikaa tehdä se minkä takia koko härvelin olin 'perukkaan' raahannutkin, kokeilla kiillottaa C:n alla olevat AMG:t. Vanteiden reunat kiillottelin muuta vuosi takaperin mutta kesän hiekkapölinät sekä loppusyksyn ah niin mahtava maantiesuola on tehnyt paljaaseen metaliin tehtävänsä. Tässä vaiheessa otetaan muuten vastaan hyviä kiillotettujen metalliosien suojauskonsteja!? Sinolia vissiin käytetään? Aikoinaan ko. vanteita kiillottaessa taisin isoimmat kolot ottaa ihan järein menetelmin erinäisillä työkaluilla jonka jälkeen hiekkapaperia ihan sieltä sadan kieppeiltä aina sinne kahteentonniin asti asteittain vaihtaen aina hienompaan ja hienompaan. Lopuksi sitten metallinkiillotustahnalla ja rätillä. Tällä kertaa homma oli tietysti helpompi koska reunat oli suht sileät. Enimmät pinttymät sun muut pyyhkäisin aluksi pois 2000:lla hiomatyynyllä jonka jälkeen käytin samaa tahnaa kun parikin vuotta sitten. Yllätys oli kuitenkin suuri ja hieman piti omaa mielenterveyttäänkin epäillä kun odotuksista huolimatta tulos jäi kauas siitä mitä se oli edellisellä kerralla. Tässä vaiheessa heräsikin kysymys onkohan tuo tahna voinut parissa vuodessa mennä jotenkin pilalle? No sen enempiä tuskailematta muistin että C:n kyynärnojakoteloon on tainnut jäädä jemmaan pienen pieni näytetuubi toista tahnaa, joka muuten on viettänyt elämänsä paljon karuimmissa lämpötilan ja kosteuden vaihteluissa kuin virkaveljensä. Pikku tuubi löytyinkin oletetusta paikasta ja sillä alkoikin tulla tulosta. Ja pienet kun on kiillotettavat reunat niin riittää pienempikin tuubi. Sen verran kuitenkin taas kustiin juostessa että kovin intensiivisesti en tällä kertaa jaksanut sormet kiinni vanteessa istua vaan kiillotus oli enemmänkin pikainen kokeilu ja se näkyykin hieman lopputuloksessa. Toki kyllä tuo jo jonkin verran alkaa peilata mutta tehdään sitten joskus ajan kanssa paremmin.

Lähtötilanne


Kiillotettu


Tämän kiillotuskokeilun yhteydessä tuli myös todettua se positiivinen asia että laite on tarpeeksi tukeva myös renkaallisen vanteen pyörittämiseen. Vaikka pyörivää massaa on jonkin verran taas enemmän niin rakkine pysyi kiltisti paikalla tallin lattialla ilman isompia kitinöitä tahi kolinoita. Sopiva vauhti vanteen hinkkaamiseen löytyi tässäkin tapauksessa sieltä 30Hz:n kieppeiltä jossa rengas pyörähtää akselilla vajaa kolme kertaa sekunnissa.





Oikeastaan ainoa ongelma mikä tuli tässä tapauksessa eteen oli se jokus taannoin mainittu venttiilli. Se kun ihan oikeasti olisi hakannut sormet verille jos asialle ei olisi jotain tehnyt. Pikapatentiksi kelpasi tässä tapauksessa tavallinen naru jolla akseliin sitoen sain kumista venttiiliä käännetyksi keskemmälle pois haiton tieltä. Hieman meinasi kuitenkin 'käyrä nousta' kun eihän tuommonen muovinaru itseään vasten pidä, ainakaan minun solmuntekotaidoilla. Jatkoa ajatellen tähänkin täytyy kehittää jokin fiksumpi ratkaisu. Toki pitää katsoa aina tapaus kerrallaan koska esimerkiksi nuissa omissa BBS:n vanteissa venttiilinreikä on juuri siinä kohtaa jota olisi joskus tulevaisuudessa ehkä tarkoitus kiillotella. Elikkäs otattaa venttiilin pois jos vanteessa semmonen sattuu olemaan.







Tässä vielä hieman lopputulosta ja kyllähän se nyt taas vähän koittaa suupieliä vääntää ylöspäin kun edes jokin kohta autosta on siedettävän näköisessä kunnossa.



Tämmöstä päivitystä tällä kertaa ja vaikka tuo masiina onkin nyt siinä kunnossa että sillä pystyy jo hommia tekemään niin vannoutuneelle hifistelijällehän homma on vasta alussa. Kunhan tässä nyt saa kesäloman pidettyä alta pois niin olisi tarkoitus alkaa rakentelemaan laiteeseen paikalleen ohjausboksi ja siihen sähköt. Vieläkin on hieman epävarmaa hifistelläänkö ihan niin paljon että laitellaan ihan pääkytkimet ja johdosuojat vai jätetäänkö homma niin sanotusti 'töpseliasteelle'. Käyttökytkimet olisi tarkoitus laitella ja taajuusmuuttajan käyttöpaneeli siirtää boksiin. Kikkarehan saa joskus myös maalin pintaansa mutta vasta sitten kun suurinpiirtein kaikki reiät on porattu. Ferrexiä pintaan niin hyvä tulee! Hmm.. Saiskohan sitä vaaleanpunaisena Aiemmin mainittu ennen juhannusta tilattu USB-RS485 adapteri on muuten vieläkin jossain matkalla jos sellaista kukaan nyt koskaan on mistään lähettänytkään. Sen osalta tilannetta saa siis vielä jännittää. JocceKoo:lle ja kaikille muillekkin kiinnostuneille tiedoksi että myös jonkinnäköistä videota on tarkoitus joskus laitella kunhan saa laitteen nyt suurinpiirtein kasaan. Mutta se on taas sitten joskus tulevaisuudessa se. Mennään näillä nyt alkuun..

[RAM]

Hyvältä näyttää.

Saman näköstä romua lojuu omissakin nurkissa, mutta en ole vielä keksinyt mitä minä niistä tekisin

[Ripehoo]

Nonni.. Nyt on elämässä tapahtunut TAAS se karu tosiasia että aivan liian lyhyt neljän ja puolen viikon mittainen kesäloma on ohi ja karuakin karumpi paluu työelämän kiemuroihin täytyi suorittaa menneenä maanantaina. Mutta koska asiasta kun asiasta on aina hyvä repiä jotain positiivista niin nyt kun arki on taas alkanut niin tuntuu että on taas enemmän innostusta puuhailla harrastushommien parissa. Tänään siis sainkin tyrkättyä vannekoneprojektia hitusen eteenpäin kun pienenä aivojumppana mietiskelin mitä kaikkea ohjauspuolen juttuja koneessa olisi hyvä olla. Aiemmin mainittu ohjausboksi kuitenkin etsii vieläkin paikkaansa joten seuraavissa valokuvaamisvälineellä otetuissa fotograafeissa esitetyt hilipatipippaa sähköhilppeet ovat vielä toistaiseksi kokeilujohdotuksissaan. Sitten kun boksin paikka löytyy niin pitää vetää paremmat piuhat ja läpiviennit ja mitä kaikkea nuihin nyt haluaa laittaakkaan.

Perusideanahan on alusta asti ollut että moottorin pyörimisnopeutta pystyy säätämään portaattomasti, ja tämänhän taajuusmuuttaja mainiosti osaakin. Pyöritysmasiinaan hankkimassani Vaconin taajuusmuuttajassa on kohtuullisen hyvät laitteen ohjaamiseen tarkoitetut logiikkaliitännät ja kaikille ei tässä tapauksessa löydykkään hommia, ainakaan vielä. Liitinarsenaali taitaa olla aika pitkälti samantyyppinen muunkin merkkisissä ja mallisissa muuttajissa. Toiset on toki paremmin varusteltuja kuin toiset ja tähänkin Vaconiin saa vakioliitäntöjen lisäksi jos jonkinnäköistä erillistä ohjauskorttia. Ko. Vaconin NXL taajuusmuuttajasta löytyykin vakiona pari kappaletta analogisia tuloja, kolme kappaletta digitaalituloja, analogialähtö, relelähtö sekä RS485 sarjaliikenneväylä tietokoneella ohjaamista varten johon edelleenkin odottelen sitä kiinan poikien huippukallista USB-adapteria. Liitäntöjen kanssa oikeastaan vain mielikuvitus on rajana miten laitetta pystyy ohjaamaan. Erilaisten anturien avulla kun voi rakennella vaikka minkänäköistä logiikkakytkentää. Esimerkiksi sopivan anturin avulla laitteesta voisi tehdä vaikka sellaisen että jos kakka sattuu tulemaan housuun kesken vanteiden kiillottelun niin laite pysähtyy. Ei sillä toki varmaan siinä vaiheessa enää ole väliä kun on jo liian myöhäistä. Kiillotetaan sitten kakat housuissa. Nih.. Portaattoman pyörimisnopeuden lisäksi masiinaan on alusta asti ollut suunniteilla myös suunnanvaihto. Miksikö? No siksi kun se on hieno ominaisuus ja hifistely varsinkin sähköhommissa on näin sähkömiehelle kovin nautinnollista puuhaa! Hieman muitakin ominaisuuksia on ollut ajatuksissa ja tänään päätinkin tehdä masiinaan myös sellaisen kytkimen jolla laitteen saa pyörimään vakionopeudella. Eli toisinsanoen laitteeseen on tällä hetkellä tulossa ohjauspuolen osalta:

1. Potentiometri jolla ohjataan moottoria annettujen taajuusohjeiden mukaan eli välillä; annettu minimitaajuus - annettu maksimitaajuus. Minimitaajuutena on tässä tapauksessa nolla, joskaan ihan pienimpiäkään nopeuksia tuskin koskaan tarvitsekaan käyttää. Tässä tapauksessa siis myös potikkaa kääntämällä vanteen saa pysähtymään jos muuta ei ole käsketty tekemään. Maksimitaajuutena on tällä hetkellä 50Hz mutta jos tuntuu joskus siltä että haluaa enemmän kierroksia niin helppopa tuota on sitten muuttaa. Ehkäpä maksimitaajuuttakin voi sitten laittaa lisää kun härvelistä saa himpun verran tukevamman. Sen verran olen näköjään antanut väärää informaatiota että taajuusmuuttajan maksimi taajuusohje, eli taajuus jonka moottoriin voi ajaa, on 320Hz eikä tasan 300Hz niinkuin aiemmin taisin mainita.

