Tässäpä lyhyesti tuntemuksia päivän reissulta. Valitettavasti yhtään autoa ei reissulta tarttunut mukaan, nosturiakaan ei ollut käytettävissä.
Ensimmäinen pirssi näytti kauempaa melko herkulta, löi polvet veteläksi.
Lähempi tutustuminen kertoi totuuden: kaaret, tunkin korvakot ja osa ovista olivat tukevasti ruosteessa. Puskukromit olivat myös kuplalla. Muuten maalipinta oli kohtuullisen siisti.
Sisältä auto oli yllättävän hyväkuntoinen, jalopuut olivat kunnossa ja takapenkki vaikutti aika vähän istutulta. Kuljettajan penkin jouset olivat nöyrtyneet kuljettajan hikisen takamuksen alla 254 tuhannen kilometrin aikana.
Tekniikka pelasi normaalisti, kannen alta ei kuulunut ylimääräisiä ääniä. Rattia käännettäessä kuului outoa vinkunaa. Huoltokirjassa oli useita merkintöjä vaihdetuista osista, muiden muassa kansiremonttia oli tehty sekä ilmastoinnin osia vaihdettu. Olipa kytkintäkin räpelöity. Perushuollot oli tehty 10 tuhannen välein.
Toinen (hra Ahon) pirssi olikin sitten hintaansa nähden selkeä pettymys. Ruosteita löytyi suurinpiirtein saman verran, kuin ensimmäisestä lotjakkeesta. Hinta oli kuitenkin korkeampi. Maalipinnassa oli enemmän pieniä naarmuja ja kaaria oli korjailtu spray-maalilla.
Sisältä tämäkin ässä oli kohtuullisen siisti, myös kuljettajan penkki oli ryhdikäs.
Tekniikkaan ei tämän auton kohdalla perehdytty sen tarkemmin. Kone kävi kuitenkin melko siististi, vaikka sen kummempia remontteja ei ollut tehty. Rattia käännettäessä kuului samanlainen vingunta, kuin edellisessä autossa.
Ensimmäinen auto olisi ollut mielenkiintoinen, mutta emme päässeet myyjän kanssa sopuun hinnasta. Auto olisi vaatinut kuitenkin peltitöitä ainakin parilla tonnilla, itsellä kun ei ole nuihin hommiin taitoa.
Noh, ässän etsintä jatkuu. Etsintöjä tosin hankaloittaa se, että en huoli automaattivaihteista autoa.
300D -90 man.
ex 190D 2.5 Avantgarde
