Tässäpä pientä kostetta tapahtumasta, jotta poisjääneet käsittäisi mistä jäivät paitsi:
Pe 2.7.2004
Tapasimme Helsingissä aamupäivällä, josta nousimme laivaan ja matkustimme Tallinnaan. Laivalla aikamme kuluksi kävimme syömässä buffetlounaan. Siis ”juomat maksaa”-buffet. No eipä tuo niin väliksi olisi ollutkaan kaljaa kitata koska täytyy vielä ajaa ja Viron rattijuopumusraja on 0. Laivamatka kesti kolme tuntia ja aikamme kuluksi lähinnä mietimme että kannattaako juomat hankkia laivalta vai Tallinasta…
Tallinnaan saavuimme iltapäivällä josta suunnistimme paikallisen City-marketin pihalle, johon joku Eestiläinen tulisi noutamaan meidät tapaamispaikalle, josta alkaa letkassa-ajo Rokukylään. Suunnistajana toimi ns. ”vanha tallinnan kävijä”, eli kaikki tietää miten siinä kävi… Liikenteen seassa kulki vähän kaikenlaisia autoja ladasta brabukseen. Edellä mainittu suunnistaja mm. Kuvasi jotakin ruosteista W123:a kokoelmiinsa kun toisella puolella olisi ollut S500…. Suunnistajaahan ei vielä kukaan hoksannut?
Cittarista kävimme sitten ostamassa miittijuomat, eli pari pakkia mieheen, joka nippa nappa riitti koko miitin ajaksi, ainakin itselläni, en muista tiedä… Aika helmi löytö oli eräs paikallinen olut, tavallinen oli nimeltään ”Disel” ja vahvempi malli oli sitten ”Turbo Disel”. Kotona muuten vasta huomasin että se oli Disel eikä Diesel

, mutta samapa tuo, hauska löytö joka tapauksessa. Taisipa siitä lähteä tiedotusluontoinen kuvakin turbomiehille… Parkkipaikalla sitten odoteltiin noutajaa joka viimein saapui paikalle komealla W123:lla.
Seuraavaksi körötelimme tapaamispaikalle paikallisen mersuliikkeen vieressä olevalle nesteelle. Sieltä matka jatkui letkassa kohti Rohukylää. Liikennevalojen takia letka jakaantui useampaan osaan, joten kaikkien liikennesääntöjen vastaisesti pysähdyimme moottoritiellä ja keräsimme letkan kokoon. Siitä ajelimme lautalle paikallista High-Waytä pitkin, eli iskarit oli koetuksella.
Hiiumaan lautalle kurvasimme muiden ohitse ja bongasimme jonosta mm. Uutuuttaan hohtavan, mustan G-sarjalaisen V8 koneella ja oli muuten komea ilmestys, peräkärryssä kökötti kaksi uutukaista vesiskootteria, eli joku paikallinen paremmintienaava taisi olla kyseessä. Lautalla joimme yhdet oluet, söimme ja pelasimme sellaista sanapeliä jossa keksittiin sanoja sattumanvaraisista kirjaimista. Allekirjoittanut pääsi loistamaan kekseliäisyydellään, eli sanat liittyivät lähinnä alapäähän. Kyllä muuten olut (se ainoa) maistui hyvälle, koska tässä vaiheessa matkantekoon oli Helsingistäkin lähteneillä kulunut aikaa n. 10 tuntia. Hiiumaalle saavuttuamme keräsimme taas porukan kasaan ja ajelimme letkassa yöpymispaikalle. Paikalliseen kruisinkitapaan näytti kuuluvan torven soittaminen ja hätävalojen vilkuttaminen.
Varsinaisena miittipaikkana toimi Katris Kulälistemaja Kärdlan lähellä ja paikalle saavuttuamme jaoimme huoneet ja siirryimme _heti_ itse asiaan, elikkä juhlimiseen. Perjantaina ei vielä ollut mitään virallista ohjelmaa vaan touhu oli lähinnä tutustumista ja rankkaa oluen juontia musiikin säestyksellä. Nukkumatouhut kutsuivat n. klo 4:00. Pirun kivaa oli vaikka olikin tosi raskas päivä takana.
La 3.7.2004
Seuraavana aamuna herättyämme (tietty pää kipeenä) ensimmäiseksi oli aamiainen sisältäen kahvia, leipää, juustoa, makkaraa, tomaattia ja mehua. Aamiaisen jälkeen piti sitten jo heti alkaa hienomekaanikon hommiin, eli vaimoke joutui ajamaan kruiseissa