2. 1-0-1 kytkin mottorin käynnistykseen, pysäytykseen ja suunnanvaihtoon. Eli tässä tapauksessa asennot menee; Käy taakse - seis - käy eteen. Mahdollista olisi ollut rakentaa ohjaimet myös niin että potikka olisi ollut kytkimellinen, eli toisessa ääriasennossa potikkaa on 'käy' kytkin ja lisää kääntämällä säädetään nopeus, eli samanlainen kun joskus muinoin oli radioiden volume-potikat. Suunnanvaihto olisi tehty tässä tapauksessa vaihtokytkimellä. Tällä kertaa päädyin kuitenkin ensin mainittuun malliin. Tehdään sitten seuraavaan vanteenkiillotuskoneeseen toisella tavalla

3. 0-1 kytkin vakiotaajuuskäyttöä varten. Eli tällä numikalla, joka on sitten viimesen päälle sitä hifistelyä, voidaan käskeä moottori tietylle ennalta määritellylle taajuudelle riippumatta siitä mitä taajuutta potentiometri käskee mottorin pyörivän. Kytkimen idea on siis se että masiinan saa helposti pyörimään tietyllä nopeudella joka on omissa ajatuksissani ollut se hyväksi todettu 30Hz.



Itse taajuusmuuttajassa potikka ja kytkimet kytketään piuhoilla ohjausosan kortille liittimiin niin että potikka kytketään luonnollisesti analogiliitäntään ja kytkimet +24V ohjausjännitelähdön ja digitaalitulojen väliin. Kytkimet haukkaakin siis kaikki kolme digitalituloa joissa DI1 on 'käy eteen', DI2 'käy taakse' ja DI3 'vakionopeus'. Näille liittimille tulee sitten aikanaan toivottavasti myös se RS485 -adapteri jos se joskus suvaitsee tulla perille. Myöskin jonkinnäköiset merkkivalot on ollut mielessä rakennella indikoimaan kytkinten asentoja ja laitteen toimintatilaa mutta siihen täytyy vielä paneutua tarkemmin.



Kytkinten ja potikan osalta ei nyt ihan henkilökohtaista konkurssia tullut koska näitä muutenkin halpoja osiahan lojuu aina ylimääräisenä siellä täällä. Potikalle löytyi myös aivan täydellinen nuppi kun eräs liian rikkinäiseksi todettu, muistaakseni Pioneer-markkinen, AV-vahvistin suostui omastaan luopumaan. Toki hieman täytyy potikan varrelle näytää viilaa että menee niinkun isi äitiin mutta jospa se siihen sitten aikanaan asettuu.



Laitanpan tähän myös kuvan taajuusmuuttaja verkko- ja moottoriliitännöistä mutta tällä kertaa en niiden kanssa isompia väsäillyt. Ko. taajuusmuuttaja toimii siis kolmivaihesähköllä. Kuten jo aiemmin taisinkin mainita niin myös yksivaiheisia 230VAC koneita on olemassa ja tässä 'taajuusmuuttajaperheessä' löytyisi myös yksi malli joka toimii sekä yksi- että kolmivaihesähköllä mutta nämä isommat vempeleet on yleensä kolmivaihevirralla toimivia. Laitehan ei siis tarvitse lainkaan nollajohdinta vaan se tulee toimeen pelkillä vaihejohtimillakin koska kolmivaihevirrassa se sähkönpirulainen löytyy myös sieltä vaiheiden välistä. Suojamaa toki luonnollisesti kytketään koska vian sattuessa näissä kikkareissa on tarjolla sen suuruiset jännitteet ja virrat että lähtee se viimenenki tukka päästä jos sattuu sätkyn saamaan. Sähköturvallisuudesta onkin hyvä motkottaa juuri nyt kun seuraavaksi näkyy kuva omista romuista joissa moottorille lähtevä kaapeli on tuhottu kissojen toimesta melko karseaan kuntoon. Suutarin lapsilla ei siis ollut taaskaan kenkiä..



Ohjausboksin osalta tilanne on siis edelleenkin auki. Ainakin sen masiinaan sijoittamisen suhteen. Itse boksiksi on olemassa yksi vaihtoehto joka löytyi eräästä romukasasta ja onkin kooltaan aika sopivan kokoinen. Boksiin mahtuukin nätisti edellä mainittujen hilujen lisäksi myös taajuusmuuttajan näyttöpaneeli, mahdollinen pääkytkin sekä johdonsuoja ja kontaktori jos tässä oikeen alkaa hifistyttämään. Myös hätäseis - kytkin olisi varmaan ihan aiheellinen suojakapistus ja sekin varmaan jossain vaiheessa elämää masiinaan asennetaan. Harmikseni pitää vaan todeta että tuo aukko joka on koteloon jo puhkaistu ja peitetty alumiinilevyllä, tuskin sopinee johtojen läpivientiin koska kotelo ei taida oikeen mitenkään päin taittua runkoon niin että piuhoja saisi siististi aukon kautta tulemaan. Eli jos tästä laatikosta joskus siunaantuu ohjausboksi niin läpiviennit täytynee tehdä jommalle kummalle pienelle sivulle tai sitten kotelon taakse.



Tosiaan myös taajuusmuuttajan näyttöpaneeli oli tarkoitus siirtää ohjausboksiin koska lopullisella paikallaan rungon sisällä paneelin lukeminen ei ole kovin käytännöllistä. Taashan voi miettiä että miksi sitä pitää edes voida lukea? No siksi kun sekin on sitä hifistelyä Jonkinnäköistä askartelua kuitenkin vaaditaan ennenkuin näytön saa boksissa toimintaan koska jonkinnäköisen piuhanhan se luonnollisesti sielläkin tarvitsee. Valmista tuskin mistään löytyy joten tämäkin tehdään jossain vaiheessa DIY menetelmällä.

[Ripehoo]

Jaahans. Nyt vierähtikin vähän pidempi tovi ilman suurempia tilannepäivityksiä. On nuo ilmat ollu tuolla pihalla niin hyviä ettei ole malttanut, A, väsäillä vannekoneen parissa, B, kirjoittaa siitä tänne. Toki puhaltelihan tuo eräänä iltana pihasta ylimääräiset petäjät nurin joten ei se kaikki aika ihan arskankaan otossa ole mennyt. Hommaa on jarruttanut myös hirmuiset pähkäilyt laitteen ohjausboksin suhteen. Boksille kun ei suurestakaan aivojumpasta huolimatta löytynyt sopivan käytännöllistä kiinnityspaikkaa. Päivänä muutamana käänsinkin ajatuksen päälaelleen kun tajusin että miksikäs ohjausboksi ei voisi olla piuhan päässä olevaa mallia. Numikat laatikkoon josta kaapeli taajuusmuuttajalle ja vielä liitin väliin niin saa irtikin kuljetuksen helpottamiseksi. Boksin saakin näinollen helposti käden ulottuville eikä numikoita tarvitse kurkotella kauempaa niinkuin kiinteän boksin kanssa olisi pitänyt tehdä. Sähkönsyöttökilkkeitä tähän boksiin ei tule vaan niille rakentelen sitten mahdollisesti oman laatikon jos joskus löytää/raskii ostaa siihen osia. Nekin on tosiaan vähän hifistelyä koska taajarinhan voi tökätä sähköverkkoon kiinni ilman niitäkin. Se boksi sitten löytänee luonnollisesti paikkansa laitteen rungosta koska sen kanssa ei tarvitse ajatella ergonomiaa

Niinpä tosiaan aloinkin tuossa muutama päivä takaperin suunnittelemaan/rakentelemaan piuhan päähän tulevaa boksia. Osia löytyi taas sieltä täältä ja boksiksi valikoituikin vanhahko mutta käyttämätön metallinen asennuskotelo joka oli juuri passelin kokoinenkin. Viime metreille asti kilpakumppanina oli muovinen samantyyppinen kotelo mutta metallihan on aina metallia vaikka hevimies en olekkaan. Voipikin olettaa että tulevassa käytössään boksia pitää kuitenkin jonkun verran liikutella niin eipä tuo kestävämpi materiaali haitaksikaan ole. Reikiä ei kotelossa tosiaan ollut lainkaan joten tältä sai niin sanotusti viedä neitsyyden. Taisipa kotelo olla itseasiassa muoveissakin kun sen käsiini sain. Aika pian kuitenkin oli numikoiden paikat katsottu ja piirretty ja hetken porailujen ja viilailujen jälkeen koteloon olikin ilmestynyt reiät kaapelille, kytkimille, potikalle sekä taajuusmuuttajan ohjauspaneelin kaapelille. Rosojen siloittelu, kilikalimaalia pintaan ja 'avot', kotelo onkin valmis. Tai no totuuden nimissä pitää myöntää että piti se pari kertaa uusiksi ottaa muutaman voimasanan säestämänä.. Maalaus siis.



