560SEC - Trip down memory lane part 1/2

[Dallas]

Viime aikoina sekkimersua on hemmoteltu - pikkuvikoja on korjattu pois päiväjärjestyksestä!

Ja mikäpä näistä olisi ollut pidempään piikkinä lihassa kuin tuo vihattu, jo viime kesän road tripillä vaivannut 65mph värinä! Se tuntui penkin läpi persuksissa, ei ratissa. Ompa sen eteen vaihdettu renkaat ja uudelleen tasapainotettu, perän välyksiä tutkittu, epäilty kardaania, tukilaakeria ja kumikiekkoja. Lopulta päädyin vaihtamaan moottorin ja laatikon tukikumit. Eivätpä nuo rikki olleet eivätkä edes pahan näköiset, mutta kuitenkin värinään syylliset. Kuvassa vasemmalla uusi tukikumi, keskellä vanha kuskinpuoleinen ja oikealla vanha matkustajan puoleinen. Vaihtaminen oli helppoa kun irroitti moottorin pikku iskunvaimentimet alapäästään ja nosti öljypohjasta konetta varovasti ylös, mutta vain niin paljon kuin oli tarpeen eikä enempää.



Sitten oli vuorossa pikkuinen öljyvuoto, jolla mersu merkkasi paikkansa kuten 70-luvun jenkkiläinen tallikaverinsa. Mutta koska on sekkimersusta kyse niin kaiken pitää tietenkin olla tiptop. Taskulampulla tutkiskellen paikallistin vuodon öljymäärän anturiin. Sillä on tiivisteenä pari kumista O-rengasta joten varaosat oli helppo ja halpa hankkia. Anturi on kiinni vain ulkopuolisella teräsklipsillä, joka jännittää sen lohkoa vasten. Vaihto-operaatiota varten pitää irroittaa peltinen öljypohja, samalla tehtiin siis öljynvaihto. Auton mukana tulleista vanhoista papereista löysin kuitin, joka oli kirjoitettu joskus 90-luvulla öljynvaihdosta. Siinä luki käsinkirjoitettuna: "Customer insists on Quaker State mineral oil". Alkuperäinen omistajahan oli pienen itsenäisen öljy-yhtiön dirikka, ehkä jopa juuri tätä merkkiä tuottavan. Niinpä minä päätin, että tästä lähin auto saa taas Quaker State mineraaliöljyä sisuksiinsa, perinteitä kunnioittaen "OEM" filtterin käyttäminen tuottaa outoa tyydytystä. Öljypohjan tiivisteen molemmin puolin levitin ohuelti silikoniliimaa, oltiinhan tässä öljyvuotoa korjaamassa niin paras siis varmistaa ettei samalla luotu uutta sellaista.

[Dallas]

Ehdottomasti ärsyttävin korjattava itselle oli lukemaan 76'012 mailia pysähtynyt matkamittari. Tarkkuutta ja herkkyyttä vaativat autohommat eivät ole koskaan oikein maistuneet. Mutta pitihän tuo mittari saada kuntoon. Netistä selvisi nopeastikin, että matkamittarin rattaista on varmaan hammas katkennut ja uusia oli helposti saatavilla eBaysta. Ilmeisesti 3D-printattuja, uskomatonta mitä kaikkea netistä saa vaivaiseen $36 hintaan...

Niille jotka eivät sitä jo tiedä: mittaritaulu ei ole yhdelläkään ruuvilla kiinni. Taittelin paksusta teräslankahenkarista työkalun, jonka noin 20cm pitkän suoran osan päässä on 90 asteen kulma ja sen jatkeena vielä sentin verran henkaria. Tämän työntää noin klo 10 kohdalta mittaritaulun ja kojelaudan väliin, kääntää kuin avainta jotta saa mittaritaulun takaa kiinni ja vetää rohkeasti. Näin taulu sieltä irtoaa ja sitten sormin hivuttaa ulos, irroittaa johdot takaa. Kompakti ja tukeva paketti, hieno. Nopeus- ja matkamittaritaulu on kuudella ruuvilla kiinni, helppo irroittaa. Sitten pitäisi olla kuvan moduli kädessä. Siitä nuo kaksi lattapäätä irti niin jää rattaita paikallaan pitävä läpinäkyvä päätylevy käteen. Nyt kannattaa jo olla sen verran varovainen, että pysyy kärryillä mikä ratas on mistäkin ja kuinka päin se siellä on:



Nuo rattaat olivat ihan pehmeitä, melkein hyytelöä. Tummanruskeasta oli hammas poikki.



