Aikaa on vierähtänyt viimeisestä päivityksestä, kumminkin aktiivisesti foorumia tarkkailtu ja välillä jotain jonninjoutavaakin kirjoitettu. Ollut tarkoitus päivittää tarinaa jo aikapäiviä sitten mutta kaikkea on tässä kuukaisien ajan tullut eteen jotka olen halunnut laittaa samaan syssyyn ettei mene ihan spämmimisen puolelle tämä touhu.
Foorumimiitissäkin oli oltua Lippulaivalla elokuussa, oli mukava nähdä tuttuja naamoja Putkisaaresta Pontukseen (ja niiden väliltä) pitkästä aikaa, kuvakin autokasasta taitaa löytyä jostain Facebookista.
Tosiaan toukokuussa kun otin auton 5kuukauden talviunien jälkeen käyttöön niin ensimmäisenä kun astui autoon sisälle niin huomasin ettei sisävalo syty, eli akku tyhjä. Viimeksi akku on mennyt tyhjäksi Auto Hemin pihalla kun nähtävästi pitivät kuskin ovea auki tuon tuosta. No ei muutakuin W220:lla virtaa niin johan hörähti ja hyvin pelasi, mitä nyt pientä kankeutta jarruissa aluksi.
Keväthuollossa tuli vaihdettua uudet glykolit, uusi Boschin 95ah akku (vanha akku oli vuodelta 2001 mallia Matador joka kesti siis kiitettävän kauan), laturin hihna vanhan jo halkeilleen tilalle jonka ansiosta käyntikin hiljeni kun ei enää kitissyt hihna ensimmäiset 2minuuttia, sekä uusi virranjakajan kansi ja pyörijä. Uusi virranjakaja siksi koska autossa on ollut pitkään merkillinen käyntihäiriö kun kylmänä starttaa; käynnistyy hyvin mutta kierrokset n. 500r/min. Jos paikallaan kaasuttelet pakoputki paukkuu ja meno on nykivää hetken aikaa. Jos hetken käynnissä olon jälkeen sammuttaa moottorin ja starttaa uudelleen onglema katoaa
Tämä ongelma ei siis tapahdu joka kylmäkäynnistyksellä, tuntuu tulevan nykyjään harvemmin(?) Vanhassa virranjakajassa oli selvää hapettumaa tummuneisuutta, eli oli jo ehkä aikakin vaihtaa. Tosin käyntiongelma ei poistunut, seuraavaksi ehkä tulpanjohdot syyniin.
Myös vaihdelaatikon öljyt, suodatin ja pohjatiiviste tuli vaihdettua, vanhoilla öljyillähän ei oltu ajettu näin äkkiseltään muistettuna edes 20tkm, mutta uusien öljyjen sekaan meni RVS lisäaine josta on paljon puhuttu ja kehuttu. Aineenhan olisi voinut sekoittaa tietyssä mittasuhteessa nykyisten joukkoon, mutta halusin aloittaa puhtaalta pöydältä, etenkin kun tuo pieni tuubi RVS:ää maksoi 100€
RVS ei tunnu tehonneen tuohon kirottuun vaihteiden huudattamiseen näin 4tkm myöhemmin, tosin ohjeessakin luki että vasta toisen käsittelykerran jälkeen eron pitäisi huomata jos vaihdelaatikko on enemmän ajettu. Saas tosin nähdä, varmaan etsin seuraavaksi toisen vaihdelaatikon kun en kestä tuota pelleilyä enää.
Viime joulukuussa temppuilut puhallin vaihtui käytettyyn, eBaystä 60€:lla ostettuun alkuperäiseen puhaltimeen, nyt toimii mutta kitisee välillä. Parempi sekin kuin ei mitään.
Kesäkuussa rupesi häirihtee nuo kauheat skraadut alkuperäisessä maalipinnassa, kuka lie pessyt hiekkapaperilla
joten vein auton tuttuun pesufirmaan missä on meidän työautoja jo pesty pitkään. Sanoivat kiillotuksen vievän n. yhden kokonaisen päivän mutta jo kolme tuntia myöhemmin auton jättämisestä sisään soittivat ja sanoivat "Mä en saa mitenkään tästä niin hyvää kuin haluisin yhdessä päivässä"
Kävin siis katsomassa niin kaveri oli hinkannut sen koko kolme tuntia takakonttia ja todennut että ei tästä tule mitään. Ja kyllä siitä takakontista oli tullut paljon siistimpi ja sanoivat että koko auton kiillotukseen menee vähintään 4päivää, ehkä viisi. Sovittiin että tuon auton seuraavalla viikolla uudestaan. Varoitin kyllä tosin jo ensimmäisellä kerralla että mitä todennäköisimmin siitä alkuperäisestä maalipinnasta ei saa mitenkään priimaa (omaan kokemukseen perustuen) mutta jos siitä paremman saa nykyisestä tilasta niin se on oikein hyvä.
