http://www.sci.fi/~oh2bio/automobiilimuseo/
Ihan mielenkiintoista luettavaa.
Autonajajain ohjehia wanhanaikaisten automobiilien käyttöön
Autonajajain ohjehia wanhanaikaisten automobiilien käyttöön
[url=http://koti.mbnet.fi/arbiter/hotrod.jpg]Mese[/url]
Mulla on kopio John Neren Autokirjasta vuodelta 1917 (2. painos. Eka painos vuodelta 1914). Siinä on muun muassa opastettu Ajamisen taito -osiossa otsikon "Vaihtaminen hyvin jyrkissä mäissä" alla nykyihmiselle täysin vierasta mäkitukien käyttämistä:
"Jos mäki on erittäin jyrkkä ja kuljettajalla on syytä epäillä, että vaunu ei jaksa nousta siitä, on mäkituet, jos sellaisia on, heti laskettava alas." - "Kun vaunu on pysähtynyt kokonaan, avataan taas käsijarru, ja vaunu saa lipua taapäin, kunnes mäkituet sen seisauttavat."
Onkos kukaan kuullu tämmösestä aiemmin? Lienee hävinnyt auton varusteista viimeistään tehojen nousun myötä - joskus 1920-luvulla.
Samassa kirjassa on paljon mielenkiintoista auton historian alkutaipaleelta. Tiesittehän, että "Jokaisessa automobiilissa on kolme pääosaa: runko, vaunukori ja tarpeet." tai että "Melkein kaikkien moottorien sisäosien voitelu käy nykyään automaattisesti. - Tavallisin järjestelmä on n.s. puoliautomaattinen, jossa öljy valuu suoraan kampiakselin laakereihin, joista se tippuu kampikammion aliosaan tai pieniin kaukaloihin. Niistä sen taas nostaa kiertokankien päissä olevat pienet lusikat, jotka koneen kiivaasti pyöriessä roiskivat öljyn joka puolelle öljyten sekä männät että laakerit. - Paineöljytys sitä vastoin näyttää tulevan yhä enemmän käytäntöön, ja sillä on epäilemättä joukko etuja, mutta myöskin vikoja."
"Jos mäki on erittäin jyrkkä ja kuljettajalla on syytä epäillä, että vaunu ei jaksa nousta siitä, on mäkituet, jos sellaisia on, heti laskettava alas." - "Kun vaunu on pysähtynyt kokonaan, avataan taas käsijarru, ja vaunu saa lipua taapäin, kunnes mäkituet sen seisauttavat."
Onkos kukaan kuullu tämmösestä aiemmin? Lienee hävinnyt auton varusteista viimeistään tehojen nousun myötä - joskus 1920-luvulla.
Samassa kirjassa on paljon mielenkiintoista auton historian alkutaipaleelta. Tiesittehän, että "Jokaisessa automobiilissa on kolme pääosaa: runko, vaunukori ja tarpeet." tai että "Melkein kaikkien moottorien sisäosien voitelu käy nykyään automaattisesti. - Tavallisin järjestelmä on n.s. puoliautomaattinen, jossa öljy valuu suoraan kampiakselin laakereihin, joista se tippuu kampikammion aliosaan tai pieniin kaukaloihin. Niistä sen taas nostaa kiertokankien päissä olevat pienet lusikat, jotka koneen kiivaasti pyöriessä roiskivat öljyn joka puolelle öljyten sekä männät että laakerit. - Paineöljytys sitä vastoin näyttää tulevan yhä enemmän käytäntöön, ja sillä on epäilemättä joukko etuja, mutta myöskin vikoja."
Kahta en vaihda - merkkiä ja vaihdetta.
1990 300 E aut. Rauchsilber | 1979 220 D aut. Kaledoniengrün
1990 300 E aut. Rauchsilber | 1979 220 D aut. Kaledoniengrün
Vanhojen vempeleiden huollon tarve on ollut näköjään ihan eri luokkaa: kytkintä piti huuhdella ja voidella 1500 km:n välein, jouset irrottaa ja voidella pari kertaa vuodessa ja pyöränlaakerit putsata ja voidella 3000 km:n välein (useammin, jos on ajeltu pölyisissä paikoissa). 
Ilmeisesti toimivia stefoja ei vielä ollut keksitty, eikä 30 000 km kestäviä moottoriöljyjä.
Isännän vanhaa Autoteknillistä käsikirjaa aikoinani tutkin hyvinkin tarkkaan mutta siinäkin esiteltiin ilmeisesti jo varsin tuoretta tekniikkaa (50-60 luku).
t.
Risto
Ilmeisesti toimivia stefoja ei vielä ollut keksitty, eikä 30 000 km kestäviä moottoriöljyjä.Isännän vanhaa Autoteknillistä käsikirjaa aikoinani tutkin hyvinkin tarkkaan mutta siinäkin esiteltiin ilmeisesti jo varsin tuoretta tekniikkaa (50-60 luku).
t.
Risto
E500 – 211.070