Talon ensimmäinen johtotähti kotiutui lauantaina Haminan suunnalta, malli on E 320 cdi T, eli farkkukoppainen Väyrynen kuutoskoneella. Nahkat penkeissä, xenonit ja automaatti-ilmastointi on, mutta muuten ei mitään ihmeellistä. Valmistenumerolla tuolta veli venäläisen sivuilta katselin listausta ja samaa se tarjoili tuo auton mukana tullut dokumenttikin - kantakortti vai mikä se oli.
Ensimmäisten satojen kilometrien perusteella sitä saa mitä tilaa, eli tilaa, voimaakin kohtuullisesti ja ajomukavuutta suoralla (osin myös mutkaisella) tiellä. Auto on ilmeisesti lajissaan Suomen ainoa, eli ns. ruosteeton Väyrynen...
No, ainakin kohtuullisen siisti päällepäin ja altakinpäin on jo edellisten omistajien aikana ruostunut siihen kuntoon, että korjauksia on tehty. Ovet kuulemma vaihdettu takuuseen ja muita pintapeltejä on sitten maalarin toimesta korjailtu riittävän edustavaan käyttökuntoon.Pikkuvikoja on, kuten natisevat takapään puslat, muutama puuttuva pikseli lämpötilanäytössä - ja yksi isompikin vika: äänentoisto. Ehti jo tottua Saabin AS3-järjestelmään ja kyllä meinasi leuka loksahtaa rinnuksille, kun Mersussa pisti levyn soimaan.
Näille asioille pitää jollakin aikataululla ruveta jotain tekemään. Ai niin, autossa on myös joku KCR:n tehoboksi. Ilmeisesti pukkaa vähän syöttöä lisää ja lupaavat sillä kai jotain 220 hv ja +500 Nm. Ihan kelvollisesti arkikäyttöön tuntuu joka tapauksessa liikahtavan.
Tästä se siis alkaa, taas yhden automallin tyyppivikoihin tutustuminen.
