Tosin muutaman puun olivat joutuneet kaatamaan tätäkin yksilöä varten. Lienevätköhän Mersun insinöörit vanhoja metsureita?
Puuta oli laitettu jopa oviin vahvikkeeksi. Olihan siitä puusta tietysti sellainen hyvä puoli, että mereen ajettuna tämä auto todennäköisesti kelluu.
Siinä oli molemmille puolille omat lämmönsäädöt. Pidin ajatusta ensin vallan nerokkaana ja kerkesin jo kirjata siitä plussaa vihkooni, kun mieleeni tuli kauhea ajatus. Entä jos molempien puolten säädöt ovat todella kaukana toisistaan? Siitähän voi seurata huimia ilmastollisia vaihteluita ja jopa autonsisäisiä pienoistrombeja tai muita luonnonkatastrofeja.
Eipä ole tullut tuollainen mieleen. Täytyykin varoa tulevaisuudessa.
Laatikko vaihtoi hienosti ja pian olimmekin yli kolmenkymmenen nopeuksissa. Jo parissa kilometrissä sain mittariin neljäkymmentä. Matkamme kiinnosti näemmä muitakin, sillä melkein välittömästi perään kertyi todella pitkä autoletka.
Hohoo.
Meikkupa ajeli äsken viisipykäläiselllä lootalla varustettua 190D:ta.
Tunne taisi olla jokseenkin sama kuin tuossa rutinoff-kuskilla -- 190:ssakin saisi suosiolla lukea jossain keskellä rattia että "säästäkää hermojanne ja korvianne ja kytkekää viides vaihde käyttöön vasta nopeuden ylitettyä 100 km/h..."