...ja huolto taisi valmistua
Kertomus hyvin tyypillisestä remontista SKG:llä
Päivä 0: Suunnittelu
Joulunpyhinä vietetään mukavaa aikaa muutamana päivänä kinkun sulattelun ohessa. Ensimmäisenä päivänä säädetään aurauskulma suoremmaksi sekä vaihdetaan alipainepumpun tiiviste ja liimataan se mustalla moottorisilikonilla kiinni. Toisena päivänä otetaan venttiilikoppa auki ja tutkitaan onko tosiaan yksi hydraulinostin jumissa kuten äänestä päätellen on.
Päivä 1: Aurauskulmien ja alipainepumpun tiivisteen laittaminen
Aurauskulmat on helppo säätää sillä kaikki mutterit on jokin aika sitten herkistelty, mittaus suoritetaan perinteisesti rullamitalla ja tulos tarkistetaan silmämääräisesti. Muutos on selvä, tuosta on 4 pyörä suuntaajan helppo tehdä tarkistussäädöt aikanaan. Alipainepumpun irroittamiseksi otetaan suosiolla taas kerran kampiakselin pyörä pois ja sitä ennen vesipumpun pyörä irti sekä tietysti moniurahihna, jonka takia pitää irroittaa ahtimen ilmaputki jne. Kaikki sujuu kuin rasvattu ja suunnitellun parin tunnin kuluttua
homma on tehty. Auto jätetään yöksi, jolloin moottorisilikoni saa kuivua rauhassa.
Päivä 2: Hydraulinokan tutkiminen
Venttiikopan irroittamiseksi pitää irroittaa imusarjan paineputkisto, helppo homma. Kuusiokolopultit irtoavat nätisti naksahtaen, niin nehän on olleet kesällä auki ja irroitusakin helpottaa kierteisiin ruiskutettu öljy, olen alkanut ruiskimaan ase- lukko tjms öljyä alumiiniin meneviin kierteisiin. Rintapellistä vähän tavaraa pois tieltä kuten vakionopeussäädin, kiertovesipumppu yms. Venttiilikopan alta paljastuu virheetön nokka-akseli eikä mitään yllätyksiä. Epäilykseni liittyvät sylinterin 1 venttiiliin 1, jonka kupissa tiedän olevan naarmuja. Sellaisia nämä priimat purkuosat ovat. Nokat on ylöspäin, koska ollaan OT merkissä ja on ykkössylinterin työtahti. Pyöritän hydraulinokkaa...joo ei pyöri. No pyöriikö muut, kyllä kaikki muut pyörivät, siis ne joissa nokka ei paina alas. Ilmiselvästi kuulohavainto on ollut oikea ja ykkösen yksi hydraulinokka on syystä tai toisesta nyt jumissa ja pitää venttiiliä pinteessä.
Nokka-akselin irroittaminen
Jotta hydraulinokka saadaan irti ja lähempään syyniin pitää
]nokka-akseli irroittaa. Nokan irroittamiseksi kiinnitän jakoketjun nokkapyörään nippusiteillä, alan löysätä ketjunkiristintä ja ajatuksena on nostaa nokkapyörä ketjuineen ylös jännitykseen siten, että kampiakselin pyörällä ei tapahdu hyppäämistä hampaan yli. Tässä koneessahan ei ole sitä tappia, joka estää hyppäämisen, se on poistettu. Vielä hiukan ketjun kiristintä löysemmälle ja sitten nykäisen nokkapyörän irti...sitten kuuluu se kluurrpps ja :miten: hitto, sehän antoi sinne kampiakselin pyörälle juuri sen verran löysää, että taisi hypätä. No jatketaan hommia, pyörä ylös ja
nokka-akselin pukit irti ohjeistuksen mukaan. Kaikki näyttää hyvältä ja öljytyiltä kuten pitääkin, hetken kuluttua sekä pukit, että nokka-akselin on pöydällä.