Ja hyvähän siitä tuli, 28 tuntia kiillottamiseen ja vahaamiseen käytetty aika näkyi jo kauas. Kaikkein syvimmät naarmut ja kivesiskeymät ei tietenkään lähteneet minnekkään mutta kyllä siinä silmä lepäsi, etenikin kun muisteli viikon takaista tilannetta. Rahan lisäksi vein pojille pussillisen munkkeja vielä kiitokseksi isosta työstä
Ja ei muuta kuin äkkiä järkkäri kouraan ja etsimään joku hyvä rauhallinen paikka kuvata autoa, ongelmana oli vielä tuolloinkin kiusaava katupöly ja rakennustyömailta leijaileva paska että piti ihan keksiä reitti mitä pitkin ajaa että nuo saisi vältettyä
Löysin erään hiekkatien läheltä merta jossa tuntui olevan sen hetken rauha että ehdin napata autosta hätäisimmät kuvat päivällä:
Samana iltana innostuin kuvaamaan lisää joista tässä pari kuvaa, mielestäni onnistuneempia kuin nuo päivällä otetut mutta surkeita nämä on edelleen, pitää ryhtyä ihan oikeasti opettelemaan tuon järjestelmäkameran käyttöä:
ja ihan vaan kaikkien kiusaksi vielä yksi pakollinen vänkyräkuva joita otetaan enimmäkseen johonkin tuninkilehtiin;
Heinäkuussa perämurikka alkoi pitää jo sellaista ulinaa ettei sitä enää kestänyt, ääni oli niin voimakas että korvia aikuisten oikeasti jo vihloi kovemmissa nopeuksissa. eBay ammotti tyhjyyttään jo useamman kuukauden ajan 560:n 2.65:n välityksellä olevista perämurikoista ja koko homma tuntui toivottomalta. Jossain vaiheessa harkitsin jo varaosa-auton hankinnasta. Mutta ennen sitä päätin soittaa Venetmäelle kysyäkseni olisiko heillä vielä sen purussa olleen 560:n perämurikka tallessa ja jos on millä välityksellä. Vastasivat että kyllä se löytyy ja se on juuri oikea minun malmikasaan
Varasin siis murikan että vaihtoajan seuraavalle viikolle. Matkalla Venetmäelle peränvaihtoon Hämeenlinnanväylällä tulin siihen tulokseen että nyt ei pysty ajamaan enää muun liikenteen mukana 120km/h, ulina oli niin paha korville että se häiritsi jo ajamista sekä muun liikenteen kuulemista, sisälläkin vieressä istuvalle on saanut jo huutaa asiansa jo tovin. Eli himmasin nopeuden n. 90km/h jääden edellä ajavan rekan imuun (turvaväliä kunnioittaen)
Matka siis jatkui körötellen Venetmäelle ja pihalle tultaessa tuntui kuin olisin löytänyt maan päällä sijaitsevan taivaan; vanhoja 116:sia, yksi SEC, pystylamppu ja muita piha täynnä. Kaikki siis ihan toivottamassa kunnossa eikä niistä mitään kunnon kalua tule koskaan saamaan mutta kyllä minä ne kaikki ottaisin pihalleni kaunistamaan maisemaa jos vaan tila riittäisi.
Sisälle tultaessa annoin avaimet kouraan joista toinen lähti samantien ajamaan autoa halliin. Olisin halunnut mennä mukaan tuijottamaan tätä operaatiota mutta tiskillä huomasin lapun että asentaja tarvitsee täyden keskittymisen työhönsä joten en edes kainosti kehdannut pyytää lupaa päästä hallin toiseen nurkkaan istumaan hiljaa
Koska työssä irroittaa vanha perä ja asentaa toinen tilalle vei noin 2tuntia aikaa niin päätin lähteä kiertämään tätä (ainakin Mersumiesten keskuudessa) kuuluisaa rakennusta. Ensimmäisenä katseet lasittuivat uudestaan jo homeen ja sammaleen peitossa oleviin 116:iin ja kauemmas pajalta kun lähti tarpomaan löytyi väkisinkin hymyn nostava raggarifarmari Oldsmobile. Vielä edempää löytyi vanhoja 70-luvun pieniä pikaveneitä (aivan paskana nekin) ja jotain vanhoja peräkärryn runkoja sekä muuta romua. Joku siinä ehtikin tulla kysymään että etsinkö jotain johon tokaisin että Een kun ihastelen vaan tätä mielenkiintoista kalustoa mitä löytyy sillä välin kun oma vessa on korjattavana jolloinka kysyjälle levisi hymy kasvoille ja vastasi että juu juu
Kun rakennus oli kauttaaltaan kierretty päädyin takaisin Venetmäen toimistolle kuluttamaan Väyrysen penkeistä tehtyjä 'odotuspalleja' ja katselemaan niitä ylihintaisia 108:n ajovaloja ja kromiosia
n. kaksi tuntia saapumisesta asentaja sanoo että se perä on nyt kiinni, uude öljyt sisällä, testilenkki tehty ja toimii, samalla olivat vaihtaneet kardaanin tukilaakerin joka oli myös aivan loppu. Alkuperäistä perämurikkaa kun pääsin tutkailemaan niin se oli täynnä metallin kappaleita ja silppua. Käsin pyörittäessäkin murikka jäi välillä jumiin eli oli näköjään ihme että se kesti tuon 308tkm. Tämä perä mikä siis nyt asennettiin on samasta n.100tkm ajetusta 560SEL:stä peräisin mistä viime kesänä sain toisen etulokasuojan alkuperäisen ruostuneen tilalle ja mistä Simoks sai entiseen 126:een bensatankin luukkunsa. Kysyin että onko tämä kyseinen koppa vielä jossain tallella ja kuulema paalattu jo aikoja sitten mikä oli sinäänsä sääli koska olisin halunnut nähdä tämän 'pelastavan tähden'.