Pienin ratas vetää kaikkia muita. Eli kaikki muut kuin sen pienen rattaan voi vetää sieltä suoraan irti, ei tarvitse huolehtia siitä että tapahtuisi jotain peruuttamatonta. Pikkuratas on lujaa kiinni akselissa, jonka toisessa päässä on jonkin sortin moottori. Pikkurattaasta ei siis voi tuosta vain vetää saadaksen sen irti. Puristelin sitä pihdeillä aikani jotta hellittäisi, ratas muuttui ihan mössöksi. Lopulta päätin pitää akselista kiinni nokkapihdeillä ja vetää siitä pikkurattaan jäännöksestä toisilla. Näin se sitten lähti irti, huolestuttavan paljon voimaa sai käyttää.



Uudet rattaat sormivoimin tilalle ja kaikki nippuun samalla tavalla kuin olin irroittanutkin. Onneksi tämä on ohi. Ei siinä sinänsä mitään ihmellistä ollut, mutta ei vain nappaa nämä niperryshommat.

[Dallas]

Tien päällä on oltu viime aikoina lähinnä Chevyn vanhalla kalustolla. Kuukausi takaperin tuli asiaa Houstoniin, jonne edestakainen matka on noin 900Km. Nuo kilometrit nielin kuvassa etualalla olevalla -78 C10 avolavalla. Matkaan piti lähteä ennen aamukuutta, jotta pääsi Dallasin ruuhkien alta pois. Kuva on otettu aamupalapaikasta valtatien varrelta itse asiassa sen takia, että siinä näkyy W126! Paluumatkalla muuten öljynpaine romahti, onneksi pidin mittaria silmällä. Tien poskessa tuli nopeasti selväksi, että kampiakselin etustefa ei matkaa kestänyt. Neljä litraa öljyä piti koneeseen laittaa lisää että pääsi kotitallille. Vaihdoin stefan aurinkoisena päivänä pihalla ja möin avolavan pois. Ihan sunnitellusti siitä luovuin, hyväkuntoinen rekka muuten oli.



Houstonissa törmäsin tällaiseen vanhukseen. En tiedä mikä se on saatika sitten, onko arvokas:



Katsottiin viime vuoden leffa "A most violent year", puhtaasti pääosan esittäjän takia eli 380SEC. Sivuroolissa neliovinen malli. Suosittelen Leffan hengessä pari fiilistelykuvaa.

[JPM]

Hieno kertomus ja hienoja kuvia, erityisesti tuo viimeinen. Vaihdoin myös moottorin ja vaihteiston tukikumit, omassa tapauksessa kumit oli todella pahasti painuneet oli aika lähellä, ettei jäähdyttimen siivikko ottanut tunnelin reunaan kiinni. Eron kyllä huomasi ja osat ei paljoa maksaneet. Iskarit vaihdoin myös ajatuksella, että mahdollisesti alkavat päästää läpi, kun moottori asettui eri korkeudelle uusilla kumeilla.

[Häksä]

Tosi hyvää ja mielenkiintoista tarinaa! Mitäs tälle parivaljakolle nykyään kuuluu? Hommasin juuri äskettäin sekkimersun, niin nyt tulee selattua näitä foorumin 126-juttuja

[simoks]

Harvoin jaksaa näitä lukea mutta tämän jaksoi Mukavaa luettavaa. Vanhoissa leffoissa on aina mukava bongailla w126 ja w140 mersuja mm.

[Dallas]

Flash from the past! Kutsu kävi takaisin kotimaahan alkuvuodesta 2015 joten kodin irtaimisto pakattiin U-Hauliin ja avomersu trailerille. Pikakelaus Hämeenlinnaan paria kuukautta myöhemmin, elettiin kevättä 2015 ja tuntui kuin olisi saanut odotetun lahjan paketista! Oman kodin tavarat ja vielä autotkin... SL oli jo tässä vaiheessa rullaava projekti ja on sitä edelleen...