Myös taajuusmuuttajan päähän oli rakenneltava oma piuhansa eli siis taajuusmuuttajan ohjauskortin liittimien ja läpiviennin liitännän väliin. Sopivien liittimien löytämiseksi piti niin sanotusti käyttää apuna kissoja ja koiria mutta myös niinkin sanotaan että etsivä löytää ja niin tapahtui tälläkin kertaa. Käyttöön sopivat moninapaiset pyöreät signaaliliittimet liittimet siis löytyivät kuin löytyivätkin ja vieläpä mukavasti sopuhintaan.

Taajuusmuuttajan puolelle tuleva liitinpuolisko on alunperin piirilevylle juotettavaa mallia mutta vannoutunutta tuunaajaahan se ei haittaa vaan oikein mainiosti tähänkin pystyy piuhat juottamaan. Tässä vaiheessä on pakko mainita että jos joku ei ole vielä tutustunut silikoni-eristettyihin asennusjohtoihin niin voin suositella lämpimästi. Kestävät hyvin kuumuutta, ovat taipuisia ja helppoja kuoria. Toki ihan halvimmasta päästä ne siellä piuhamarketin hyllyssä eivät ole mutta laatuhan tuppaa toisinaan maksamaan. Itse piuhakkeita liittimeen tuli niinkin monta kuin 19. Taajuusmuuttajan ohjauspaneelin kaapeli haukkasi heti kymmenen nastaa ja yhdeksän jäi itse ohjaustoiminnoille eli kytkimille ja potikalle. Pari piuhaa vedin ihan varmuuden vuoksi sillä ajatuksella että jos joskus tulee tarvetta lisätä boksiin jokin toiminto niin ei tarvitse heti alkaa alusta koko roskaa rakentamaan.



Hyvin kun pyritään näissä hommissa aina tekemään niin tämmöisissä tapauksissa juotoksien suojaksi on hyvä laittaa kutistesukat ettei oikosulut ja korroosio pääse iskemään. Aika paljon tulee tuon tyyppisten kaapeleiden ja liitoksien kanssa puljauduttua ja kaikennäköistä tulee aina vastaa niin huomattu on se että harvemmin sitä hyvin tehtyä piuhaa on tarvinnutkaan avata. Yleensä ne joissa se jokin vika on ollut onkin sitä kauheaa kuraa joille ei nyt hirveän pitkää elinikää olekaan voinut odottaa. Mutta tolkusti kun tekee alusta asti niin käyttöikääkin voi luonnollisesti odottaa enemmän.



Ohjauspaneelin lattakaapelikin koki melkoisen muodonmuutoksen kun jatkosta piti tehdä jos jonkinnäköistä. Alunperin olisin halunnut säästää tämän alkuperäisen kaapelin mahdollista myöhempää käyttöä ajatellen mutta ankarista etsinnöistä huolimatta vastaavantyyppistä kaapelia ei löytynyt mistään. Tietokonemaailmassahan näitä piikkirima/lattakaapeli -yhdistelmiä on paljonkin mutta ne vaikuttaisi olevan hyvinkin pitkälti 1,27mm rasterilla olevia eli siihen AH niin ihanaan tuumajärjestelmään perustuvia liittimiä/kaapeleita. Suomalainen onkin tässä asiassa ollut vastarannan kiiski (tai edellä kävijä) kun on laittanut kaapelin joka on tehty tasan 1mm rasterilla. Näin ollen vastaavan löytäminen olikin sen verran kinkkistä että päädyinkin modifioimaan tämän alkuperäisen kaapelin. Nähtäväksi tosiaan sitten jää että mitähän tuo paneeli mahtaa tuumata kun piuhan pituus on kasvanut kymmenestä sentistä noin kahteen metriin ja pari liitintäkin löytyy välistä. Näissä kun tuppaa olemaan vaarana aina se että kaapelin liiallinen pituus aiheuttaa toimintahäiriöitä tai totaalisen mykkäkoulun itse laitteeseen.



Niinkuin tuolla edellisessäkin liittimen juottamisessa ja yleensä juotoshommissa muutenkin varsinkin johdot on hyvä esijuottaa ennen varsinaisen liitoksen tekemistä. Helpottaa kummasti hommaa kun piuhoissa on valmiiksi tarvittava määrä tinaa eikä kolvin kanssa tarvitse sohia juotettavaan kohteeseen niin pitkään. Yleensähän siinä vaan palaa kaikki eristeet ja kutistesukat ja lopputulos on karmean näköistä. Ja onhan se muutenkin helpompi kun ei tarvitse olla vieressä seittemää kaveria syöttämässä tinalankaa ja pitämässä millon mitäkin instrumenttia niinkuin kirurgin apuna sydänleikkauksessa.





Kutistesukkia vielä näihinkin liitoksiin, johtojen katkaisu sopivan mittaisiksi (KYLLÄ! Aina vähän ylimääräistä) ja pääteholkit perään ja taajuusmuuttajan sisään tuleva kaapeli olikin jo valmis ja sitä pääsikin mallailemaan kiinni läpivientilevyn. Reikää piti pari milliä suurentaa ja tämäkin, aiemmin hieman heikossa hapessa ollut metallinkappale sai pintaansa uuden hopeisen maalikerroksen. Alemmat läpiviennit ovat siis laitteen verkkojohdolle ja moottorille lähtevälle kapelille. Suunnitteilla on myös laittaa oma liitin RS485 väylän johdoille mutta se on vielä ajatusasteella niinkuin tunnostaa olevan muuten sen adapterin toimituskin. Jossain matkalla kuulostaa myyjän mukaan olevan.. Reikiähän tuossa vielä on jäljellä mistä kaapeleita vetää.





Itsensä ohjausboksin kaapeliksi valikoitui vanha puhelinkaapeli ihan vaan siksi kun sitä sattui löytymään. Ihan ideaaleinta tämä ei todellakaan tähän käyttöön ole mutta onhan tuossa toki jotain hyvääkin. Kaapeli on nimittäin hyvin suojattua ja yllättävänkin taipuisaa joten tuommosiin ryskähommiin se on ihan passelia. Isoimpana miinuksena löytyy n. miljardi samanväristä karvaa ja juotettavaksihan tuota ei ole suunniteltu ollenkaan. Johtimen suojavaippa kun tuppaa vetäytymään esinahan lailla ja senteissäkin saman verran taakse kun kolvin vie puolen metrin säteelle kaapelista. No ehkei sentään ihan nuin radikaalisti mutta innokasta oli kyllä suojavaippa sulamaan. Piuhojen värit tosiaan hankaloitti sen verran menoa että jokainen karva jonka värisiä oli enemmän piti 'piipata' läpi mittarilla että menee varmasti oikein. No helppoahan tuo on, väri väriin ja loput maihin. Niinhän se sähköhommissa menee Itse juotoshommahan menee samaan tyyliin kuin muutkin tähän mennessä. Esitinaus, yhteen tinaus ja kutistesukka päälle. Tämä yllämainittuun taajuusmuuttajan läpiviennissä olevaan liittimeen pariutuva liitin onkin ihan oikeasti kaapeliin tarkoitettu joten siitä tulikin kohtuu jämäkkä kun liittimen 'perskappaleessa' on ihan oikea tarkoituksenmukainen vedonpoisto. Vielä kun nakkasi kutistesukan koko komeuden päälle niin pitäisi tämän kestää ainakin hetken eteenpäin.











Myöskin ohjausboksin sisään oli tarve saada jonkin näköinen liitäntä kaapelin johtimien ja boksin kilkkeiden väliin. Näin kunnossapitoalan töitäkin tekevänä ja kaikennäköistä kikkaretta rassaavana ihmisenä sitä on oppinut arvostamaan laitteiden huoltoystävällisyyttä. Joissakin paikoissa sitä on ihan oikeasti ajateltu ja joissakin taas ei yhtään. Tässä tapauksessa ajattelin tehdä palveluksen itselleni/seuraavalle joka boksia joutuu purkamaan. Eli ei juoteta koko komeutta yhteen vaan laitetaan boksiin riviliittimet jotta tulevaisuudessa esimerkiksi rikkoutunut kytkin on paljon helpompi vaihtaa. Se kun on paljon miellyttävämpää kun kannen alla odottaa pari ruuvia kuin että jokainen johto pitää katkaista sivuleikkureilla ja juottaa osan vaihtamisen jälkeen uudestaan kiinni. Kuvissa olevia riviliittimiäkin piti muuten metsästää kissojen ja koirien kanssa monta päivää kunnes hoksasin että niitähän löytyy omasta kaapista. Aikoinaan saamissani rikkinäisissä taajuusmuuttajissa kun oli juuri sopivan kokoiset rimat. Piirilevymalleja nämäkin mutta sehän ei haittaa. Juotos pinnit poikki ja epoksilla liimaten kotelon seinään kiinni. Tässäkin piti ajatella hieman ergonomiaa joten en tunkenut liittimiä kotelon pohjalle vaan jätin ne käyttäjäystävällisesti heti kannen välittömään läheisyyteen. Vaikka allekirjoittaneella pienet sormet onkin niin paljon miellyttävämpi nuihin liittimiin on piuhoja tunkea kun ne on on tuossa ns. hollilla.





