Auto kuuluu siis Suomen uusimpiin W129 SL-malleihin ja voimanlähteenä siinä on alumiinirakenteinen neliventtilitekniikalla varustettu 5-litran V8, ilmoitettu teho 235 kW (320 hv).
Hankin auton lokakuussa ja poikkeuksellisen lämpimän syksyn ansiosta autolla pääsi ajamaan muutaman kerran myös avona (tosin pipot päässä ja toppatakki päällä
). Aloitan ajokertomuksen siitä, kun autolla ajettiin avona. Auton ovet ovat todella pitkät, paksut ja painavat ja ne loksahtavat kiinni kuin kassakaapin ovet konsanaan. Kahvasta vetäessä sähkömoottori vetää sivulasin ulos tiivisteistä ja kiinnilaitettaessa tyrkkää sen sinne takaisin. Auto on todella matala ja vähänkin tukevamman henkilön on hankala päästä istumaan saatikka nousta sieltä ylös.
Nahkapenkit ovat aikalailla uudenkarheat, niissä on erinomainen sivuttaistuki ja lisäksi nahka on rei´itetty ettei perse ja selkä hikeenny niin helposti. Sopivan ajoasennon löytää helposti penkkiä ja rattia säätämällä. Ratti on melko pienikokoinen, mutta paksu ja kokonahkapäällysteinen. Siitä saa jämäkän otteen.
Kova katto irtoaa keskikonsolin kytkimestä vetämällä ja rasahtaa n. tuuman verran koholle. Tämän jälkeen tarvitaan kaksi miestä kantamaan katto (melko painava) pois. Nyt ohjaamo on siis raittiissa ulkoilmassa, ulkolämpötila on jotain +5 astetta.
Ensin kangaskaton kokeilu, samaa kytkintä eteenpäin työntämällä takatilasta avautuu luukku ja kangaskatto nousee melkoisen rutinan ja ratinan kanssa ylös ja lopulta paiskautuu tuulilasin kiinnikkeisiin ja rasahtaa melkoisella äänellä paikalleen.
Sitten takaisin autoon ja auto käyntiin. Iso V8 jyrähtää mukavankuuloisesti hyrisemään, tyhjäkäyntiääni on kylläkin hyvin hiljainen ja sivistynyt. Automaattilaatikosta R-päälle, ulos pihasta ja sitten D silmään. Moottori reagoi kaasuun (luistonesto päällä) hyvin hanakasti, joten pieni painaminen riittää ja raskas auto (1910 kg omamassa) lipuu sivistyneesti eteenpäin. Melko kova alusta tosin tuntee kaikki tien epätasaisuudet, muttei häiritsevässä määrin.
5-vaihteinen automaatti vaihtaa niin pehmeästi, ettei sitä edes välillä huomaa. Kangaskatto eristää hyvin kaikki äänet, vain pientä suhinaa kuuluu jostain suuremmilla nopeuksilla renkaiden huminan ollessa kuitenkin pääroolissa. Pysähdys levikkeelle ja kangaskatto auki, joka menee rutinan ja paukkeen kanssa kokonaan piiloon takatilaansa. Sitten kaikki lasit auki ja ajamaan. Tuuli ei häiritse edes näin kylmällä ilmalla (tosin pipot päässä), vaikka takatuulisuoja ei olekaan käytössä. Auton lämmityslaite on todella tehokas!
Ajetaan rauhalliselle, mutta hyväkuntoiselle tielle, laitetaan luistonesto (ASR) pois päältä napista ja pysäytetään auto. Sitten nopea varmistus ettei takana tai vastaan tule ketään ja kaasu pohjaan. V8 alkaa murista todella voimaa uhkuen, takapyörät (uudet kitkat) lyövät vähän sutia karkealla asfaltilla mutta pian pito löytyy, keula nousee ja auto kiihtyy kuin raketti, selkä painuu tiukasti istuimeen ja niskalihakset ovat tiukoilla. Kiihtyvyys jatkuu ankarana 100 km/h jälkeenkin
, V8 parkuu ja aina vain tuntuu löytyvän isompi vaihde silmään... X km/h vauhdissa alkaa meno jo hirvittämään. 
Jyrkkä jarrutus, (niskat taas tiukilla) vieressä olevalle levikkeelle. Voimakas käry nousee sieraimiin ja se tulee uusista kitkarenkaista - ne ovat pinnaltaan osin sulaneet! Mutta vaikka vauhtia oli kohtuullisesti, eikä tuulisuoja ollut kiinnitettynä turvakaareen, ei ohjaamossa ollut silti mitenkään sietämättömän voimakas tuulenpyörre. Takaistuimella olleet hanskat olivat kyllä lentäneet tuulen voimasta etumatkustajan jalkotilaan!
Tämän jälkeen siirrytään tutulle mutkaiselle ja kapealle asfalttitielle. SL ei ole mitenkään kovin hyvä nopeassa ajossa mutkaisella tiellä, ohjaustuntuma on hieman "kaukainen" ja auton suuri paino tuntuu mutkissa. Esim. jollain uudemmalla Volkswagen Golfilla on helpompi ajaa tällaisilla mutkaisilla teillä. SL soveltuu parhaiten siis suoraan ajoon hyvällä tienpinnalla.
Toisella ajokerralla ajetaan kova katto päällä. Pientä tuulensuhinaa kuuluu nytkin jostain maantienopeuksilla, mutta ei häiritsevänä. Erityinen huomio kovan katon kanssa kiinnittyy erinomaiseen näkyvyyteen joka suuntaan. Kaistanvaihto sujuu kuin lasten leikki, kiitos suurien lasipintojen. Kova katto päällä auto on myös todella tyylikkään näköinen!
Kangaskatolla näkyvyys sivuille ja taakse on huomattavasti huonompi ja lisäksi pienet "ikkunat" rättikatossa ovat muovia. Suomen nopeusrajoitukset tuntuvat ainakin kovan katon kanssa aivan liian kireiltä, 90 km/h tuntuu mateluvauhdilta. 
Automaatti-ilmastointi toimii hyvin ja auto lämpeää todella nopeasti ilman kovaa puhalluttamistakin. Ajo-asento on oivallinen ja suuren auton "jykevyys" on herkkua etenkin moottoritiellä. Autossa on myös takaistuin kahden hengen tilapäistä kuljetusta varten, mutta se on sopiva vain lähinnä lapsille. Aikuinen ihminen joutuu istumaan siellä pää kallellaan ellei katto ole auki.
Polttoainetta auto vie rauhallisessa maantieajossa n. 9 l/100 km, epärauhallisessa sitten taas menee aivan erilaisia lukemia. Auto kiinnittää huomiota ainakin täällä Itä-Suomessa missä sillä ajoitkin.
