Alunperin 300SD W126:sta tovin etsittyämme päädyimme kuitenkin tutkimaan myös W124 kantaa. Ihan helposti ei vaihtoehtoja löytynyt, vaikka tarvittaessa olisimme olleet valmiita maksamaan hyvästä oikeasti hyvän hinnan. Vaatimus oli kuitenkin, että auto olisi väriltään musta, bornit, hopea tai almandinrot. Sisustavaihtoehdoista kelpaisi ainoastaan nahka tai karo ja auton tuli ehdottomasti olla manuaali. Vain 250 diesel kelpaisi konehuoneen puolelle ja kilometrit pitäisi olla inhimilliset. Näillä ehdoilla metsästimme autoa puolisen vuotta kunnes myyntiin sattui keskisuomesta varsin pahaan jamaan korin puolesta päässyt -94 E-malli. Auto oli joskus kokenut joitakin kolarivaurioita ja kunnostus ei ollut mennyt ilmeisesti aivan parhaalla mahdollisella tavalla. Korjausten seurauksena ruostepeikko oli sitten päässyt puraisemaan ihan kunnolla. Auto toki oli alkuperäinen 199 metallimusta 20V 250D tekniikalla, karo sisustalla ja kilometreiltään vain 290tkm ajettu. Sen verran näiden kanssa itsekkin pelanneena tuo kilometripuoli saattaa jopa pitää kutinsakkin sillä teknisesti auto oli oikein miellyttävä ajaa ja sisusta vaikutti siistiltä kuskin penkin kulumaa lukuunottamatta. Koska autoa ei oltu hinnalla pilattu päätti veli ostaa auton projektiksi ja pyysi minua auttamaan sen kuntoon saattamisessa. Auton kanssa olisi melkoinen työmaa sillä se ylimaalattaisiin mittavin ruostekorjausten jälkeen ja kaikki rikkinäinen korvattaisiin purkuautoista saaduilla ehjillä osilla. Tosin kukaan ei vielä arvannut millainen raato tässä olisi oikeasti kyseessä...
Auto ostokunnossa:
Joskus kesäkuun nurkilla 2013 auto saatiin Pohjanmaalle ja laitettiin viikon ajon jälkeen suoraan seisontaan. Tallilla sattui olemaan hvyin tilaa sillä oma projektini -59 Cadillac oli juuri maalattavana ja saapuisi takaisin vasta syksyllä. Petri purki auton osiin ja totuus alkoi paljastua. Aina ei tarvinnut juuri pulttejakaan availla kun osia sai irroitettua ihan ilmankin. Huonostihan ne tuohon ilmaan kiinnittyy kun kaikki kiinnityspaikat on varissut pölynä ilmaan. Siitä alkoikin koko kesän kestänyt osien metsästys ympäri Suomenmaata. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui hyvien alkuperäis etulokarien hankkiminen. Lopulta auton alkuperäisistä ja uusista melkein hyvistä tehtiin hitsaamalla yhdet hyvät lokasuojat. Suurena apuna osien haalimisessa oli Mäntsälässä majaa pitävä Ari S ja ilman hänen purkuautoistaan sopivasti saatuja osia ei tästä projektista olisi tullut yhtään mitään. Ja sitä osaahan tarvittiin. En oikeastaan edes tiedä kuinka monta farmarin perällistä kiikutin tavaraa tuohon lankkuun kesän aikana ja vielä pitkälti loppuvuoteen asti. Purkuautoista yritettiin etsia aina parhaat vaihtoehdot ja idea oli että kun kerran autoa on alettu kunnostamaan niin tehdään sitten loppuun asti.
Ensimäisellä reissullani kyselinkin kuinka paljon otan korjauspalaa mukaan auton takanurkkaan. Aluksi takavalon alle tarkoitettu pala paisui lopulta koko takalonkaksi jonka joutuisi vaihtamaan että ruosteet saataisiin kitkettyä. Jostain kumman syystä auton ovet ja konepelti olivat varsin hyvät mutta takaluukku ja koko perän alue vaikutti että sitä oltaisiin säilytetty merivesialtaassa.
Totuus kunnosta:
Ei siinä oikein varmaan ketään naurattanut kun totuus auton kunnosta selvisi. Ihan pikkukorjauspaloilla ei tämän korjauksessa selvittäisi. Keskimmäinen veljeksistä Juha, joka avusti pitkältä Cadillacinkin hitsaustöissä tuli mukaan projektiin ja jeesasi hitsausten kanssa. Mäntsälästä matkaan lähtenyt lonkka siivottiin ylimääräisistä pelleistä ja samalla autosta poistettiin vastaava pala. Kukaan meistä ei ole mikään autopeltiseppä eikä vastaavia näin rajuja korjauksia oltu ennen tehty, mutta pohjalaisella jääräpäisyydellä saimme palan paikalleen ja jopa suurinpiirtein oikean paikkaan. Mielenkiintoinen hitsausurakka lankesikin allekirjoittaneen harteille kun kaikki puuttuva pelti pitäisi taikoa takaluukun pohjalle, varapyörankotenlon ja runkotolppien ympäristöön. Hitsaukset alkoivat jo näyttää hyvältä kun aloimme raapia pyöränaukoista sikafleksiä pois. Mielenkiintoisena kikkana ilmeisesti edellinen omistaja oli paikannut ruostereijät mehukattipurkista leikatuilla muovinpaloilla ja sikafleksillä. Velimies ounastelikin että taitaa sikafleksi olla ollut tarjouksessa Keuruun K-raudassa ennen kuin auto on pitänyt keväällä -13 katsastaa
Takaluukun hitsisaumat hiottiin ja saumattiin koriakryylillä. Päälle maalattiin aluksi epoksi ja pintaan alkuperäisen kaltainen mattaharmaa akryyli. Alkuperäisen sisälokasuojan ulompi osa vaihdettiin kuskin puolelle ja päälle hitsattiin takakaaren korjauspala. Etuvalojen takapuolelle hitsattiin palat kummallekkin puolelle ja toiselle puolelle sen verran suuri että se oli otettava varaosaautosta. Takahiekkapeltiä jouduttiin oikomaan sillä siinä oli vanha kolarivaurio. Helmojen pintaruosteet hiottiin ja lokasuojien alapuolelle tehtiin pieniä korjauksia. Hyväpeltinen E-luukku löytyi foorumin kautta Aurasta. Mäntsälästä puolestaan alkuperäinen Oriksen irroitettava vetokoukku joka sovitettiin autoon ennen maalarille vientiä.