SECin kotimatka oli hieman mielenkiintoisempi. Se pääsi nimittäin vielä kerran aavikolle, tuttua reittiä Dallas - Los Angeles. Haikea ajatus etten enää koskaan aja tuota aavikon väristä maantielaivaa hiekkameren keskellä juontuvaa asfalttilankaa pitkin. Elämässä pitää kuitenkin katsoa eteenpäin eikä peruutuspeiliin, joten tälle kaverukselle on nyt uusi seikkailu mielessä. Siitä hieman myöhemmin lisää, nyt voisi ottaa pikakelauksella pari vuotta niille joita kiinnostaa katsella toisten matkakuvia

Heidi pakkasi kaksivuotiaan pikkutytön takapenkille ja jalkatilaan ehkä seitsemän banaania ja parisataa pulloa vettä. Nämä tuskin olivat ihan tarpeellisia kun jenkeissä kuitenkin ihmiset elävät tien päällä ja virvokkeitakin matkan varrelta löytyy... Ensimmäisenä päivänä ajettiin yli 1000Km, pysähdyttiin pari kertaa tankille ja jaloittelemaan jylhiin aavikkomaisemiin. Sitä kuivaa ja kuumaa ilmaa ei oikein voita mikään, tykkään suuresti. Kuriositeettina, nyt pisti ekaa kertaa silmään, mutta kertokaapa mulle mikä tuohon ensimmäiseen kuvaan on tarttunut taivasta vasten - ollaan noin 100Km päässä New Mexicon Roswellista XD ...













Tuossa viimeisessä kuvassa laskeudutaan vuoren länsirinnettä Sequoian kansallispuiston maisemissa. Mieleen painui tuossa nousussa ja laskussa se, kuinka uskomattoman jyrkkiä ne tiet oli. Kakkosvaihteella ajoin vuoren huipulle ja lämmöt nousi nopeasti punaiselle, mutta siihen sitten pysähtyi siedettäviin lukemiin. Alaspäin tultaessa maisema muuttui tuollaiseksi tosi vehreäksi, niitä teitä pitkin oli ilo ajaa. Sen verran nautiskelin, että vastaantuleva kyttä pysäytti ja ensimmäinen kysymys ikkunan raosta oli Texasin kilvet nähtyään, et "do You have any firearms in the vehicle, sir?"

Parin päivän maisemien ihailun jälkeen oli aika luovuttaa SEC toisen miehen käsiin. Se oli kova paikka. Sinne se jäi ja kun seuraavana päivänä vielä soitettiin, että autoa yritettiin lastata mutta avaimet on kadonnu niin ei hyvänen aika... Onneksi Heidi muisti jotain avainten luovutuksesta ja lopulta nekin löytyivät...



Tästä alkoi auton pitkä matka kontissa Panaman Kanavan läpi kohti Suomea. Me taas lensimme Losista Helsinkiin ja aloitimme uuden arjen. Jenkkimatkalta ei paljon muuta materiaa jäänyt muistoksi kuin kaksi hyväkuntoista mersua - niiden kanssa syntyneet kokemukset ovat ainakin jälkikäteen yksiä parhaimpia muistoja tuosta elämänvaiheesta...!

[Dallas]

Kun sain viestin, että SEC oli haettavissa niin tippui hiiri kädestä ja lähdin siltä istumalta Hämeenlinnaan. Hain samalla reissulla auton kaikki paperit. Sydän syrjällään odotin että onko kaikki kunnossa. Oli vikatikki luovuttaa auto suoraan, olisi pitänyt viedä se ensin kunnon ulko- ja sisäpesuun. Trooppinen ilmasto kontin matkalla oli homehduttanut kaikki itikat keulalla ja syylärillä. Sisälläkin sitä oli hieman ja haju sen mukainen. Ajoin hämmennyksen vallassa Hyvinkään A-katsastukseen ja siellä hoidettiin tosi mallikkaasti tarvittavat muuvit.