Hydraulinostimessa ei näy mitään ihmeellistä eikä ne naarmutkaan ole niin suuria, että vian uskoisi niistä aiheutuvan, ei edelleenkään. Tietysti voi olla, että naarmuista on vuotanut sen verran öljyä ohi hydraulinostajaan vievän kanavan, että se ei ole toiminut aivan oikein...mutta vaikuttaa todella kaukaa haetulta. Vai onko hydraulinokka olla vain muuten jumiutunut, onko siellä sitä tiivisteliimaa kuparikannentiivisteajoilta. Ei voi tietää mutta haen romukopasta "uuden" nostajan. Öljyän nostajan huolella, puhdistelen paikat ja kasaan kannen normaalisti. Seuraavaksi jakoketju paikalleen ja tutkimaan tilannetta. Niin onhan se jako pielessä. Pelko ja epätoivo valtaa mielen. Tämän päivän remontti onkin jo kestänyt kolme tuntia, on iltamyöhä, joten siirryn sisälle ja menen nukkumaan...uni ei kuitenkaan tule. Mietin miten jaon saa kohdilleen helpoiten. Keskellä yötä vierestä kuuluu tuhinaa ja päätän, että yritetään hyppyyttää ketju takaisin paikalleen. Herään kuitenkin keskellä yötä kahden jälkeen, ja tuntien levottoman pyörimisen jälkeen neljältä päätän nousta vuoteesta, alan tekemään etätöitä ja keitän kahvit.
Päivä 3: Epätoivo valtaa mielen
Tänään työpäivän jälkeen yritämme kaksitaan hyppyyttää ketjua oikeaan kohtaan. Se ei ole helppoa sillä kampiakselia voi kääntää vain noin +30/-30 astetta, muutoin mäntä ottaa venttiiliin kiinni. Ketju tiukalle, sitten käännetään kampea, ketju löysälle ja käännetään kampea takaisinpäin ja taas ketju kireälle. Jatkamme ähisten noin puolisen tuntia ja olemme edelleen samassa pisteessä tai oikeastaan pahemmassa. Ketjun kiristimen aiheuttama kulma estää jotenkin sen hyppyyttämisen toiseen suuntaan. Otetaan aikalisä ja mietitään.
Raivo valtaa mielen
Päätän että eihän tämä nyt ole mikään ihmejuttu, tehdään asiat niin kuin ne aina tehtäisiin. Tiedän että nyt meni aikataulut kerralla uusiksi. No aloitetaan...työtähän se vain on, mukavaa sellaista. Kampiakseli OT merkkiin, sitten nokka-akselin ketjupyörän nippusiteet pois ja merkki ja pyörä kohdalleen...hyvä nyt on akselit kohdallaan. Missäs on ruiskutuspumppu, no niin no noin 15...20 astetta pielessä. Puran osia ja
laitan Viton ns. huoltitilaan. Tätä tilaahan ei ole normivitoissa mutta tässäpä on.
Irroitetaan alipainepumppu
Ruiskutuspumpun saamiseksi kohdalleen pitää tietysti alipainepumppu irroittaa...niin tietysti, no onhan ne silikoonit siinä jo pari päivää kuivuneet, joten ei kun irti vain. Oli muuten hyvin liimattu ja tiukassa olikin. Seuraavaksi pumpun mutteri irti, ruiskutusputket irti.
Ilmastoinnin kompuran metalliputki irti, jotta käsi ylettyy ottamaan vastaan pumpun vastamutterin. Kaasupolkimen vivut sekä automaatin asentotunnistimen vaijerit ähistellään irti,
jotain pikkusälppää kuten öljytikun putki pois tieltä. Ujutellaan ruiskutuspumppua taakspäin...ei tule, mynän ulkoinen syötönsäätimen kello ottaa moottorin kannakeeseen kiinni. Niin juuri siihen, johon kesällä jyrsin sille tilan. Ensin laitettiin pumppu ja sitten moottorin kannake, toisin päin ei onnistu...mietitään hetki. Joo onnistuu sittenkin, säädän ajoitusta sitten, että pumppu kallistuu ja nyt se mahtuu tulemaan juuri ja juuri ulos.
