Stoppi ja mittaus osoitti, että renkaan ja lokarin välissä on vasemmalla puolen kolmisen senttiä vähämmän tilaa kuin oikealla. Sisso - siis jousi poikki tai iskari korkannut? Ajelin varovasti reilun kilsan kotimatkan - auto kyllä kulki suoraan, ei ylimääräisiä sivuääniä tai kolinoita. Rengaskin oli tukevasti paikallaan ja mitään "irtovarsia" ei alustassa näkynyt. En myöskään ollut kolhaissut alustaa mihinkään.
Ilman monttua ei paljoa näille saa aikaan, joten pirssi seisoi sunnuntain ja kaiketi järki myös.... ja muut spekulaatio saavatkin sivellisyyden nimissä jäädä rauhaan.
No tänä aamuna sain kinnerin heti tohtorille. Mielestäni pyhän aikana kulma oli noussut takaisin sijoilleen, korkeuseroa sentti, ehkä allekin. Kiesi montulle ja keulaa ylös: kaikki tukivarret ok, iskari kiinni kunnolla, ei vuotoja, jousi ehjä, limppukin vasta 5 kk vanha. Iskari toimi aivan ok. Ajettavuus: täysin suuntavakaa, ei puolla eikä ääntele mistään.
Siis mikä pudotti keulan ja vieläpä palautti sen paikaleen? Epätasaiselle rantapalstalle pysäköinti tekee helposti sen, että etupyörät ovat eri tasossa toisiinsa nähden. Mutta kuinka tukivarsi voisi jäädä "nalkkiin". Vai viittaako ilmiö jotenkin palloniveliin tai sittenkin iskariin? Tästä oli pieni puhelinpalaveri Timo L:n ja W126:n kanssa, mutta arvoitus on edelleen ratkaisematta.
Rantaparkki ei nyt todellakaan ollut mikään golf-kenttä, mutta on sitä epätasaisemmillakin alustoilla parkissa oltu. Miksi muuten miehet vanhetessaan alkava pelata golfia? Että saisivat pienellä rasituksella edes jotain valkoista lentämään jalkojen välistä