Kilpiä varten puuttui vielä autoverohommat, mutta ajo jatkui tallille jossa mersu sai erittäin perusteellisen putsin. Tarkoitus oli jatkaa elämää painamalla töitä läpi kesän, mutta sitten tarjoutui yllättäen mahdollisuus pikku lomaan joka päätettiin nopeasti käyttää tehokkaaseen Suomi-Ruotsi-Tanska-Saksa-Italia-ja-takaisin roadtrippiin. Oli vain yksi ongelma... kilvet! Eli virastosta sanottiin että jonoa on kaksi kuukautta, mutta aikaa meidän lähtöön vain runsas viikko... Päätin kokeilla soft poweria, menin luukulle ja vuodatin koko sydämeni siihen tiskille. Viranomainen sanoi tekevänsä parhaansa, ja kahden päivän kuluttua meillä oli kilvet. Vannoin, että en enää ikinä mollaisi suomalaista viranomaista. Kävin ostamassa tuolle leidille suklaalevyn ja kukkapuskan Pasilan juna-asemalta, taisi olla kummallekin hyvä päivä.





Lähtöpäivä lähestyi, mutta tiesin että mersu ei ole ihan iskussa. Laatikosta valui jo öljyä sen verran että vaihdoin viime tingassa öljypohjan tiivisteen. Halusin myös tehdä suurilla nopeuksilla esiintyvälle värinälle jotain, sen johdosta irroitin kardaanin ja vaihdatin siihen tukikumin. Värinä siirtyi lähtöpäivää edeltävän illan koeajossa 160Km/h kohdalle, mutta ei mahtanut mitään. Kilometrit taittuivat kuitenkin leppoisasti ja matkan lakipisteessä Italiassa oltiin tasokkaassa seurassa. Kotimatkan viimeisellä etapilla Puttgarden - Tukholma syntyi draamaakin. Lautta Puttgardenista oli täynnä ja minut pantiin odottamaan neljä tuntia seuraavaa. Tukholma-Turku laivalippu poltteli taskussa, ja kun ramppi lopulta laskeutui niin minulla oli jo vaihde silmässä. 800Km matkaan oli aikaa tasan kuusi tuntia. Eli keskinopeudella 130Km/h siinä onnistuttaisiin... Mainittakoon että tuo etappi on aikamoista korpitietä, ja hyvää tietä. Hieman huonoin omatunnoin mutta toisaalta poikamainen pilke silmäkulmassa taitoin tuon matkan osoitetussa ajassa...!





Sitten oli jo aika peitellä mersut pitkään uneen. Kotiosoitteessa odotti iso remontti ja uusi työ piti saada hanskaan, joten nämä autot saisivat jäädä vähäksi aikaa. Viimeisenä tekona rakensin pystysuuntaan säilytystilaa, luottaen ketjutaljojen speksattuun kantavuuteen ja omiin hitsaussaumoihin!



Tuon kuvan ottamisesta on pari vuotta aikaa. Elämä on taas uomillaan ja on aikaa harrastaa. Tarkoitus on elvyttää sekä tämä stoori että SEC mersu uutta reissua varten, joka näillä näkymin suuntautuu viileälle Norjan rannikolle ensi kesänä.

Tämän päivän ja tuon reissun välissä on kuitenkin monta huoltotoimenpidettä, isompia ja pienempiä. Mersun pitää olla hyvässä iskussa. Se kuuluu tuon auton henkeen ja osa sen omistamisen tyydytystä on tuntea sen olevan hyvässä iskussa, oltiin sitten millä taipaleella tahansa...

[Timo L.]

Hienoa juttua, tervetuloa takaisin! Eikö tuolloin parikaan vuotta sitten vaadittu sivuvilkkuja tai valojen muuttamista SEC:iin?

[SakariH]

.

[karra]

Hienoa että stoori jatkuu! Mehän nähtiinkin stadin Cruisingissa, se tais olla töissä kesä.

Veikkaisin että muuttoautoilla kun on lievennetyt vaatimukset teknisistä asioista niin sivuvilkkuja ei tarvi...

[unski]

Hienoja reissuja taltioituna. Itse olen paljon ajellut aikanaan muutaman vuoden ympäri keskieurooppaa ristiin rastiin ja tällaiset mukavat tarinat tuo vanhat muistot mieleen ja vahvistaa vain haavetta lähteä pienelle autoretkelle Eurooppaan jollain vanhemmalla Mersulla...tai sitten isän vanhalla Bemarilla.

Vaikka se on ihan sivuseika, niin laskitko reissulta mitään kulutuslukemia. Aikanaan kun ajelin 420 SEC:llä Saksan läpi se meni yllättävän pienellä vaikka vauhtia oli koko ajan yli 140kmh...muistaakseni n. 11 L /100km.