Samalla kun tyrkkäsin heille pussillisen munkkeja kiitokseksi niin kyselin samalla vetoakseleita, uudet maksavat nimittäin 750€/kpl Mersulla
Vastasivat että heiltä löytyy tästä samaisesta autosta vielä vetarit, 400€ yhteensä mutta sain pienellä hiljaisuudella tingittyä ne 350€ tai sitten munkit tekivät tehtävänsä. Varasin siis vetarit mutta aikataulua ei vielä löyty lukkoon. Tällä autolla lähteminen liikkeelle ei ole tähän mennessä tuntunut ikinä näin hyvältä; ei mitään ääntä perästä, pelkästään V8:n sivistynyt murina ja joitain muita pieniä sivuääniä sisustuksesta, nahan natinaa enimmäkseen. Tämä perämurikan ulina on ollut se kaikkein isoin henkilökohtainen ongelma, joka on siis viimeinkin ratkaistu ja voi että sitä tunnetta. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt kysyä ammattilaisen mielipidettä siitä mikä tuon perän oli hajoittanut. Mutta uudesta perästä täysin haltioituneena se jäi kysymättä.
Elokuu-Syyskuu mennyt suurimmaksi osaksi taas töissä. Mökillä tullut oltua poikkeuksellisen useasti tänä vuonna. Ehkä se tontilla oleva aarniometsä jäkälöityne puineen ja naavoineen vaan on se mihin halajaa aina takaisin, tai sitten se ettei siellä ole ihmisiä. Nyt tämän viikon alussa kun olin mökillä viimeistä kertaa tänä vuonna yötä, olin samalle reissulle varannut viimein vetoakselien vaihdon Venetmäellä, ajan olin varannut jo elokuun lopussa. Vetareiden vaihto meni noin tunnissa ilman mitään ihmeempiä. Huonon sään takia en tehnyt samanlaista ihailukierrosta pihalla kuin viimeksi. Vetarit vaihtui ja otin alkuperäiset mukaan josko niitä säilyttäisi pahan päivän varalle. Selvää väljyyttä niissä on mutta ei näitä poiskaan kehtaa heittää. Samalla hävisi pieni lonksahdus vaihteenvaihdon yhteydessä. Munkkeja en tällä kertaa tuonut mukanani koska aikataulu oli sen verran tiukka etten millään kerennyt pysähtyä missään leipomossa, tästä pahoittelin kovasti mutta antoivat sentään anteeksi
Mutta jos jotain hyvää niin jotain huonoakin:
-kardaanin tukilaakerin vaihdon jälkeen n. 110km/h nopeudessa selvää tärinää havaittavissa. Kardaanin tasapainotus siis seuraavaksi ja ehkä myös ristikko? Osaava paja jo tiedossa.
-apukuljettajan puoleinen ajovalon pyyhkijänmoottori sanoi itsensä irti, uusi siis tilattava/tarkistettava vanha juotoksien/hapettumien varalta
-pari tiivistettä moottorista hikoilee, uudet tilattu ja odottavat hiljaista hetkeä jolloinka olisi aikaa vaihtaa.
-mittarissa tällä 310800km, ja öljyjä ei ole vaihdettu. 800km mennyt jo vaihtoväli yli
-uusi huoltovihko pitäisi ostaa, alkuperäinen loppui 300tkm kohdalla. Onko olemassa 310tkm eteenpäin olevia huoltovihkoja? Timo L. tai jollain muulla velholla tietoa tästä?
-pakoputki rämisee n.1300r/min, mahdollisesti katalysaattorin kohdalta. Vaihtoehtoisia katteja selvitellään
Tälläinen sepustus tällä kertaa, vähän pitempi ja rönsyilevämpi kuin normaalisti mutta toivottavasti jaksoitte lukea. Tässä vielä lopun iloksi kuva yksi niistä miljoonista auringonlaskuista mitä on tullut kuvattua suvun voimin mökillä jo kohta 100 vuoden ajan:
"Jos siinä on renkaat tai rinnat niin se tulee aiheuttamaan harmia ja päänvaivaa."
1/1983 300TD Turbodiesel
6/1990 560 SEL
7/1990 300E-24 Automatic
Kenelle Mersuklubissa pitäisi ilmoittaa että tarvitsisi uuden kortin?
onnistuuko 
Alkaahan se pikkuhiljaa olemaan kohtalainen, tarkoitus saada ensiyrityksellä museorekisteriin kun aika koittaa.