Myös potentiometri ja kytkimet saivat omat silikonijohtonsa ja kunhan kotelon maali kuivahtaa vielä hieman kovemmaksi niin pääseekin jännityksellä kokeilemaan toimiiko tuo uistinlaatikko lainkaan vai onko tullu piperrettyä ihan turhaan. Eniten jännittää tuon ohjauspaneelin kohdalla mahtaako radikaalisti pidentyneet johtimet aiheuttaa toimintahäröjä vai toimineekohan tuo lainkaan. Jos ei toimi niin sitten homma menikin aika pitkälti uusiksi.



Tämmöstäpä nysväämistä tällä kertaa.. Meneehän tämä toki vähän offtopiciksi ja jos jostakin ihan hirmu paljon alkaa tuntua siltä niin voi tämän siirtää johonkin toiseen osastoonkin. Mutta kyllä tänne vielä tulee lisääkin kuvia kiillotetuista vanteen reunoista kunhan saadaan kone ensin valmiiksi

[taky]

Hieman meinasi kuitenkin 'käyrä nousta' kun eihän tuommonen muovinaru itseään vasten pidä, ainakaan minun solmuntekotaidoilla. Jatkoa ajatellen tähänkin täytyy kehittää jokin fiksumpi ratkaisu.

Nippuside?

[Ripehoo]

Nippuside?

Hmm.. Nippuside voisikin olla ihan pätevä pika-apu venttiiliä siirtämään pois haiton tieltä. Ehkä myös jokinlainen pikalukollinen kiristyshihnaratkaisu voisi tulla kysymykseen Pitääpä tätäkin miettiä lisää kunhan tässä joutaa vanteita masiinalla pyörittelemään.

Tänään päivän agendana kuitenkin oli kasata ohjausboksi valmiiksi asti ja päästä testaamaan sitä. Kaikki kilkkeet olikin suurinpiirtein valmiina. Ohjauspaneelin boksin päähän tulevaa lattakaapelia piti vielä jatkaa ja tämänkin tein perinteiseen tyyliin aiemmin kehumillani silikonijohdoilla. Kaikki piuhat myös merkkasin jokaisen erikseen ja tein koko härdellistä 'johdinkartan' eli excel -taulukon josta käy ilmi mistä liittimestä mikäkin johto menee minkäkin värisenä aina seuraavaan paikkaan ja mitä signaalia piuha kuljettaa. Tämä on oivallinen apu siinä vaiheessa kun johonkin kohtaan kaapelointia iskee jokin vika ja se pitäisi paikallistaa. Esimerkiksi jos jokin piuha jostain irtoaa niin onpa helppoa sitten katsoa taulukosta missä sen kuuluisi oikeasti olla. Tämä on taas sitä huoltoystävällisyyttä!

Odottelin tosiaan boksin kasaamisen kanssa tälle päivälle koska kotelon maalipinta oli vielä kohtuu tuore, ja vielä kun vähän reippaamminkin tuli sitä töhyyteltyä niin aika paksukin kerros sitä siihen sitten tuli kuivateltavaksi. Aika pehmeäähän tuo maali tuntui vielä tänäänkin olevan eikä mikään ihme kun viime päivien lämpötilat eivät ole paljon hellerajan alapuolella käyneet ja varsinkin kun ilmankosteus on varmaan reilut 258%. Hirmuisella innolla kuitenkin painoin homman kanssa eteenpäin ja malttamattomana päätin kasata boksin. Maalin pehmeys tuli todettua muutenkin kuin 'kynsitekniikalla' kun huomasin kytkimien kaulusmuttereita kiristäessäni aluslevyjen painuvan maaliin. No, pysyyvätpähän paremmin paikoillaan.. Kytkimet ja potikan sain kuitenkin nätisti omille paikoilleen ja kun varovasti kun teki niin pysyipä tuo maalipintakin ehjänä. Seuraavaksi lyhentelin kytkimien, potikan, ja ohjauspaneelin kaapelin johtimet sopivan mittaisiksi ja varustin ne pääteholkeilla. Myös boksiin tulevan kaapelin johtimiin laitoin holkit. Hieman timmit nuo riviliittimet kuitenkin oli kun holkkeja joutui puristamaan melko läjään että piuhat mahtuivat ruuvin alle. Nuita kun ei tosiaan ole tarkoitettu varsinaisesti tuohon käyttöön vaan piirilevylle jossa liittimelle tulee lähtökohtaisesti vain yksi johdin. Kaikki piuhat kuitenkin löysivät paikkansa ja olosuhteet huomioonottaen ihan siistikin paketti siitä sitten loppujen lopuksi tuli.



Ohjauspaneelin kiinnitin koteloon 'taksamittariteipillä' eli sellaisella paksulla kaksipuoleisella teipillä joka tarttuu puhtaaseen sileään pintaan kuin tauti. Jonkinnäköiset merkinnät pitää vielä tuunata nuille kytkimille että tömäkämmässäkin aamutokkurassa ymmärtää mitä mistäkin numikasta tapahtuu. Potikan akselinkin yhdessä välissä viilailin hieman sirompaan muotoon joten ei muuta kun Pioneerin av -vaffistimesta kannibalisoitu potikan nuppi paikalleen ja homma alkoikin näyttää tältä:





Naarmujen minimoimiseksi ja paikallaan pysyvyyden maksimoimiseksi kotelon pohjaan oli etsinnässä kumitassut. Sopivia ei kuitenkaan löytynyt mutta nehän pystyy näppärästi tekemään itsekin. Kumimattoa, reikämeisti, epoksiliimaa ja muutama minuutti aikaa ja kotelon pohjaan on ilmestynyt pyöreät tassut.



Myös taajuusmuuttajan sisään tulevan kaapelin johdot varustin merkintätarroilla. Jonkin verran tuossa toki olisi johtimien pituuden kanssa hifisteltävää mutta katsotaan sitten myöhemmin jos joskus innostuu tekemään siistimpääkin jälkeä. Tänään ei jaksanut.. Piuha näyttää omalla paikallaan apauttirallaa tältä:



Ohjausboksin testaus tosiaan aiheutti hieman jännitystä mahanpohjaan koska etukäteen oli aavistus että ohjauspaneeli saattaisi tykätä pitkästä kaapelista vähän huonoa. Kaikki pelot toteutuivatkin heti ensimmäisellä kytkentäkerralla kun paneelin näyttö eli ihan omaa elämäänsä eikä siitä saanut mitään tolkkua. Boksin kytkimienkään testaus ei helpottanut oloa. Mistään kun ei tuntunut tapahtuvan mitään ja käyttökytkimen toisella käyntisuunta-asennolla koko taajuusmuuttaja sammui kokonaan Melkeen maani myyneenä ja suunnattoman.. hmm.. harmistuneena päätin kuitenkin huokaista hetken ja käydä sitten onglemien kimppuun uudestaan. Vikoja alkoikin pian löytyä kun käyttökytkimeltä löytyi irronnut johdin. Tämä ei kuitenkaan voinut selittää kaikkea joten otin yleismittarin käteen ja aloin mittaamaan oliko paneelin johdotuksissa sattunut epähuomiossa oikosulku tai ristiinkytkentä. Sieltäpä se yksi syyllinen alkoikin löytyä kun huomasin piuhoja ohmisesti mitatessani että niiden väliltähän löytyi liian pieniä resistansseja. Pikaisten pähkäilyjen jälkeen tajusin että vikahan oli ihan itseaiheutettu. Lattakaapelia modifioidessani oli nimittäin tarvinnut istuttaa piikkiriman piikkejä naarasliittimeen ja nuo piikit olin tukenut ohuella kumimaton palalla, nimittäin johtavalla sellaisella. Kaikki kumitkaan kun ei ole aina kokonaan eristäviä vaan tässäkin tapuksessa tuo kumimaton pala oli hieman johtava joten se pisti koko kaapelin sekaisin.



Kumin palanen liittimestä pois ja avot. Paneeli toimii! Helpotuksen huokaus kuitenkin pääsi vain osittain kun huomasin että laite sammuu edelleen käyttökytkimen toisella asennolla ja muutkin kytkimet tekee mitä sattuu. Kaapeliakin jo kerkesin mittailla tovin kunnes hoksasin että olin kiireessä kytkenyt digitaalitulojen johdot taajuusmuuttajan ohjauskortille pykälän pieleen. Käyttökytkimen toinen johdin olikin siis eksynyt I/O -maa liittimeen joten ihmekkös tuo kun masiina päätti sammuttaa itsensä kun sen ohjauslogiikkaan tehdään oikosulku. No tämäkin tuli sitten sattumalta testattua ja hyvin pelasi. Kiitos vaan Vaconin pojille hyvästä suunnittelusta. Pikainen piuhojen siirto ja laite uudelleen käyntiin ja homma pelasikin nyt täydellisesti. JEE!