Timppa

[Häksä]

Piti oikein lukea läpi uudelleen koko ketju, hyvää tarinaa

[Dallas]

Terve

Eikö tuolloin parikaan vuotta sitten vaadittu sivuvilkkuja tai valojen muuttamista SEC:iin?

Mitään ei kyllä ole vaadittu, eikä edes ollut puhe että pitäisi tai kannattaisi olla...

laskitko reissulta mitään kulutuslukemia. Aikanaan kun ajelin 420 SEC:llä Saksan läpi se meni yllättävän pienellä vaikka vauhtia oli koko ajan yli 140kmh...muistaakseni n. 11 L /100km.

Kyllä olen pitänyt jokaisesta tankkauksesta kirjaa. Road trippien keskikulutus on ollut 12,7l satasella. Koko omistusajan keskikulutus on ollut 13,9l satasella - siinä näkyy arkiajon vaikutus, joka on paljon lyhyempää pätkää tietenkin...

Ylläpitokustannuksista muuten, on tapahtunut joku muutos lakiasioissa mikä vaikuttaa liikennevakuutuksen hintaan. En jaksanut ymmärtää mikä se on, mutta reippaasti laski kaikkien vanhojen autojeni vakuutusten kustannukset, siis 100€-200€ vuodessa per auto. Satuin soittamaan laskutusasioissa IFiin ja siinä samassa he sitten mainitsivat hyvin ohimennen, että jos tehdään uusi sopimus niin hinta saattaa muuttua. Oletin tietenkin, että ylöspäin, mutta tällä kertaa näin...

[juusmo]

No niin! Tervetuloa takaisin. Täytyy myöntää, että muutaman kerran on käynyt mielessä että milloinkohan tämä ketju jatkuu Hyvin kirjoitettua ja kuvitettua tarinaa on ilo seurata.

[DBFI]

Taisi tarinaan muutama kadehdittava kohta mahtua mutta eniten pisti silmään perusteellisuus korjaamolla, varmaan laatikkoremppaankin omat haalarit kun koneremppaankin kone-haalarit.

[seppola]

Jes, roadtripit ovat parasta, erityisesti vanhoilla Mersuilla; käytiin Montenegrossa tuolla minun W126 300SE:llä viime kesänä. Muutaman matkastoorin olen kirjoitellut naapurifoorumille itsekin, ensi kesänä tulossa taas lisää.

Kiitos upeista kuvista ja tarinoista !

[Dallas]

Seuraa hieman off-topic postaus tallin varustelusta. Sain tästä mukavasti energiaa autoharrastukseen joten halusin jakaa täällä, josko tämän projektin näkeminen innostaisi jotakuta muutakin hommaamaan kaksipilarinosturin.

Olin tehnyt nosturiprojektin itselleni mahdollisimman hankalaksi aikaisemmilla valinnoillani - eli rakensin aikoinaan talliin parven putkipalkeista, mutta ikävä kyllä noin 55 strategista senttimetriä matalammalle korkeudelle kuin mitä 560SEC mersu tarvitsee nosturin yläasennossa... Joten projektin toteuttaminen vaatisi käytännössä lähes koko parven purkamista ja uudelleenrakennusta. Kymmenisen vuotta on tullu lattialla auton alla pyörittyä. Ajatus siitä, että sama jatkuisi tärkeän SEC projektin kanssa painoi siis vaakakupissa enemmän, ja heinäkuussa tein päätöksen siirtää mersuprojektia suosiolla eteenpäin ja otin lusikan kauniiseen käteen - tai oikeistaan rälläkän.

Edellisestä kerrasta viisastuneena valitsin parven materiaaliksi HEB100 palkin ja suunnittelin rakennelman pulttikiinnitteiseksi. Piirsin muutamia erilaisia lattarautoja CADillä ja tilasin ne laserilta. Sitten töihin... Käytin vanhaa parvea rakennusalustana niin pitkään kuin pystyin ja kun uudesta tuli itsekantava, niin tiputin vanhan alta pois...







Tässä vaiheessa projekti lunasti ensimmäisen uhrinsa, viattoman uhrin, eli Heidin oikean peukalon. Tarkkaavaisimmat ja lääkiksen käyneet näkevät, että viimeinen nikama on napsahtanut keskeltä poikki - näitä palkkeja kannattaa siirrellä varovasti... Onneksi tuo on parantunut ihan kivasti ja on kohta muisto vain...!