Säädetään ajoitus
No olen jo aikaisemmin laittanut moottorin oikeaan astelukuun, 16 astetta EYKK, nyt kokeilen hieman pienempää ennakkoa, joten pyöräytän pumpun merkin kohdalleen ja pujottelen pumpun paikalleen. Tämä vaihe menee jo paremmin ja saan pumpun suunnilleen kohdilleen, saan jopa sen vastamutterin paikalleen. Pumpun ollessa paikallaan tarkistelen asiat menikö oikeain ja hyvältä näyttää. Jaahas tänään onkin kulunut jo nelisen tuntia ja kello on 22:00, joten suihkuun, vonkhaamaan ja sen sijaan sitten telkkaria katsomaan. Remonttien jälkeen ei heti tule uni, joten katselen elokuvaa noin tunnin ajan ja sitten nukkumaan. Aamulla taas töihin.
Päivä 4: Kohti maalia vakaalla mielellä
Seuraavana päivänä homma jatkuu siitä mihin se jäi, eli tylsähköä kokoonpanotyötä, joka koostuu lähinnä joidenkin hankalien muttereiden paikalleen pujottamisella, alipainpumpun tiivisteen puhdistamisella, jakokopan puhdistamisella, alipainepumpun puhdistamisella, noissa olen käyttänyt karhunkielihankaustynyä, josta on enää riekaleet jäljellä sekä rasvanpoistoainetta, sekä "muovista skrapaa", tosin tietyissä kohdissa jopa mattopuukon terää. Musta tiivistesilikooni on kiinni kuin liimattuna
Liimaan taas kerran alipainepumpun huolellisesti, ensin tiivisteen pumppuun irrallaan olevan kopan avulla ja lopulta itse pumpun tiivisteineen jakokoppaan. Homma sujuu joutuisaan, ihan kuin olisi tehnyt ennekin. Muistan jo ulkoa millainen väännin ja jatkovarsi tarvitaan mihinkäkin pulttiin, sillä poikittain olevan koneen kanssa kaikkiin ei käy sama. Virheisiin ei kuitenkaan ole varaa...niin kyllä, muistin ruiskutuspumpun pultinkin kiristää. Ilta kuluu kaikkien pikkuosien kiinnittämisellä ja kohta kello onkin taas 21:30, eli taas kului sellainen nelisen tuntia, mutta nyt kaikki osat alkavat olla kohdillaan. Vaihdan Viton huoltoasennosta ajoasentoon, ja huomaan tekemieni muutosten eli kustomijäähdyttimen edut. Jäähdytysnestettä ei tarvinnut laskea pois ja lisätäkkään ei tarvinnut kuin puolisen litraa, sen verran oli läikkynyt ylävesiletkun irroituksen yhteydessä. Tuonkin olisi voinut estää jos olisi viitsinyt.
Päivä 5: Se onistuu !!!
Jälleen on työpäivä takana ja tekisi mieli jäädä sohvalle kuuntelemaan radio suomea, mutta ei auta. Tänään pitää lähteä perheen kanssa kaupoille 30 km päähän ja sitä ennen on hyvä kokeilla tuliko moottorista kalua vai romua. Laahustan talliin, ruuvaan lukkopellin paikalleen, luon toiveikkaan silmäksen tuohon jo niin aargh tutuksi tulleeseen voimanpesään. Vielä akkukaapeli paikalleen ja käyn ohjaamoon, sitten ei irtoa enää edes riemunkiljahduksia, onnistuuhan nämä aina, harmi vain että joskus ne onnistuu monen mutkan kautta.
http://www.youtube.com/watch?v=c6DpUFdykqk
Olisi mukava kyllä tietää onko tuo kone aina pitänyt tuota samaa ääntä kylmänä tyhjäkäynnillä vai muodostuuko tuo ääni nyt myöhäisemmästä ennakosta, mutta edes tuo asia ei nyt kiinnosta. Auto sammuksiin ja sitten valot pois, ovet lukkoon ja perheen kanssa kaupunkiin.
tämä tarina on tosi ja jatkuu vielä joskus 
Youtubessa on muitakin videoita aiheeseen liittyen, pöllähdys ja ilman pöllähdystä polkemista...
