Eli tähdennetään asiaa vielä. Jani tietää, miitissä kerroin, mutta muut ei.
Vanha 123 oli aina varustettu niin kapeilla renkailla kuin vain vanteille sai. En muista kokoa kun en ole mikään rengasfriikki, pääasia oli että niin kapeat kuin vain mahdollista.
Miksi?
Kilometrejä tulee vuodessa 35tkm, ja osa siitä myös talvella, eli eteläsuomessa loskassa tai kuivalla asfaltilla. Moottoritietä en aja kuin ehkä tuhat kilometriä. Muut on sitten tällaista kaupungissa pyörimistä ja valtateillä ajoa.
Kuitenkin tämä farkku 195 kummeilla on syvissä lätäköissä ja loskapolanteissa enemmän pulkka kuin auto. Siis kun vertaa vanhaan autoon millä sai ajaa aina samaa nopeutta, oli keli mikä tahansa.( huonolla kelillähän ajetaan kuitenkin aina hiljempää kuin hyvällä.) Eli oman käsityksen mukaan erittäin turvallinen ja luotettava kulkuväline ( keliin kuin keliin ).
Olisikohan muilla samanlaisia kokemuksia? Eihän täällä nyt kaikki voi olla semmoisia madallussarja/puolimetriäleveätrenkaat kuskeja

(ei saa ottaa henk.koht. ). Niin siis mullahan on aina ollut alle sata heppainen tiisseli eikä mikään rataohjus
Oma käsitys autolla liikkumisen turvallisuudesta/matkustusmukavuudesta on kuitenkin se että kulkuvälineellä pitää päästä paikasta A paikkaan B sittenkin, kun taivaalta tulee kissoja ja koiria ja silloinkin kun nissanit ajaa valtatiellä viittäkymppiä. Ja jos on hyvä ohituspaikka, niin ohi olisi kiva mennä eikä arpoa sen loskavallin yli.
No kyllä oli vuodatus, eikä tarkoitus ole loukata kenenkään henk.koht. mielipiteitä mutta jos jollain vaikka olisi samanlaisia kokemuksia ja ratkaisu siihen niin olisin pelkkää korvaa ja silmää.