Kun harjakorkeus saavutettiin ja pintaan laitettiin Bauhausin halvin tarjouksessa oleva laminaatti, alkoi projektista olla jo ylpeä vaikka nosturi ei vielä ollut tontillakaan.



Nosturin löysin nettikoneesta, about kymmenen vuotta vanhan autokorjaamokäytössä olleen Nussbaumin. Sen hakeminen on jäänyt mieleen kivana kesäpäivän tekemisenä, oli kyllä yltä päältä liassa ja sen puhtaaksi jynssäämiseen taisi mennä pari litraa tärpättiä. Katsoin lämpökameralla missä menee lattialämmityksen putket ja mittasin kieli keskellä suuta oikeat paikat lattiaan. Naapurilta saatiin apua betonijalkojen valuun, näillä siis poistettiin lattiasta kaato.











Betonin kuivuttua oli palkitseva hetki kun sai nostaa pilarit paikoilleen ja vetää pultit kireälle. Ennen ensimmäistä nostoa kävin mentaalisesti läpi itse keksimäni tarkistuslistan ja tajusin tehneeni tyhmän virheen - nimittäin nuo kierretangot jotka liimasin lattiaan kemiallisella ankkurimassalla ennen betonin kaatoa... ovat 4.6 lujuusluokan tankoa hintaan 2€/m Bauhausin tusinahyllystä... Nussbaumin asennusohje käteen: Siellä speksataan 8.8 vahvuinen pultti ja paksuutta lattialla pitäisi olla 20cm kun minun lattia on 12cm. Laskin lyhyellä lujuuslaskennan oppimäärällä, että 1600Kg autoa nostaessa pulttien myötövoima on neljä kertaa suurempi kuin rasitus... En onnistunut tällä vakuuttelemaan itseäni mielenrauhaan, jotain täytyisi tehdä! Sitä ennen kuitenkin se eka nosto ihan vaan että näkisi auton ilmassa



Päädyin korjaamaan tämän ongelman asentamalla kattoon henkeni kaupalla vielä yhden palkin ja pulttaamalla Nussbaumin siihen kiinni. Palkin nostaminen kieli poskessa modatulla moottorinosturilla on typerintä mitä olen pitkään aikaan tehnyt mutta siitäkin selvittiin. Lopputulos erittäin luja, laserilla kun mittaa niin pilarit ei jousta milliäkään autoa nostettaessa:





Viimeinen silaus talliin oli ilmatilan haltuunotto nosturin viereisellä paikalla. Räder-Vogelin kuvastosta löytyi insinöörin silmää aivan hivelevät teollisuuspyörät kantavuudeltaan 750Kg. Näiden varaan hitsasin alustan SL-mersulle, tällainen järjestely puristaa viimeisetkin tehot irti 53-neliöisestä tallistani...





Projektin kesto oli noin kolme kuukautta ja sen valmistumisen kunniaksi nautittiin lauantaina kakkukahvit. Kannatti, en ole pannut maaten tuohon lattialle enää kertaakaan sen jälkeen Onhan aika paljon kivempi tehdä autoa ja helpompikin, kun pääsee käsiksi hankaliin paikkoihin hyvästä asennosta. Sitä taktista etua tullaankin nyt käyttämään ahkerasti - ensimmäinen operaatio 722.3 laatikon irroitus!

[simoks]

tekemisen meininki Komee talli ja komeet autot.

[Häksä]

Todellakin tekemisen meininki Mulle asennettiin kesällä vastaava nosturi, ATT-merkkinen 3000 kg kantava, mikä tehdään ilmeisesti samalla linjalla kuin Nussbaumit. Paikan lattia oli ohut ja raudoittamaton betoni, joten sille tehtiin valmistajan vaatima perustus. Tuli vielä vähän vaadittua paksumpi, 30 cm ja paljonhan sinne tuli rautaa. Kiinnitys hoidettiin siten että porattiin reiät ja pultattiin kiinni voima-ankkureilla.

Aika hyvä idea toi SL:n laittaminen jalustalle

[pera8x]

on kyllä hienoa tarinankerrontaa kaikkine laadukkaine kuvineen.

ilmanmuuta jatkoon!! tätä on mukava lueskella.

