Kalvot olivat melko seulana, joten odottelin toiveikkaasti oivaa lopputulosta.
No itse laite alkoi pelata todella rivakasti, mutta silti epäilin omistavani vihreän jauhopeukalon keskellä kämmentä
. Kuski saa viileää vain pakkokylmällä, muuten tulee täyttää hönkää kuumaa. Repsikka saa puolestaan lämmintä vain pakkokuumalla, muuten heittää hailakkaa. Periaatteessa lämmön saa sopivaksi raitisilmasuuttimilla ja näiden säätimien kanssa puljaamalla, mutta ei se pidemmän päälle ole valkoisen miehen hommaa.Lienee siis asiaa tuonne repsikan jalkatilan uumeniin sitä säätöyksikköä ropaamaan. Mutta: kuinka lämppäri pelaa, kun tuo keksintö on otettu sijoiltaan? Meneekö kokonaan pimeäksi vaiko miten käy? Sillä vaan, että autolla joudutaan ajamaan 200-300 km tuon osan ollessa irti.
Niksipirkkaa: kun alatte purkaa magneettiventtiilien "pesää", kannattaa ensi töiksi teipata venojen munapäät kiinni siihen kanteen. Näin hökötys pysyy kasassa irrotettaessa eli venat sitovat käämit paikoilleen, jolloin langat eivät pääse katkeamaan. Sama temppu tietysti takaisin asennettaessa helpottaa hommaa huomattavasti.
Tuli käytyä myös noirutulla Pohojammaalla. Kilsoja on venakumiaktin jälkeen kertynyt nyt pari tonnia. Eipä ole pinta tikussa laskenut edelleenkään millin osaakaan. Näyttää pahasti siltä, että tuon kymppitonnin vaihtovälin pääsee voidetta lisäämättä. Tai katsotaan nyt vielä, ettei tule itkua pitkästä ilosta ja pierua kauan nauramisesta