Loppupäivän onkin lämmittänyt mieltä kun sai kuin saikin tehtyä taajarille toimivan ohjausboksin, ja ihan itse. Nyt voikin siirtyä kohti seuraavia hommia ja ajatuksena onkin ollut että ensi viikolla piipahdan maalikaupassa hakemassa mustaa ferrexiä.

[Ripehoo]

Dodii. Taas on kulunut jo tovi viimeisimmästä vannekoneprojektin päivityksestä. Ihan siitä syystä kun homma on edistynyt hieman hitaasti johtuen kaikista muista kiireistä ja ihan rehellisesti sanottuna on myös laiskottanut. Tuossa eräänä päivänä kuitenkin mietiskelin masiinan painavuutta ja siirtämisen hankaluutta. Vaa'alla en ole vielä päässyt rakkinetta käyttämään koska ei ole hirveästi huvittanut sitä turhaan siirrellä nimenomaan sen hankaluuden takia mutta elotonta painoa koneelle on tosiaan tullut jokunen kilo. Siirtämisen helpottamiseksi päähäni kehkeytyikin ajatus tehdä laitteen runkoon irrotettavat pyörät. Toki renkulathan olisi voinut tehdä alkuperäissuunnitelmaankin mutta aika harvoin tuota onneksi tarvitsee kuitenkin siirrellä niin pärjääpä tuota irrotettavillakin pyörillä. Ja onhan tuo toki myös käytössä hieman tukevampi kun ei koko aikaa renkailla Ajatuksena olikin tehdä rungon tukijalkojen kiinnityspalkkeihin tökättävät palikat joiden toiseen päähän modataan rullakon renkaat. Härveleitä tulee siis kaksi kappaletta ja toimintaidea lyhykäisyydessään on se että kun tukijalat on otettu pois, renkaat tökätään tilalle toisesta suunnasta ja runkoa kallistamalla kone nousee pyörien varaan jolloin sitä voi työnnellä paikasta A paikkaa B ja jos intoa riittää niin paikan C kautta vaikkapa jopa paikkaan Ö. Palkiksi kävin ostamassa samaa palkkia mistä itse tukijalatkin oli tehty ja rullakon renkaat löytyivät sieltä samasta pelle pelottoman multimarketista josta laitteeseen on hankittu muutama muukin osanen. Toki tässäkin tapauksessa alkuperäisidea oli tonkia osat roskiksesta ja romukasoista mutta asioiden nopeuttamiseksi osien ostaminen oli tällä kertaa miellytävämpi tapa päästä eteenpäin. Pikaisen ideoinnin jälkeen rungonkin hitsannut tuttavani otti osaset työn alle. Palkkien päihin leikattiin sopiva 'haarukka' johon rengas mahtuu. Sivuihin pultin reiät ja lisäksi vielä stopparikaulus joka estää palkkia penetroitumasta liian syvälle runkopalkkiin. Ilmeisesti jotain prikkajuttujakin haarukoihin oli hitsattu vahvikkeeksi. Valmiista palikoista löytyy enemmän kuvia alempaa maalauksen yhteydessä.



Aiemmin tosiaan taisin mainita että rungon maaliksi olisi tulossa ferrex mutta se vaihtuikin matkan varrella vasaralakkaan. Aiemmin en ole vasaralakalla pintakäsittelyä tehnyt joten neitsyys meni senkin suhteen. Kauppojen hyllyjä tutkiessani päädyinkin Mastonin Hammeriin jota saa sekä sileänä että 'vasaroituna'. Päädyin vasaroituun ihan siitä syystä että pitäisihän siitä tulla nyt monin verroin hienompi kun sileästä. Lesoa! Sen verran kannattaa tuolla kaupoissa hintavertailuja tehdä että tässäkin pitäjässä yhdessä kaupassa 750ml purkki Hammeria maksaa 14,90€ ja toisessa 25€. Ei tarvinnut kauaa miettiä kummasta paikasta purkin kävin hakemassa vaikka sitä piti pari päivää odotellakkin. Vaikka Hammeria pystyisi omien mainosteksiensä perusteella vetämään myös suoraan ruosteen päälle niin tuttavan suositusten perusteella päätin kuitenkin ensin hiekkapuhaltaa osat. Pientä pintaruostetta oli jo muodostunut kun runko on ollu aika paljon kosteissakin oloissa ja viettänyt aikaansa melko paljon myös peräkontissa. Ei siis muuta kun osat kaappiin ja puhaltamaan. Sen verran otan takaisin että tässä kaapissa ei ole itseasiassa hiekkaa vaan lasia. Lähtihän tuo toki silläkin.





Puhallettuihin osiin päätin vasaralakan hienoista ruosteenesto-ominaisuuksista huolimattakin vetää pohjalle ensin sinkkisprayn. Jos rungosta seuraavaan sataan vuoteen löytyy ruostetta niin se on pakko olla vain näköharha. Parhaani mukaan yritin töhyyttää sinkkiä myös putkien sisään. Pultin reikien ympärille laitoin extra-kerroksen.





Ja tässä on ne pyörien palkit valmiina ja pohjamaalattuna:



Vasaralakka oli loppujen lopuksi aika miellyttävää tavaraa. Paksulti kun vetäisi niin sai ihan kohtuu siistin pinnan. Kokeilin levittää lakkaa sekä siveltimellä että telalla ja ehkä juuri oikeanlaisilla välineillä olisi saanut juuri sen todella hienon vasaralakkapinnan ympäriinsä mikä purkinkin kyljessä on mutta tulihan tuosta ihan välttävä tuolleen juostenkin kustuna. Parhain vaihtoehto olisi ollut juuri oikeanlainen lakkasivellin mutta aika hyvin tuo eväs tasoittuu itsestäänkin. Ruiskullakin tuota olisi joskus ihan hauska kokeilla. Alkuun hieman hirvitti tykkääkö sinkkispray ja vasaralakka toisistaan ja kun vielä suhteellisen pian pohjamaalaamisesta aloin pintaa vetämään mutta eipä nuo toisistaan onneksi järkyttyneet. Lopputulos ei nyt mikään maailman hienoin ole mutta jospa se tuohon rakkineeseen välttää. Tässä osat lakattuina:







Rungon pohjapalkkeihin ja jalkojen tassuihin oli alunperinkin tarkoitus laittaa kumitassut pehmikkeeksi. Sopivasta kumimatosta leikkelin oikeankokoiset palaset ja liimasin ne kontaktiliimalla palkkeihin. Yllätys oli kuitenkin suuri kun kontaktiliimaa runkoon levittäessäni kävikin aika pian selväksi että se ja vasaralakka ei tule toimeen keskenään. Melko nopeasti koko lakkakerros suli liiman kohdalta mutta kaikesta huolimatta lämäisin kumit kiinni palkkeihin ja nyt tässä jännityksellä odotetaan mikä on lopputulos. Ihan litkuksi lakka ei kuitenkaan mennyt joten ehkä pientä toivon kipinää on olemassa kumitassujen kiinni pysymisen suhteen. Lakan sulamiseen sattoi aika pitkälti vaikuttaa myös se että se taisi olla vielä aavistuksen pehmeää kun liiman sen päälle levitin. Tässä nyt siis saa tovin odotella pysyykö tassut kiinni palkissa mutta varauksella tosiaan saa nuita kahta toistensa päälle levitellä.









Tässä vielä kuva myös kun rullakon pyörät on kiinni palkeissa. Kyllä nyt passa konetta siirrellä:



Ihmeiden aika ei ole myöskään ohi että jotain hyvääkin voisi tapahtua. Tuossa muutama viikko sitten nimittäin tympäännyin odottamaan sitä kiinan poikien RS485 adapteria joten pistinkin myyjälle kyselyä missä kikkare mahtanee viipyä. Vastukseksi tuli: "Matkalla". Myyjä kuitenkin suostui palauttamaan rahat ja näin hän tekikin. Koska sainkin takaisin tuon adapteriin tuhlaamani 1,25€, minulla olikin nyt varaa kokeilla onneani ja tilasin adapterin uudestaan. Tällä kertaa eri toimittajalta mutta Hong Kong taisi olla edelleen lähetyspaikkakunta. Tässä kikkailussa teinkin suuren säästön koska tämä uusintatilaus kustansi vain 1,11€. Reilun viikon päästä tapahtuikin se iloinen asia kun töistä kotiin palatessani postiluukusta oli tipahtanut pienen pieni kirjekuori jossa oli, ei tappajatorakoita, vaan ihan juuri sen näköinen laite kun olin tilannutkin, ja se näyttää tältä:



Pikaisten kokeilujen jälkeen olen kyllä saanut läppärin keskustelemaan kikkareen kanssa mutta taajuusmuuttajaan en ole vielä päässyt sillä kiinni. Pitää tässä kikkailla ja räpläillä ja yrittää uudestaan jahka joutaa. Tämä nyt onkin enemmän sitä hifistelyä ja toki ilman tuotakin vanteet pyörii. Josko tässä kerkeäisi myös niitä vanteitakin pyörittelemään nyt kun laite alkaa pikkuhiljaa olla enemmän valmis kuin kesken.

[lekssa]

Mielenkiintoinen rojekti. Itekkin oon tekemässä vanteenkiillotus konetta niin tästä sai muutamat ihan hyvät neuvot.
Oma resepti on tällänen
Siemensin s7 1200 logiikka touchpanelin kanssa ohjaa siemensin micromaster420 taajuusmuuttajaa. 0.75kW 3~ motorilla. Hihnapyörät niin kuin siullakin jos ei edullista alennus kulmavaihdetta löyry. Ja kartio kiinnityksen tilalle mersun pyörännapa.
Suunnitelmissa olis vielä hankkii profibus väylä roippeet logiikkaan ja tamuun.