[Dallas]

Jes, eli nyt on nosturit asennettu, työkalut pituusjärjestyksessä, lattia pesty, langaton verkko toiminnassa ja sitruunantuoksuinen WC-hajustin asennettu huolellisesti pönttöön... eli tallin valmistelut vedetty överiksi ja kaikki tekosyyt autohommien tekemiseen eliminoitu! Nyt pitäisi lunastaa omat odotukset ja saada tehokkasti SEC kuntoon... Julistetaan tavoite julkisesti, että juhannuksena tuon auton on oltava viimeisen päälle road trip valmiina! Tekemistä on paljon, aloitetaan näkyvimmästä eli laatikosta.

Todiste #1: Punaista nestettä lattialla. Tuosta kuvasta näkee kivasti, että myös kampiakselin takastefa vuotaa.


Todiste #2: Laatikko märkä aika lailla joka puolelta. Ajossa laatikosta vuotava öljy päätyi pakoputkelle ja esimerkiksi liikennevaloissa katku tuli kabiiniin asti... Ei voi hyväksyä!


Laatikon öljyillä on ajettu 13'000 mailia neljän vuoden aikana. Öljynvaihtoväli on speksattu 30'000 mailiin, joten nämä öljyt saavat mennä ihan periaatteesta takaisin töihin huollon jälkeen... Hyväntuntuinen nyrkkisääntö öljyn kunnon toteamiseen on kastaa talouspaperia öljyyn: Jos paperi jää punaiseksi, niin pitäisi olla hyväkuntoista. Jos jää ruskeaksi tai mustaksi, niin sitten ei pitäis enää olla kuranttia kamaa. Pääsin fiilistelemään nosturia.



Pakoputkiston poistaminen on välttämätöntä et pääsee käsiksi yhteen laatikon pulteista. Aika hurjaa voimaa sai käyttää et irtosi pultit kollektorista, mutta muuten helppo homma. Tältä näyttää jenkkimallin putkisto, tiedä kuinka paljon siinä on eroa euromalliin.



Olen joskus miettinyt, että mistä tietää onko katalysaattori tukossa... Jos tähän on jollain hyviä vinkkejä niin kertokaa ihmeessä? Puhtaalta näyttää mitä putkesta näkyy...



Kardaanin irroittamisessa tarvitsee tuota 46mm kiintoavainta ja esim putkipihtejä, että saa lukituksen auki ja pystyy liu'uttamaan kardaanin etupätkää taaksepäin ja sitten irti.



Kaikkien vaiheiden kuvaamisesta ei varmaan ole jengille hyötyä, itse koin haastavimmiksi nämä:

Kickdown-kaapeli
Jää vaihteistoon kiinni eli pitää irroittaa kaasuvivustosta. Talttapäämeisselillä irtoaa tuo nivel kun laittaa väliin ja kääntää vaan kunnes ponnahtaa irti. E-klipsin vedin irti lenkkiavain/viila virityksellä, saas nähdä miten laitetaan takaisin kiinni kun on ahdasta.









Moottorin tukeminen
Moottorin painopiste on tukikumien etupuolella, eli niin pitää tukea ettei pääse kallistumaan eteenpäin. Ratkaisin tämän naputtelemalla puupalikan öljypohjan ja poikkipalkin väliin ja kiristin moottorinkannakkeista palikkaa vasten kuormaliinalla. Tuli napakka.





Limpun irroittaminen
Pikku luukun takaa paljastuvat limpun pultit. Ne ovat nuo isommat kaksi, eli keskimmäistä pientä ei tarvitse eikä kannata yrittääkään irroittaa. Niillä kiinnitetään hammaskehä vetolevyyn ja toisella puolella on mutterit, joten ei ole tarkoituskaan tässä vaiheessa niitä irroittaa. Limpun pultit toki pitävät hammaskehän oikeasti aloillaan.



Laatikon kannattelu
Yleismalleja toki saa Motonetistä. Budjettisyistä ja tallin tilan säästämiseksi en halunnut sellaista ostaa, modasin moottorinosturia hieman. Nuo laatikossa olevat korvat on hyvä paikka kiinnittää, siis ne korvat joissa on pakoputkiston tukirauta normaalisti kiinni. Hitsailin sitten custom pidikkeen satunnaisista putkista ja paloista. Moottorinosturin sylinterin laitoin osoittamaan suoraan ylöspäin tuollaisella pannalla. Tämä oli tarkka työkalu, helposti irtosi.