.
Sitten vuorossa olikin kruis Hiiumaa pinnal – Mutta kuka ajaa?. Kiersimme Hiiumaan saarta kokonaisuudessaan kolme tuntia pysähtyen aina tutustumaan paikallisiin nähtävyyksiin, kuten Estonian onnettomuuden muistomerkille, Isolle majakalle ja neuvostoaikaisille tykkitorneille, jossa muuten oli tulenjohtotorni, josta näkee hyvällä säällä Hankoon asti. Oli ne tykkibunkkerit muuten rakennelmia… Vaimoke ajoi ja itse olin “kartturina”
Seuraavaksi vuorossa oli autoslalom, johon uskalsin itsekin osallistua kun kerta oli suljetulla alueella. No tulokset olivat sen mukaiset, koska tuli sakkopisteitä virheistä… No joka tapauksessa kaksoisvoitto Suomeen ja palkinnoksi pari pulloa Club-MB vodkaa… slalomeiden aikana paikalle saapui loputkin Suomalaiset osallistujat.
Slalomeiden jälkeen menimme takaisin miittipaikalle ja isäntämme alkoivat tekemään ruokaa. Ruuaksi oli grillattua kanaa, perunaa, suolakurkkua, leipää, tomaattia ja kurkkua. Hyvää oli… Kruisinkien aikana oli alkanut aurinkokin paistamaan, joten pysyttelimme ulkosalla nauttien miitistä. Musiikki alkoi tässä vaiheessa olla jo aika kovalla

.
Ruokailun jälkeen vuorossa oli joukkuepelejä, kuten seiväsjuoksua, jossa sama parru meni kaikkien joukkueen jäsenten jalkovälistä ja sitten pujoteltiin rata läpi juosten. Toisena lajina oli lusikan pujotus toisen henkilön vaatteiden läpi ja viimeisenä lajina oli auton veto. Auton veto oli ensin tarkoitus järjestää yksilölajina, mutta pehmeällä nurmikolla A-sarjalaista liikuttamaan tarvittiin kaksi henkilöä, joten jos kyseessä olisi ollut Ässä olisi hommasta tullut maaottelu

. Olipa myöhemmin vuorossa vielä arpajaisetkin.
Sitten vuorossa oli enään sitä perinteistä, eli juhlat olivat vasta alkamassa. Olutta ja saunaa. Saunassa muuten jouduttiin käyttämään suomalaista saunatietoutta ennekuin saimme siellä kunnolliset löylyt. Saunan jälkeen homma jatkui laululla ja tanssilla (BU-RA-TI-NO!). Iltamat oli aivan ylivertaisen hauskat, ei ole niin mukavaa ollut aikoihin! Oli niin kovat tanssit että mm. Lattia antoi periksi ja Timolla (Est) meni jalka läpi tanssilattiasta. Olipa lisäksi pienet olutkylvyt ja painitkin. Oli paljon kovemmat kinkerit kuin yleensä Suomalaisilla, Suomalaiset vetävät pään täyteen ja vääntää kättä, Eestiläisillä oli aivan hulvatonta hauskanpitoa! Illan päätteeksi kun väki väheni, niin kokeilimme sitten mm. Montako henkilöä mahtuu A-sarjalaiseen ja 8 meni aika helposti. Kuulemma joku oli myös koittanut polttaa hienon SEC:in

.
Su 4.7.2004
Tapahtuman ikävin kohta oli vuorossa heti aamulla, ei siksi että olisi pää kipeä, vaan siksi koska täytyi lähteä pois. Olimme sopineet että lähdemme klo 6:30 jotta varmasti ehdimme ajoissa Tallinnaan. Autokuntamme toinen jäsen tuli nukkumasta pihamaalle kassit kädessä juuri kun vedin viimeiset pisarat viimeisestä oluestani, järjestysnumero 48. Onneksi kaikilla tarvitsijoilla oli kakkoskuski mukana, muuten menisi siellä varmaan koko kesäloma

. Vaikka olihan se kakkoskuski vihainen, koska olin luvanut ajaa itse ensimmäiseltä lautalta eteenpäin ja kykenin ajamaan vasta Helsingistä Turkuun.
Paluumatka oli todella vaikea, koska ei saanut nukuttua kunnolla Viron kuoppaisilla teillä ja muutenkin alkoi reissun rasitteet painamaan. Tallinnassa meillä oli muutama tunti aikaa joten kävimme tutustumassa Merekeskukseen ja hakemassa Cittarista tuliaisjuomat. Paluulaivalla sitten torkuimme heikolla menesetyksellä… Helsingin päässä oli jäljellä enään hyvästit ja kukin lähti koteihinsa
Lopuksi voinen todeta että olipa se kaikkien aikojen paras miitti! Virolaiset olivat erittäin mukavia ja vieraanvarasia, miittipaikka oli loistava ja kaikki meni parhain päin. Toivottavasti saamme joskus Eestiläiset vastavierailulle.
Kiitokset järjestäneille