Tällä päivämäärällä pyörähti mittariin muhevat 600,000 kilometriä. Mieli tekisi sanoa että "eikä tunnu missään" mutta kyllä juhlan kunniaksi on sentään päiväsankarille ostettu uudet etujarrupalat, kaikki jarruletkut ja -putket mitä autosta löytyy, ohjausiskari, muutama tukivarsi taakse ja uudet säätöpultit holkkeineen. Olisi vaan pitänyt männä kesänä vaihtaa kaikki taaksekin ku kerran eteen vaihdoin - olisi mennyt samalla vaivalla.
Neidon kurveilla valitettavasti rusottaa tuota "alkuperäistä suomi-autoa" siinä määrin, että taitaa tulla kevään korvilla Leifin luo asiaa. (Paikallinen suuresti arvostettu Mersukirurgi ja -maskeeraaja).
Näkyyhän ne kilometrit 20-vuotiaassa maantiekiertäjässä, kolmosen pakka on kussut viimeiset 70,000 km, ja kone nakuttaa alkuperäisine suuttimineen täristen ja hyppien siihen malliin että heikkopäistä hirvittää, penkki on lysyssä ja rikki, keskuslukitus ei ole toiminut sitten viime kesän, viimeiseen ehjään lukkopesään sopiva avain varastettiin takin taskusta vuosi sitten, pienen alipainevuodon takia auto ei sammu jollei paina jarrupoljinta, kakarat ovat sotkeneet kaikki penkit täyteen kuraa, napanöyhtää ja suklaata ja koira karvastanut pysyvästi heiltä säästyneet kohdat, tuulilasi on täynnä kiveniskemiä, etuvilkun lasi halki, takaniskatuet eivät enää laske napista, penkinlämppärit ovat toimineet viimeksi 2002 ja etusisälokaritkin ovat irronneet ja hinkanneet nastarengasta vasten itsensä puhki.
Vaan mitäpä pienistä, pienen alustahuollon jälkeen auto on taas valmis menemään kerrasta leimaan - ja edustaa häpeällisesti rapistuneessa kuosissaankin sitä, mitä Mersu minulle edustaa: hiljainen ja voimakas ajokki, nautinnollinen ajettava, esimerkillisellä ergonomialla varustettu tolkuttoman luotettava menopeli joka ei ole ikinä jättänyt minua tielle. Ja joka nykykuosissaankin saa aikaan kateellisia kommentteja.
Henkka
"Kutosta silmään
""That's why... The lady is a tramp" -F. Sinatra