[S202]

Vanteiden lippejä sorvilla kiillottaessa tein sellaisen havainnon että tavattoman hitaasti lähtee tavaraa kun sorvilla pyörittää ja vaan pitelee hiekkapaperia. Ajattelis että se on yks, noh kullin luikaus kun lipat on kiillotusvalmiit mutta ei. Toki saa tehtyä paljon tarkemmin kun vaan pitelee hiekkapaperia eikä hinkkaa sillä, varsinkin yksosaisten vanteiden lipat joissa jälkiä ei saa tulla muuhun kuin siihen mitä kiillottaa. Mutta kaks osaisten bbs:ien lippoja kun kiillottelin, niin tuntu nopeammalta konsilta kun kehä oli pöydällä ja hinkkas käsin. Peukaloitten kynnet tosin kului aika ikävästi

[Ripehoo]

Olen selkä, eli I’m back Ja niin on myös vanteenkiillotuskoneprojekti. Kun syksy saa ja minä en, tulee pimeys, loska ja kylmyys, niin kainuulaisihmisen jo valmiiksi alakuloiseen koppaan iskee kaamosväsymys, ja innostus kaikkea muuta kuin kotona mörnöttämistä ja juottoravintoloissa ravaamista kohtaan lakkaa. Niin kävi jälleen kerran viime syksynä ja viimeisimmästä projektipäivityksestä on kerennytkin vierähtää ammattikoulun matematiikalla laskettuna jo reilu kuusi kuukautta. Osaltaan laimentunutta mielenkiintoa projektia kohtaan selittää myös harrastustilojen vähentynyt neliömäärä, mutta jospa tässä lähikuukausina alkaa tarkenemaan lämmittämättömissäkin paikoissa ilman kaksia toppahaalareita. Myös tuon vasaralakan odotettua pidempi kuivamisaika on hidasti hommia. Ennakkokäsitys ’no kyllä se nyt viikossa on jo kuiva’ vaihtui 'pehmeää vielä kolmen viikon jälkeen’ –todellisuuteen.

Tuo keltainen mollukka tuolla taivaalla on viime aikoina tykännytkin olla entistä enemmän esillä ja se on saanut talven aikana reiluhkon ravintoympyrän navan ympärille kerryttäneen kesäihmisen heräämään eloon. Kun aurinko paistaa, ja tiet sulaa (meillä täällä Kainuussa on paikoin vielä metri lunta) niin sehän saa myös autoilevan ihmisen hormonit hyrräämään joten nyt on löytynyt taas mielenkiintoa myös vanteiden pyörittelyä kohtaan. Mielenkiintoa on löytynyt siinä määrin että pitkähkön aikaa siellä sun täällä varastoidut RH:n Toplinet lähtivät loppuviikosta maalattaviksi ja niitä olisi tarkoitus laitella ensi kesäksi C:n alle matkantekoa helpottamaan. ’Bling blingin’ puuttumisen johdosta allekirjoittanut on kuitenkin aavistuksen epäilevällä kannalla maalauksen, lähinnä värin, lopputuloksesta, mutta jospa tässä viikon sisään ollaan senkin suhteen viisaampia. Eiköhän se nuihin replicoihin vältä vaikka ei ihan vimpan päälle olekkaan. Ennen rengasliikkeeseen vientiä, kuten arvata saattaa, olisi tarkoitus pistää valssit pyörimään ja laittaa huuliin hieman kiiltoa joten koko talven osina kellarikomerossa maannut vanteenkiillotuskonekin pääsee hyötykäyttöön.

Aivan toimettomana talvi ei kuitenkaan ole mennyt vaan jotain pientä tuli alkutalvesta näprättyä, lähinnä laitteen sähköistykseen liittyen. Laite sai kuljetuksen helpottamiseksi irrotettavan sähkönsyöttökaapelin. Kaapelin toisesta päästä löytyy 16A 3-vaihe tulppa ja taajuusmuuttajan päähän valikoitui romukasasta löytynyt nelinapainen, kuin tätä varten tehty liitinpari. Ja vaikka kolmivaihesähköä liittimen läpi meneekin, niin tällä kertaa pärjätään neljällä pinnillä koska taajuusmuuttaja pärjää ilman nollajohdintakin. Käytössä siis vaihejohtimet L1, L2, L3, sekä suojamaa eli ’kevi’, jolla masiina maadoittuu käyttöpaikan sähköverkon kautta tiukasti isänmaahan ja (toivottavasti) estää (ei toivotun) vikatapauksen sattuessa henkilövahingon. Taajuusmuuttajan läpivientipeltiä joutui hieman uudelleenjärjestelemään ja modifioimaan että molemmat liittimet ja moottorin kaapeli mahtuivat sulavasti paikoilleen, mutta loppujenlopuksi aika nätti ja jopa jossain määrin käytännöllinenkin paketti siitä sitten tuli.










Samalla tuli tutkittua myös taajuusmuuttajan sisältä löytyvän pienen tuulettimen toimimattomuus ja rikkinäiseksihän se tuli todettua. Jälleen kerran tuli kuitenkin huomattua että kaikkea pientä ja vähän suurempaakin kannattaa olla aina jemmassa ja jostain tietokoneen raadosta talteen otettu juuri oikeanlainen näytönohjaimen tuuletin löysi elämälleen uuden tarkoituksen. Toki näillä käyttöasteilla ja tehonkulutuksella taajuusmuuttaja ei nyt niin paljoa lämpiä että tälle pienestä puhaltimesta sen suurempaa hyötyä on mutta onpahan nyt siellä ilmaa kierrättämässä ja näyttämässä hienolta. Tehokomponenteillehan laitteesta löytyy omat jäähdytysrivat ja isompi tuuletin jonka voi softasta konfiguroida haluaako sen olevan päällä koko ajan vaiko laitteen lämpötilan mukaan ohjautuvasti.



Kun taajuusmuuttaja oli saatu tuunattua loppuun, se pääsikin itse asiassa varmaan ensimmäistä kertaa kiinni omalle paikalleen rungon sisään. Tässä vaiheessa oli enää kytkettävä moottorille lähtevä kaapeli paikalleen ja ei muuta kuin kotelon ruuvit kiinni ja kikkare neljää pulttia käyttäen kiinni runkoon. Syksyllä tuli myöskin tehtyä moottorille kumitallat värinöitä vaimentamaan sekä kiinnityspultteihin kumiprikat. Noita prikkoja on muuten ihan pirun kätevä tehdä itse jos omistaa tai saa käyttöön reikämeistisarjan. Sopivaa kumimattoa kun sattui olemaan reilusti niin tuli tehtyä muutamia myös varastoon. Sitten vain moottori kiinni, kaapeli sopivan mittaiseksi ja päihin abikot ja piuha kiinni moottoriin. Abikoliittimissä olen tykästynyt Duraseal –malleihin eli sellaisiin jossa on itsessään kutistettava eriste. On pirun kätevä auto/konehommissa koska kestää todella hyvin kosteutta ja likaa. Näitä siis suosittelen. Moottorin kytkin tähteen (kuten mersumieheltä sopii odottaakkin) koska tässä tapauksessa tarvittava teho on moottorin kokoon nähden pieni. Jos joku ihmettelee ’tähteen kytkemistä’ niin kannattaa googlettaa vaikkapa Tähti/kolmiokytkentä. Syksyllä tuli vaihdettua myös ne harmaita hiuksia herättäneet rungon kumitassut. Tai no pikemminkin ongelman aiheutti käyttöön soveltumaton kontaktiliima joka vaihtuikin mustaan liima/tiivistemassaan. Myös tassut tein hieman paksummasta kumimatosta ja nythän nuo tuntuu pysyvän myös paikallaan.











Talven aikana moottoriin löytyi rikkoontuneen tilalle myös uudet tuulettimen siivikko jota olisi tarkoitus tässä laitella paikalleen kunhan sitä kerkeää hieman modailemaan. Vähän reiän suurentamista yms. Helposti pärjäisi tässäkin tapauksessa ilman tuuletusta mutta laitetaan nyt kun kerran on aiemminkin sellainen ollut. Myös moottorin laakerit on menossa vaihtoon kun olivat alkaneet hieman ääntämään ja niistä kiinnostuneille kuvia ehkäpä myöhemmin. Myös itse koneen akseli lähtee vielä piipahtamaan sorvissa tarkastuksessa kun kesällä vaikutti että laipassa olisi hieman heittoa. Jospa tässä siis piakkoin pääsisi taas testailemaan laitetta ihan tositoiminnassa.

[Ripehoo]

Mielenkiintoinen rojekti. Itekkin oon tekemässä vanteenkiillotus konetta niin tästä sai muutamat ihan hyvät neuvot.
Oma resepti on tällänen
Siemensin s7 1200 logiikka touchpanelin kanssa ohjaa siemensin micromaster420 taajuusmuuttajaa. 0.75kW 3~ motorilla. Hihnapyörät niin kuin siullakin jos ei edullista alennus kulmavaihdetta löyry. Ja kartio kiinnityksen tilalle mersun pyörännapa.
Suunnitelmissa olis vielä hankkii profibus väylä roippeet logiikkaan ja tamuun.

