DSC_0089 by jkohvak, on Flickr
Ensimmäiset kysymykset herättää varmasti muotoilu. Onko W212, pre-facelift, ruma?
Mielestäni kärry on varsin onnistunut sivuilta ja perästä. Takavalot voisivat olla vähemmänkin muodokkaat, mutta siitä ei pääse mihinkään, että Avantgarde-paketilla tuo kärry on yleisesti ottaen hyvän näköinen. Keula on kuitenkin vähemmän onnistunut. Mersun kaksoisvalot keulalla eivät ole ikinä miellyttäneet, ja W212 ei ole mikään poikkeus; faceliftattu keula näyttää huomattavasti paremmalta.
Avantgarde-paketilla tuo W212 on katu-uskottava laitos. Kulmikas ja aggressiivisempi muotoilu, hyvin istuvat huolitellun näköiset aluvanteet ja kiiltävät tuplaputket (joskin feikit) antavat jo valmiiksi massiiviselle ja kunnioitusta herättävälle korille juuri sopivasti lisää terää.
W212:n todellinen vetovoima aukeaa kuitenkin vasta koeajolla.
DSC_0120 by jkohvak, on Flickr
Tässä E 220 CDI:ssä oli puolitoistasivuinen varusteluettelo. Mainitakseni tärkeimmät, autossa oli kääntyvät ajovalot kaukovaloautomatiikalla, parkkitutkat, stop/startti, Comand navigaattorilla ja puhelintuella, puolisähköiset ortopedipenkit, puolinahat, tunnelmavalaistus sisällä ja 7-portainen automaatti vaihdeviiksellä. Distronicia ei valitettavasti ollut, mutta normaali vakkari luonnollisesti on.
Sisustuksesta voi olla montaa mieltä. Mersut näyttävät nykyään kylmältä, kliiniseltä ja modernilta. Se täytyy sanoa, että jos tällaiseen laitokseen olisi varaa, valitsisin Designo-sisustan, johon saa mm. salmiakkikuvioisen ruskean tai kahvinvärisen nahan. Puuksi tuon muovisen näköisen mustan kiiltopaneelin sijaan mattapintainen puun näköinen tumma puu. Näillä muutoksilla auto olisi mielestäni arvonsa mukaisesti sisustettu: arvokas, lämmin ja kutsuva.
Tunnelmavalaistus koostuu led-nauhoista, jotka kulkevat paneelien väliin jätetyissä rakosissa. Valonauhat osoittavat aina alaspäin ja ovat korkeintaan napalinjan tasolla. Tuhkakupin aluetta valaisee taustapeilissä oleva kohdevalaisin. Tunnelmavalaistuksessa on viisi voimakkuusasentoa, joista kokeilin kolmosta ja viitosta. Kolmonen oli hämärässä lähes huomaamaton ja pimeässä suhteellisen vaimea, viitonen antoi oikeaa tunnelmavalaistuksen fiilistä. Valo oli oranssinsävyistä ja toi autoon lämmintä mukavaa fiilistä. Missään vaiheessa ei tuntunut, että tunnelmavalaistus häiritsisi pimeänäköä.
DSC_0123 by jkohvak, on Flickr
Ensimmäisenä autoon istuessa huomio kiinnittyy mahtaviin lisävarusteisiin ortopedi-etupenkkeihin. Säätöjä riittää niin, että tuoli halaa istujaansa joka puolelta. Ainoa puute on reisituki, joka ei jatku pituussuunnassa, vaan jää lyhyeksi. Penkiltä ei silti valu eteenpäin vähintäänkin riittoisan kallistussäädön ansiosta. Jopa minä ruipelona sain sivuttaistukea kummallekin puolelle niin, että tunnelma oli kuin kuppipenkissä. Penkki on jämäkkä, mutta ei kova. Koska tukea ja nojaa riittää usealta suunnalta, en tuntenut 4-tuntisen matkan jälkeen kipua tai erityistä väsymystä.
Vaikutti siltä, että ortopeditoiminnot toimivat edelleen paineilmalla, eivät siis sähköllä. Toimintaperiaate lienee siis säilynyt samana vuosikymmeniä, minun SEC:ssä ortopedipenkit ovat myös paineilmatoimiset. Valitettavasti tämä aiheuttaa luotettavuusongelmia ajan kuluessa.
