En ota vastuuta että kirjoitan kaiken, tai postailisin kuvia, taikka koettaisin miellyttää kaikkia tekemällä kuperkeikkoja pyynnöstä. Tiedän jo nyt, että tämä savotta on pitkä, hidas, kallis ja kettumainen - mutta läpi se olis vaan kahlattava. Voi olla, että lopetan kirjailemisen kesken leikinkin, mutta katsotaan miten pitkälle tätä riittää.
Mutta asiaan.
Projektin kohteena on 350.000 km rullannut W116 korin 450SE-77, jonka olen hankkinut jo 2004 vuonna. Pelti ja maalaustöiden jälkeen kasasin korin uudelleen ja raskaiden vastoinkäymisten jälkeen projekti jäätyi MB-klubin Pälkäneen klubitalliin 3:n vuoden ajaksi. Sinne ajaessa Kuopiosta moottorin sytytyksissä oli vajausta. Ainankin 2 sylinteriä vietti pekkasiaan pimeässä, eivätkä tienneet mitään, mitä luukusta tulevalle bensasumulle pitäisi tehdä. Näinpä ollen matka Kuopiosta Pälkäneelle ajettiin maantieajolla arvioiden noin 33 litraa sadalle kilometrille.
Välissä olleiden vuosien aikana rakentelin uuden tulpanjohtosarjan kunnioittaen alkuperäisyyttä. Piuhaprojekti oli oikeiden osien saatavuuden kannalta aika työläs, koska pelkästään liittimien metsästykseen ihmismäiseen hintaan kului 2 vuotta. Mutta viime syksynä ne kuitenkin pökättiin taas paikalleen paluumatkalla Ahveniston ratapäiviltä.
Tämän kesän aikana vihdoin ja viimein sain tuon W116sen sellaiseen kuntoon, että sillä pystyi vähän käydä ajelemassakin kaiken 8 pytyn voimin. Seokset oli yli nelinkertaiset ohjearvoihin, mutta säätämisen jälkeen mylly alkoi raksuttamaan niinhyvin, kuin siltä ylipäätään pystyi vaatimaan. Käynnistettäessä ja moottorikiihdytyksissä ja jarrutuksissa motti pöläyttää aika tavalla piipusta käryä, joka kielii siis huonoista venavarren kumeista ja männänrenkaista.
Koko kesän pörräykset ko. härvelillä kuitenkin taisi jäädä noin 300 kilometrin pintaan, mutta pientä makua siitä kuitenkin jo oli aistittavissa - että mitä vielä täytyisi tehdä, jotta vekotin olisi sellainen, että sitä ilkeäisi tarjota museointiin - itse kun en omaa rotteloani saa jääviyssyistä museoida.
Eilen ajoin "Kekkosen" talliin ja ruvettiin pannuhuonetta jo toverin kanssa jonkinverran purkamaan. Nyt irtiotettuja romppeita ovat mm. akku telineineen, flekti tunneleineen, laturi, ylä- ja alavesiletkut, paisuntasäiliö ja ohjaustehostimen pumppu. Illalla jätin automaatin öljynlauhduttimen letkut irti ja vati alle. Siellähän lirittää muutaman litran tyhjäksi letkun kautta, jotta voin nostaa syylärin pois sijoiltaan.
Etukäteen remppaan ostettuja osia on jo ylikoko (euro)mäntäsarja, jakoketju, tiivistesarja, kiertokangen laakerit ja uudet polttoainesuuttimet. Suuttimetkin ovat jo niin finaalissa, että kuurokin kuulee jo käyntiäänestä, että kone ei polta kunnolla.
Ja jotta projekti ottaisi heti luulot pois, niin heti ensimmäinen pultti, jota rupesin avaamaan pamahti poikki. Kuukausi sitten kokeilin syylärin tyhjennyspropun toimivuutta, joka silloin aukesi vallan kevyesti. Näinpä tähän uskoen otin 19 millin lenkin kouraan ja väänsin...räks. Koko proppu kierteineen tuli kertapamauksella alas. Täytyy keksiä joku sovellus millä hitsata tuo umpeen. Toivottavasti oli samalla myös viimeinen pultti, joka tässäprojektissa heittäyty hankalaksi.
Tänäiltanakin lähden vielä ruuvailemaan palikoita irti. Jokainen ruuvi paketoidaan paperipussiin ja päälle kirjoitetaan mitä ja mistä ko. ruuvisetti on kotoisin. Jossainvaiheessa osat olisi tarkoitus keltapassivoida ja osa sinkittää. Kannet ja muut moottorin alumiiniosat tulee lasikuulapuhallettavaksi ja konehuone kuoritaan kaikesta muustakin oheislaitteesta kaljuksi, jotta se voidaan maalata uudelleen.
Projektin aikataulu on heitetty uuniin. Valmistuu sitten ajallaan.
