Ulkoiselta olemukseltaan auto on ok, maalipinta on ehjä ja lommoton eikä kukan alkua nopeassa tarkastelussa löytynyt mistään. Takaluukun avauspainike tosin oli muoviltaan aavistuksen haljennut.
Sisätiloiltaan mustanpuhuvan värinen kangasverhoilu ei ole erityisesti mieleeni. 'Entinen edustusauto, runsas varustelu' myyntitekstillä varustettu auto oli siis manuaalisin kangaspenkein varustettu eikä autossa ollut edes ASR:ää. Automaatti-ilmastointi kuitenkin löytyi vaikkakin sitä vanhempaa, ei digitaalista mallia.
Ensivaikutelma sisätiloista oli aavistuksen nuhjuinen. Ei pahimmasta päästä mutta 30k€ hintalappuun nähden yllättävän nahistunut ja likainen. Sinänsä kaikki näytti olevan ehjää mutta esim. koeajamaani S280:n verrattuna selkeästi huonompi. Moottori kävi aavistuksen epätasaisesti tyhjäkäyntiä. Tai ei välttämättä epätasaisesti mutta silloin tällöin kuulosti siltä niinkuin jokin sylinteri olisi jättänyt sytytyksen väliin muuten tasaisessa M104:n murinassa. Kilometrejä autossa oli 220 000 mittarissa, eli saman verran kuin tuossa omassani.
Ei muuta kuin auto ajoon. Vaimoni hyppäsi ensin kuskin paikalle ja kiihdytti menemään. Tässä vaiheessa huomasin kauhukseni puuttuvan ASR:n ja varoittelin vaimoa kaasun liiasta painamisesta. Suorituskyky 320:ssä oli aivan eri planeetalta 280:n kanssa. Itse asiassa ässän lisäpaino tuntui yllättävän vähän omaan väykkyyn verrattuna kun oli sama moottori alla.
Alusta oli huomattavasti jämäkämpi kuin aiemmin ajamassani ässässä, mutta toisaalta peräpäästään levottoman oloinen. Aivan kuin perän iskunvaimentajat olisi olleet loppu. Mutkissa perä muljahteli aavistuksen verran. Moottoritielle päästyämme alkoi täristys. 80-100 vauhdissa koko auto alkoi vatkaamaan voimakkaasti. Alla oli aluvanteet jotka oli ulkokehältä tasapainotettu. Takaisintulomatkalla hyppäsin itse puikkoihin ja kokemus oli aika kamala. Painava auto, tehokas moottori, automaattilaatikko ja takaveto ovat yhdistelmä jota en todellakaan halua ajaa ilman luistonestoa.
Moottoritiellä moottorin suorituskyky yllätti tosin positiivisesti, kiihdytys tuntui melkein yhtä rivakalta kuin omassa väykyssäni. Moottorin ääni tosin oli huomattavasti karkeampi eikä äänieristys tässä yksilössä muutenkaan ollut niin hyvä kuin pari vuotta nuoremmassa 280:ssa. Tai sitten ero johtui isommasta moottorista.
Kaikenkaikkiaan minulle oli ensimetreistä selvää ettei tämä auto olisi minulle, eikä kelleen muullekaan autosta vähänkään ymmärtävälle tuohon kolmen kympin hintaan. Ihmetytti miten auto oli jätetty myyntimeikkaamatta ja renkaatkin tasapainottamatta. Pettyneenä vein avaimet takaisin myyjälle ja rupattelun seurauksena ajattelin kysyä dieselvaihtoehtoa omalle väykylleni.
29k+ hintaan olisikin löytynyt farkkumallin -02 väykky joka oli ollut uudellamaalla taksina. Ajattelin että mikäpäs tuossa jos auto on hyvin pidetty, 270 000km ei -02 autolle pitäisi olla suuri ongelma.
Auto tuotiin pihalle. Ensi töikseen myyjä joutui raaputtamaan tuulilasin puhtaaksi jäästä. Sisäpuolelta.
Sisusta oli harmaata nahkaa, mallia halvin + kestävin. Manuaalipenkit. Manuaali-ilmastointi. ESP sentään löytyi. Ovenkarmeissa alkavaa ruostetta. Takakaaressa alkavaa ruostetta. Tuulilasi puoleenväliin asti halki. Oven kangasverhoiluissa isoja tahroja. Kojelauta likainen + tietysti täynnä juuri lasista raaputettua jäähilettä. Takapenkin nahkaverhoilussa oli iso palkeenkieli keskellä penkkiä. Autossa oli myös tunkkainen haju. Ei paha mutta kaikkea muuta kuin raikas.
Vaihde pykälään hetken ihmeteltyään uudenmallisen laatikon kaavion kanssa. 220cdi on täysin riittävä peli meikäläiselle menohaluiltaan. Se kiihtyy tasan sen minkä minä haluan autoa yleensä käskyttää, vaikkakin menohalut loppuvatkin sitten siihen. Polttoainetalouden vuoksi voisin kuitenkin kyseisen uhrauksen tehdä.
Heti ensimmäinen kiihdytys sujui KOVAN räminän säestämänä. Ilmeisesti pakoputki resonoi jonkun osan kanssa voimakkaasti. Ohjaus oli niin jäykkä että sitä piti melkein vääntää kahdella kädellä. Tässä vaiheessa aloin katsella ympärilleni. Katsoin vaimooni. Kummatkin olimme epäuskoisia miten v...ssa kukaan voi kuvitella myyvänsä tällaista romua 30 000 eurolla? Kyseessä oli ehdottomasti kaikkein huonokuntoisin väyrys yksilö missä koskaan olin ollut sisällä. Noilla kilometreillä ja tuolla iällä (!)
Ajoin puhtaasti moottoria testatakseni lenkin seuraavaan liittymään ja takaisin ja palautin tällä kertaa järkyttyneenä avaimet myyjälle. Ilmoitin etten kyseistä yksilöä ostaisi edes 10 000 euroa halvemmalla.
Nämä autot on siis virallisella mersun edustajalla myynnissä ja hinnaltaan korkeahkot yleiseen markkinatasoon nähden. Tätäkö tämä nyt sitten on?
Olen yhä enemmän vakuuttunut siitä että ostin aikoinaan todellisen helmen. Helmen joka ongelmistaan huolimatta on yhä kuin uusi 6 vuotta nuorempaan, kolmasosan enemmän ajettuun yksilöön verrattuna.