DSC_0127 by jkohvak, on Flickr
Miinuksia tulee ortopeditoimintojen säätimistä, jotka ovat ilmeisesti tarkoitettu säädettäväksi sokkona käsikopelolla, sillä niissä ei ole mitään symboleja sille, mitä tapahtuu mistäkin rullasta.
Nämä lisäsäätöiset eli "ortopedipenkit" ovat veroineen 900 euron lisävaruste, ei todellakaan paha. Harkitsisin jopa vielä paremmin varusteltuja penkkejä, joissa myös tuuletus, kustannus reilu 2000 euroa.
DSC_0129 by jkohvak, on Flickr
Ratissa oli manuaalinen korkeus- ja etäisyyssäätö ja normaalit kontrollit ajotietokoneelle ja mukavuusvarusteille. Lisäksi ratin ympäristöstä löytyi puhelimen vihreä ja punainen luuri sekä vaihteenvalitsimet etusormien kohdalta. Ratti tuntui mukavalta käteen ja toisin kuin GLK:ssä, paksujen hanskojen kanssa sormet mahtuivat käyttämään vaihteenvalitsimia eivätkä sormet osuneet viiksiin.
Ohjaus tuntui yllättävän jäykältä. Autossa ei ollut mitään lisävarusteista ohjaustehostusta. Tuntuma oli hieman etäinen, mutta johdonmukainen. Mieluummin otan tällaisen jäykän ohjauksen kuin sormella pyöritettävän.
Vaihdeviiksen toimintalogiikka tuntuu heti luonnolliselta kun viikseä käyttää. Viiksi on oletuksena keskellä, ja siinä on liikettä ylös ja alas. Ensin tulee löysä alue, sitten pykälä. Kun käännät löysälle alueelle, auto menee vapaalle, kun käännät pykälän yli, ylöspäin auto menee R:lle ja alaspäin D:lle. Viiksen päästä saa parkin takaisin päälle.
Mittaristo on varsin yksinkertainen: kello, nopeusmittari (ja ajotietokone), kierrosmittari. Ajotietokoneessa on samat ominaisuudet kuin muissa 2000-luvun mersuissa. Jokseenkin hölmösti osa auton asetuksista on ajotietokoneessa, osa Comandissa. Ensikertalaista saattaa hämmentää se, missä näkyy matkamittari ja missä trippi, sillä tietojen graafinen esitys alkaa olla aika pitkälle tyyliteltyä. Tiedot ovat kuitenkin samassa järjestyksessä kuin vanhanaikaisessa mittaristossa.
Kun ajotietokoneesta on säädetty päälle kaukovaloautomatiikka, ja viiksi on pitkien asennossa, menevät pitkät päälle kun auto tunnistaa ulkona vallitsevan pelkkää pimeyttä ilman kiiltäviä valoja. Pitkät olivat aina päällä kun niitä tarvitsi. Kun näkökenttään tuli voimakasta valoa tai vastaantulevan auton valokeila, Eemelin valot säätyivät automaattisesti ja portaattomasti niin, että pitkät olivat joko pois päältä tai sopivasti rajattu niin ettei vastaantulijaa häikäise. Kuljettajan ei tarvitse huolehtia pitkistä pimeällä mitenkään. Ominaisuus toimi koko testijakson ajan virheettä ja juuri niin kuin sen olisi odottanut toimivan, yhtä pientä poikkeusta lukuunottamatta: Mersun omat xenonit heijastuivat kurvinmerkistä niin voimakkaana, että valoja käytettiin ohikiitävä hetki lyhyinä. Yleisesti ottaen automaattiset kaukovalot kuitenkin vakuuttivat. Lisää nautintoa yöajoon toi tietysti valojen automaattinen kääntyminen kurveihin, ja verraton valoteho.
DSC_0128 by jkohvak, on Flickr
Vaihdeviiksen myötä on helppo tottua siihen, ettei suuntaa vaihtaessa tarvitse etsiä vaihteenvalitsinta keskikonsolista näkökentän ulkopuolelta, ja toisaalta siihen, että kättä voi lepuuttaa keskikonsolilla ilman vaihteenvalitsimen tielläoloa.