Oisko sulla lekssa kuvia sun koneesta? Mieluusti aina kattelee muidenkin tuotoksia juurikin vinkkien vuoksi

[RAM]

Aika hauska juttu laittaa moottorin pyörittämiseksi kiillotuskoneeseen S7 ja touch-screen
Aikamoista overkilliä, kun tommosia logiikkoja on totuttu käyttämään ydinvoimaloiden ohjaukseen. Kahdennat vielä sen logiikan ja laitat PSU:n

[Exami]

Viellä säätöpöytä toiselle sähkömoottorille jossa pyörii kiillotuslaikka. muuta ei tarviikkaan.

[lekssa]

Toistaiseksi kaikki on irrallaan vielä niin ei ole kokonaisuudesta kuvaa. Hihnapyörät puuttuu vielä. Menny aika ja rahat nyt muihin auto projekteihin niin ei ole kerennyt tehdä tätä kiillotuskonetta. Pitää laittaa kuvia tänne kun homma valmistuu.
Onhan nää vermeet vähän liioiteltuja, mutta mukava näpräillä omaksi iloksi. En oo ainakaan tällä hetkellä laittamassa tuota profibus väylää suuren hankinta hinnan vuoksi.
Mukava olis jatko jalostaa hommaa pitemmälle mutta on kyllä kalliita eto purkit.

[RAM]

Teet siitä saman tien tasapainotuskoneen

[lekssa]

Teet siitä saman tien tasapainotuskoneen

[Ripehoo]

Taasen on viikko vierähtänyt ja kovaa vauhtia etenevä kevät on saanut hieman vipinää kinttuihin. Kesärenkaathan on vielä kaupassa ja vanteetkin puunaamista vailla. Edistystä on kuitenkin tapahtui kun menneellä viikolla maalaamosta ilomoitettiin että vanteet olisivat noudettavissa. Hieman tosiaan jännitti mikä on pintakäsittelyn lopputulos mutta ihan miellyttävän näköiset rinkulathan siellä noutajaansa odotti. Kokoahan näillä metallikasoille on kertynyt 17x8 ja 17x9 tuumaa ja ET -lukemat 35 ja 29, eli aika passelit tuollaiseen pienenpieneen vanhahkoon Mercedes -kulkineeseen. Väriksi valikoitui ihan perus vannehopea hieman tuunailtuna.



Itse koneen kanssa oli edessä viimeiset fiksailut. Moottori sai aiemmin mainitut uudet laakerit joista jäi nyt sitten ne kuvat ottamatta mutta jospa suurin osa kuitenkin tietää miltä laakerit näyttää. Sen verran kerrottakoon että herkempihipiäinen pirttihirmu olisi saanut projektin tässä osassa latvaräjähdyksen koska laakereiden paikalleen asentamisessa tuli käytettyä keittiön välineistä niin uunia kuin pakastintakin Tuo oikosulkumoottorihan olisi ollut ihan mukava näyttää sisältäkin mutta jäipä sekin nyt sitten kuvaamatta. Ensi kertaan sitten ja jos kiireisimmät eivät jaksa odottaa niin netistähän toki kannattaa etsiä kuvia. Tuulettimen siipien kanssa oli hieman "tappeluo ja taisteluo" eikä homma todellakaan mennyt niinkuin Strömsössä. Jokainenhan joka on neitsyen saanut kellistettyä viltin alle, tietää että kun liian isoa akselia työntää liian pieneen reikään niin joku paikka tuppaa hajoamaan. Niin kävi tälläkin kertaa ja kuului vain niks naks räks, kellog's rice krispies ja tuo hieno viiden euron sijoitus oli haljennut kahteen osaan. Onneksi apuun riensi kaikkien nikkareiden sankari, Adolf Würth muoviliimatuubinsa kanssa ja pian olikin siivikko taas koossa. Ja ettei elämä tuntuisi niin mukavalta, tuli edellä kuvattu tapahtumasarja ihan varmuuden vuoksi toistettua ennen kuin reikä oli tarpeeksi – eli liian iso. Sivuhuomautuksena sanottakoon että ihan pätevän oloista evästä tuo ko. kaksikomponenttiliima. Reikä kun oli nyt siis himpun verran liian iso eikä tarttunut pooreille niin ropeli piti kiinnittää akseliin pultilla (luojan kiitos akselissa oli tätä varten sopiva olake). Hieman poralla reikää ja tapilla kierrettä ja pian siivikko olikin kiinni. Eipä sekään tietysti vielä riittänyt vaan suojakopan asennuksen jälkeen piti todeta että kyllä se pirun ropeli vielä tuottaa tuskaa ja raapii kopan reunoihin. Onneksi tämänkin sai fiksattua lyhentämällä muutaman millin siivikon 'runkoputkea' jolla siivikkoa sai hieman lähemmäksi moottorin runkoa. Pultin puolelle piti tehdä vastavuoroisesti sopivan kokoinen holkki jotta kiinnityspultin alla oleva prikka pääsi painamaan siivikon kiinni olaketta vasten. Tämä olikin taas sitä ns. pikkunäpräämistä. Ei muuta kun kansi kiinni, omaiset on nähneet. Ja nyt toimii! Murikkaa kiinnittäessä toki piti korjata vielä maadoituspultin kierre kun päätti sitten korkata sekin. No tulipahan kaikki kura samaan syssyyn, toivottavasti.





Myös koneen akseli pääsi käymään sorvissa tarkastuksessa ja kyllähän sieltä laipasta oli kuulemma joku kymppi heittoa löytynyt joka oli sitten sorvattu pois. Nytpä osaset alkoivatkin olla siinä määrin valmiita että koneen saattoi kasata valmiiksi tositoimia varten. Laakereiden alle päätin laittaa samanlaiset kumitallat kuin moottorillekin värinöitä vaimentamaan. Lieneekö nuista nyt sitten sen suurempaa hyötyä mutta, niin.. No, siellä ne nyt on. Ei muuta kun laakerit paikalleen, akseli, hihnapyörät, pulttien kiristys, hihnat paikalleen ja moottorin pulttien kiristys. Näin parin kasauskerran perusteella on sanottava että hihnojen kiristys pelkästään moottorin paikkaa säätämällä on hieman hankalaa, varsinkin nyt kun moottorin alla on ne aiemmin mainitut vaimennuskumit aiheuttamassa lisäkitkaa. Kone kyllä toimii ihan moitteetta niilläkin kireyksillä mihin hihnat tällä metodilla saa, mutta sen verran löysälle ne jäävät että pienempää ja hieman isompaakin kitinää esiintyy sekä pienillä että suurillakin kierroksilla. Jonkinnäköinen kiristysrulla hihnoille täytynee siis värkkäillä. Tässä kone kuitenkin kasattuna kaikkinen hilppeineen:



Ja vanne kiinnitettynä:



Kovin intensiivisesti ja ajan kanssa koneella ei ole vielä kerennyt vanteita pyörittelemään mutta parina iltana on tullut vähän kokeiltua. Harvemmin kun hommaa on viimeaikoina harrastanut niin alkuhan meni taas opetteluksi. Opettelu tietysti kostautui heti ensimmäisellä kerralla ja tietysti osin myös ihan omaa hölmöyttään. Toplineissa, niinkuin originelli AMG:n vanteissakin kun sattuu olemaan huulessa juuri sopiva vekki johon kiillotettava alue on todella helppo rajata niin eiköhän sitä ajattelemattomuuttaan sohaissut maalikerrosta poistaessa sen terävän esineen liian pitkälle ja maalit sitten lähti vekin päältäkin. Tämä tietysti hankaloitti sekä rajan tekemistä että kiillottamista ja nyt kiillotettu alue yltää pari kolme milliä vekin yli. Toki jos ko. eroavaisuutta ei tiedä niin pitää tuota rinkulaa katsoa tihrustaa jonkin aikaa lähempää ennenkuin eron huomaa, mutta sylettäähän se silti

Parin illan testailujen ja ihan tositoiminnankin perusteella masiina tuntuu pelaavan ihan mukavasti. Toki se hihnojenkiristys täytyy laittaa kuntoon ja myös taajuusmuuttajan ohjauspaneelin näyttö on alkanut hieman oikuttelemaan puuttuvien segmenttien muodossa. Portaaton nopeudensäätö ja suunnanvaihto on todella hyviä ominaisuuksia ja maalinpoistovaiheessa myös erittäin hitaat kierrosnopeudet on tullut todettua tarpeellisiksi. Kiillotusvaiheessa tarvittavaa huippunopeutta täytyy vielä hieman nostaa korkeammalle että liikettä tulee enemmän. Paukkuja löytyy reservistä runsaasti koska tällä hetkellä moottorin maksimitaajuus on 50Hz ja reserviä taajuusmuuttajassa löytyy tosiaan sinne 300Hz asti. Vesihiontaa varten näppärä apu olisi vanteen kehän päälle jonkinmoinen roiskesuoja sekä vesiallas kehän alle, ja näistä onkin jo kehittynyt jonkinlaiset mielikuvat pääkoppaan.