Auto lähti paikalliselle maalarille elokuussa juuri kun oma Cadillac oli saapunut maalauksesta takaisin talliin. Sopimus olikin että kun caddy tulee takaisin ei tallissa harrasteta enää minkäänlaisia kipinätöitä maalauksista nyt puhumattakaan. Auton ollessa poissa metsästin autoon alkuperäiset C36:n AMG Monoblockit. Vanteet tullaan kunnostamaan kevään aikana kokonaisuudessaan jahka tässä ehtii. Mukana tulleet 16" lorinser kopiot puhallettiin ja pulverimaalattiin.
Maalaus oli sovittu olevan valmis viimeistään 1.5kk kuluttua mutta se venyi lopulta 5kk projektiksi. Ongelma oli lähinnä maalarin aikatauluissa eikä hän ehtinyt ottamaan auto työn alle. Syksyllä olikin hyvää aikaa käydä muita osia läpi. Penkki korjattiin ja siihen asennettiin kyynärnoja uudelleen verhoiltuna. Sisustan nippeliosia uusittiin melkoinen määrä ja koko sisusta pestiin läpikotaisin. Petri asensi bitumattoa oviin ja takaluukkuun ja vahvisti ovipahveja sisäpuolelta. Autoon asennettiin ennen maalarille vientiä alkuperäiset penkinlämmittimet, alkuperäinen vetokoukun johtosarja ja sähköantenni.
Kun se auto viimein sitten palasi maalarilta välipäiviksi jouluna -13 oli pettymys melko suuri. Olimme kyllä tietoisia että mihinkään näyttelytason maalaukseen ei ollut tarkoitustakaan päästä ja maalari oli asiasta myös maininnut että jälkiä saattaa jäädä... No niitä jälkiä, roskia ja appelsiinia oli aika paljon. Petri on tehnyt jo vuosia sivuhommana myllytyksiä joten ehdotin hänelle vesihiontaa. Peten entinen työkaveri tiesikin asiasta melkoisesti yli kymmenen vuoden kokemuksella joten häneltä haettiin koneet ja laikat lainaan hyvien ohjeiden kera. Taisi se 25h ottaa kun auto oli hiottu komella eri karkeuden laikalla, perään lampaanvillalla, vohvelilla ja ties millä. Lopputuloksesta kuitenkin huomaa sen että kyllä se kannatti.
Myös detaljeihin kiinnitettiin huomiota ja mm. kynnyslistoihin uusittiin kaikki alumiiniteipit. Avainmen kuori uusittiin, vaihdettiin kaikki sisustan valot uusiin ja ehjiin, reijitetyt muovit vaihdettiin, laitettiin uudet kangasmatot, uusi tuulilasi, uusi kattoluukun tiiviste, kiinnikkeitä, uudet umpion lasit, ehjät umpion pohjat, ehjät takavalot, ehjä etupuskuri, uusi keulamerkki, avantgarde maski, kaikki nesteet ja öljyt, kaikki puslat käytiin läpi, koneen letkut ja tiivisteet käytiin läpi, kori ruostesuojattiin kokonaisuudessaan, putsattiin puunattiin hinkattiin jne. jne.
Helmikuun alussa auto saatiin vihdoin nippuun kahdeksan kuukauden aherruksen jälkeen. Ilman maalarin aikataulutakkua projekti olisi ollut valmis kolmessa kuukaudessa. Pieniä muutoksia autoon vielä tulee ja joitakin korjauksia tehdään maalipinnan ja tiettyjen osien suhteen. Mahdollisesti myös "vahingossa" korinväriin maalatut puskurit ja helmat palautetaan orkkisväreihin eli harmaiksi niinkuin ne oli tarkoitus maalata alunperin. Pahoittelut huonolaatuisista kuvista. Dokumentointi on tapahtunut lähinnä puhelimen kameralla ja satunnaisesti. Joitakin kuvia saattaa löytyä veljen kätköistä, joten päivittelen niitä myöhemmin. Auto kuvataan kunnolla sitten kesällä kunhan saadaan kaikki pikkuhommat kuntoon ja Monoblockit alle...
Ja ettei tylsää tule sillä välin tulee syksyllä isäni hankkima -93 250D työn alle. Auto ylimaalataan alkuperäisellä 199 värillä ja asennetaan madallussarja. Sen alkuperäinen Karo sisusta on purettu täysin, pesty ja korjattu ja asennettu takaisin. Paljon pikkusälää siihenkin vaihdettu ja vaihdetaan lisää. Kaikki tämä hoituu mukavasti tuon pääprojektin ohella joka löytyy osoitteesta garage59.blogspot.com
Ollaan kuulolla!
Tulipahan tehtyä..silti.