Muu keskikonsoli onkin sitten hieman häröpallon oloinen. Comandin joystickin toimintalogiikka ottaa hetken totutella jopa pitkän linjan it-mieheltä. Return-namiskalla ja joystickin vasemmalle tai ylös veivaamisella on jonkin verran yhteisiä funktioita, tai pikemminkin tilanteita, joissa ei tiedä kumpaa pitäisi käyttää. Comandin rullan ja radion volyymirullan muotoilun yhtenäistäminen on kyseenalainen suunnittelupäätös. Ajattelemattomalle, eli minulle, tuli usein tilanteita joissa volyymirullasta yritti selata Comandissa esitettyjä listoja.
Ilmastoinnin ja huurteenpoiston kontrollit ovat hieman oudosti "pois silmistä". Äkkivilkaisulla niitä etsii ylhäältä muiden nappuloiden seasta, kun "tuhkakupin" paikalla olevat kontrollit sulkee pois mielestään kokonaan. Tämä on tietysti tottumiskysymys.
Nappulat ja konsolin materiaalit tuntuvat hieman muovisilta, mutta jämäkältä. Tuntuvat siltä, etteivät ne todellakaan heti hajoa.
Ilmastointi meni päälle jos auton ollessa sammuksissa käytti REST-toimintoa. Se piti siis jälkeenpäin muistaa sammuttaa. Tämä lienee suoraa seurausta siitä, että toiminnot ovat samassa namiskassa.
Huomaa ajonvakautuksen nappulan puute. Tässä autossa ajonvakautus pitää jo disabloida ajotietokoneen valikkojen syövereistä - missään ei ole "off"-nappulaa.
ECO-nappulasta saa kytkettyä pois moottorin stop/start-toiminnon. Stop/startti ei häiritse normaalia ajoa. Se on niin nopea, että liikennevaloista lähtiessä Eemelillä lähtee moottorin seisontatilasta yhtä nopeasti kuin viereinen auto lähtee normaalisti. Ja tämä tapahtuu rasittamatta autoa mitenkään ihmeellisesti - moottorille voi antaa aikaa sopeutua normaaliin tyhjäkäyntiin ja pintakaasu riittää. Kahdeksan asteen pakkasessa stop/start tuntui menevän automaattisesti pois päältä. Lisäksi se ei ole käytössä, jos moottori ei ole saavuttanut normaalia käyttölämpötilaa.
DSC_0131 by jkohvak, on Flickr
Comand hakkaa Bemarin iDriven 100-0. Se on paras tietokone mitä olen vielä autossa saanut käyttää. Siinä on kuitenkin omat ongelmansa. Pieni ruutu ja ajoittain epäloogisesti toimivat kontrollit ovat suurin osa valittamisen aiheista.
Comandissa ei ole niinkään loputonta valikkojen suota, mutta suhteellisen syvälle menuihin saattaa kuitenkin joutua, jos jotain tiettyä ominaisuutta tai valintaa lähtee etsimään. Kuten aiemmin todettu, eniten ärsyttää, miten asetuksia on jaettu ajotietokoneen ja Comandin välille. Yksi helposti käytettävä valikko Comandin puolella olisi parempi.
Välilehtien (radio / audio-aux / navigointi / puhelin / asetukset) selailu on nopeaa, ruudut suorastaan räpsähtävät eteen nappulaa painamalla. Navigointi toimii taustalla sillä välin kun käytät muita toimintoja. Siitä raa'asta faktasta ei kuitenkaan pääse mihinkään, että navigointi poistaa näkyviltä kaiken muun informaation kuten radioaseman. Jos ajotietokone on asetettu näyttämään vaikka nopeutta numeerisena, tai kulutusta, ja käytät navigaattoria, ei sillä hetkellä soivaa radioasemaa näytetä autossa missään. Keskitetyn tietokoneen varjopuolia...
Summa summarum, uusi Eemeli on vakuuttava kokonaisuus. W212:een ja sen mukavuusvarusteisiin olisi helppo tottua. Matkustusmukavuus, hiljaisuus, jämäkkyys ja ison auton tuoma ajamisen varmuus ovat W212:ssa aina läsnä. Silti W212 ei ole W211:n jälkeen revoluutio. Se on määrätietoinen ja vakavastiotettava evoluutio. Kärryn verollinen lähtöhinta on n. 55 000 euroa, koeajetussa 220 dieselissä oli arviolta 15 000 eurolla herkkuja.
.
.
pienin pussihousuvarauksin 
.