Itse kiillotusoperaatiossa työläimmäksi on osottautunut maalinpoisto ja kolojen tasoitus. Sopivia työvälineitä on tullut testailtua jos jonkinmoista mukaanlukien maalinkaavin, puukko ja paineilmakäyttöinen pienoishiomakone. Tähän asti näppärin ja tarkin on kuitenkin ollut iso katkoteräveitsi. Varsinkin kiillotettavan alueen rajauksen saa tehtyä teräväkärkisellä veitsellä tarkkaan. Maalinpoiston jälkeen tasoitushommissa on ollut enimmäkseen tavallinen P150 hiomapaperi, mutta myös porakoneen istukkaan tulevat teräsharjat ovat osoittautuneet käyttökelpoisiksi. Niillä ei vaan hirviä mennä kovin lähelle maalin rajaa, toisin kuin suoralla paperin reunalla. Rajan lähellä on käteväksi avuksi tullut todettua myös teräväreunaiset kumilastat joilla paperin reunan painaminen on helppoa. P150 paperin jälkeen järjestys on ollut kutakuinkin se että ensin on hieman siloiteltu jälkiä (muistaakseni) P180 hiomatyynyllä jonka jälkeen vesihionta P360, P600 ja P1200 papereilla ja lopuksi P2000 hiomatyynyllä. Tämän jälkeen pinta alkaa ollakkin jo sopiva tahnalle. Tahnana olen käyttänyt 'moottorimarketeista' löytyvää Autosolin metallinkiillotustahnaa ja ihan kohtalaista jälkeähän tuolla tuntuu tulevan. Parin illan tuotos on tällä hetkellä hieman siinä ja siinä kehtaako sitä täällä esitellä mutta laitetaan nyt pari kuvaa esille.

Täytyy myöntää että pari päivää hieman mietitytti raskiiko uutta maalipintaa alkaa tuhoamaan huulien kiillottamisen tieltä, mutta siinä vaiheessa kun kaapimen terä osui ensi kertaa maalipintaan niin tiesi että paluuta ei enää ole




Tässä taidetaan olla hiottu P150:llä ja tyynyllä:




Ja tässä P600:lla




Ja tässä P2000 tyynyllä:




Lopuksi vielä kuva ensimmäisenä käsittelyssä olleesta vanteesta jonka rajaus meni pieleen. Tähän on sipaistu jo vähän kiillotustahnaakin mutta ilman konevoimaa ja kovempia kierrosnopeuksia jälki on mitä on. Huulessa ei siis ole vielä lopullista kiiltoa vaan tämä on enemmänkin 'juosten kustu'. Esimakua kuitenkin tulevasta.



Toiseen vanteeseen käytin porakoneen istukkaan tulevaa kangaslaikkaa ja jälkikin oli jo paljon parempi ja kiilto syvempi kuin ensimmäisessä versiossa. Siitä nyt ei sattunut tulemaan kunnon kuvaa mutta jospa niitä tässä taas siunaantuu kun kerkeää istahtamaan takaisin 'sorvin' ääreen ja malttaa ottaa kuviakin välillä. Tämän hetken suurimpana mietinnän aiheena on kuitenkin ollut maalin rajan vierestä kiillottaminen konevoimalla. Isolla laikalla kun ei oikeen pääse lähelle rajaa ja käsin ei tule tulosta, ainakaan nykyisillä kierroksilla. Seuraavana kokeilulistalla onkin pienellä kangaslaikalla varustettu pienoispora (Dremel kopio) ja innolla odottelenkin että siunaantuu hetki aikaa sitä kokeilla (miten voikaan olla mahdollista että välillä käy aika pitkäksi ja välillä tuntuu että vuorokausi on viisi tuntia liian lyhyt). Isolla laikalla puoliksi maalin päältä kiillottamista en ole vielä uskaltanut kokeilla ja jos joku arvon lukija on tällaista harrastanut niin kokemuksia kuuntelen mielelläni. Nyt kuitenkin taas rietämään seuraavaan paikkaan

[Ripehoo]

Tunnit juoksee ja viikot vierii. Välillä paistaa aurinko ja toisena päivänä räpsäyttää 20cm lunta. Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen, sanoovat.. Vanteenkiillotusprojekti kuitenkin etenee ja nyt alkaa olla jo hieman valmistakin näytettävää. Ensin kuitenkin pari fotoa hihnankiristimen päivityksestä.

Moottorin alla olevat kumitallat osoittautuivat tässä tapauksessa hieman käyttökelvottomiksi, samoin kuin kiinnityspulttien kumiprikat. Hihnoja ei saanut kiristettyä kunnolla ja sekin vähä kireys hävisi kun moottori pääsi luistamaan pois paikaltaan. Käyttöön päätettiin ottaa suunnitelma B, tai itseasiassa väliaikainen suunnitelma B, koska tämäkään versio ei ole vielä lopullinen. Moottorin kumitalloista päätettiin luopua ja tilalle moottorin ja rungon väliin tulivat aiemmin kiinnityspulttien alla olleet kumiprikat. Pelkästään kiinnityspulttien kohdalla olevien prikkojen ansiosta moottorin pystyy nyt kiristämään huomattavasti tiukempaan ilman vaaraa valettujen jalkojen lohkemaisesta. Samalla moottori päätettiin nostaa hahloissaan ylimpään mahdolliseen asentoon ja tehdä hihnojen kiristys erillisellä laakeripakalla. Paikallinen nikkaroijan multimarket osoitti taaskin monipuolisuutensa ja sen hyllyistä kiristimeen valikoituikin muutama sopiva pikku laakeri sekä kymppimillin pultti. Kiristimelle löytyi sopiva paikka rungon tukiraudasta johon porattiin näin ensialkuun vain pelkkä pultin mentävä reikä, jolloin hihnat saatiin kiinteästi sopivalle kireydelle. Nähtäväksi nyt kuitenkin jää miten pian laakeripakkaa pitää hihnojen venymisen johdosta alkaa jatkojalostamaan ihan oikeaksi kiristimeksi, koska mitään säätöähän siinä ei vielä ole. Vaihtoehtoja on monia ja paria juttua hihnojen kireyden suhteen on vielä kokeiltava, mutta eiköhän tämäkin tästä ajan, kokemuksen, ja muutaman ideahautomon kanssa jalostu paremmaksi. Samalla reissulla myös koneen tukijalkojen sekä siirtopyörien rungon sisään menevät palkit lyhenivät sen verran että nyt ne mahtuvat olemaan tungossa kiinni yhtäaikaa. Helpottaa taas koneen siirtelyä kun ei tarvitse joka kerta olla venksalaamassa jalkoja pois ja takaisin paikalleen. Pyörien irrotettavuuden päätin vielä kuitenkin säilyttää koska joskus tulevaisuudessa rakkine saattaa löytää paikkansa myös kiinteästi jonkinmoisen hallin nurkkaan.






Vanteita on siis nyt tullut pyöriteltyä hieman enemmän ja nyt kun aikaa ja hieman malttiakin on ollut enemmän niin se on näkynyt myös lopputuloksessa. Tässä kiillotustouhussa, kuin myös monessa muussakin, erityisen tärkeää on hyvä pohjatyö. Eteneminen hienompiin karkeuksiin täytyy tehdä hitaasti koska pienetkin naarmut, urat ja kolot näkyvät viimeistään siinä vaiheessa kun siirrytään tahnalle. Siitä johtuen joka vanne nuista toplineista onkin päässyt käymään 'myllyssä' parikin kertaa. Tähän asti hioma-/kiillotustyö on tapahtunut paria kokeilua lukuunottamatta käsipelissä, mutta tulevaisuudessa olisi tarkoitus ottaa koekäyttöön niin suorahiomakonetta kuin roloc-konettakin. Taitaa vaan kiillotettavat vanteet loppua kesken Myös se aiemmin mainittu harrastetilojen vähyys aiheuttaa ylimääräisiä mutkia matkaan. Vielä on paljon kokeiltavaa ja opiskeltavaa tässäkin touhussa ja lopputuloksessa paljon parannettavaa (mihinpä se tämmönen täydellisyydentavoittelija olisikaan tyytyväinen), mutta mennään nyt tämmösellä kiiltoasteella tähän kesään:

[Hämppy]

Loistavaa jälkeä! Itse olen sorvissa tehny kiillotushommia, yleensä alotellu 240 vesipaperista aina 2000:seen asti. Sitte esikiillotusvahaa ja perään billet polishia, eikä jälki ole samaa luokkaa kun nuo toplinet. Oisko jotaa vinkkejä? Vanteidta yleensä pyyhitty lakka/maali joko neekeritukalla taikka p100 hiomapeprulla.

[Ripehoo]

Jos pohjilta pitää lähteä niin karkeat kuivat paperit ekaksi ja sitten tuota vihapuhetukkaa. Yksi hyvä on myös semmoset kantikkaat hiomatyynyt, wurthiläisiä löytyy ainanki luokkaa P80 yms. Sitten kun saa pohjan tasaseksi niin vesihiomalla papereilla, öööö oisko ollu 320, 600, ja 1200 mitä ite oon käyttäny. 2000 mulla on ollu Abralonia jota oon käyttäny veden kanssa. Kiillotustahnana oon käyttäny autosolin tahnaa. Maltti on kans aika hyvä vinkki. Jos siirtyy hionnassa liian nopeasti hienompaan paperiin niin karkeammasta saattaa jäädä hiomajäljet jotka sitten aika armotta näkyy lopputuloksessa.

[EVO X]

[ http://i5.photobucket.com/albums/y159/ripehoo/Vanteenkiillotuskone/PSX_20150430_214359.jpg ]

Erittäin asiallista!