Yritän olla ammattimaisempi ku koskaan ennen laatikon irroituksessa, joten käteen jääneet pultit sun muut päätyivät omiin pusseihinsa. Koko hommassa meni pari päivää, kun tein rauhassa ja uutta opetellen.

Lopuksi haluaisin vielä kysyä pari juttua moottoriin liittyen. Osaisiko joku sanoa, A) onko syytä huoleen kun tuo kannentiiviste selvästi hikoilee öljyä mutta ei varsinaisesti vuoda ja B) miten tuosta pakosarjan pultistakin tulee öljyä läpi?

thanks

[slsl77]

Voisiko venttiilikopantiiviste vuotaa öljyä ja se valuisi tuohon pakosarjan pulttiin.

[unski]

Hienoja kuvia ja oikein asiallisesti tehty irrotus.

Sinulla on tuo 20hp:n tehoputkisto, eli se vie noin 20hp tehoa, verrattuna 4-2-1 putkiin, joita on tietyissä malleissa. Jenkeissä ei koskaan. Virtaushäviö tulee pääasiassa isoilla kierroksilla.

Timppa

[touhottaja]

Voisiko venttiilikopantiiviste vuotaa öljyä ja se valuisi tuohon pakosarjan pulttiin.

juu sieltähän se tulee varsinki kun käy kattomassa miltä nokka koneistossa näyttää, öljyä valuu koko ajan kun venttiilikoppa on irti
tuolta löytys aika mukavaan hintaan askin osia
https://vaihteistokauppa.fi/category/47/72237224" onclick="window.open(this.href);return false;

[karra]

Olen joskus miettinyt, että mistä tietää onko katalysaattori tukossa... Jos tähän on jollain hyviä vinkkejä niin kertokaa ihmeessä? Puhtaalta näyttää mitä putkesta näkyy...

Sinulla on tuo 20hp:n tehoputkisto, eli se vie noin 20hp tehoa, verrattuna 4-2-1 putkiin, joita on tietyissä malleissa. Jenkeissä ei koskaan. Virtaushäviö tulee pääasiassa isoilla kierroksilla.

Tuo kun on 1986 niin ei varmaan ole vähäpäästöinen? Kannattaisiko tuo katti vaan "suolistaa" tai ottaa pois ja laittaa putkea tilalle, nyt kun kissa on nostettu pöydälle. Ei välttämättä hirveästi tehoja tuo lisää mutta moottori varmaan hengittäisi terveellisemmin?

[unski]

Katti ei ahdista normikäytössä ehjänä yhtään. Se on mitattu moneen kertaan. Putkiston muotoilu ja moottorin ohjaus vie tehot. Itse pidän katit paikoillaan jos vain on mahdollista. Katiton auto saa tallin ja ympäristön haisemaan ärsyttävästi jos sitä joutuu käyttämään tyhjäkäynnillä.

Timppa

[karra]

Katiton auto saa tallin ja ympäristön haisemaan ärsyttävästi jos sitä joutuu käyttämään tyhjäkäynnillä. Timppa

Tuon allekirjoitan

[unski]

Olen joskus miettinyt, että mistä tietää onko katalysaattori tukossa... Jos tähän on jollain hyviä vinkkejä niin kertokaa ihmeessä? Puhtaalta näyttää mitä putkesta näkyy...

Katalysaattori menee tukkoon vain mekaanisesti ja yleensä alkupäästään. Se joko rikkoontuu tai jotain jää kennoston eteen tukoksi. Bensa-autoissa katti on hyvin harvoin tukossa, kun moottorit eivät nokea. Joskus katin sisukset lähtevät irti, rikkoontuvat ja muha tukkii paikat. Silloin katti yleensä kolisee..

Toinen asia sitten on katin myrkyttyminen, jolloin öljy, lyijyllinen polttoaine tms. peittää kennoston pinnan ja estää kennoston pinnan jalometallien pakokaasuja puhdistavan reaktion. Tämä ”tukkiminen” ei aiheuta virtaushäviöitä...katti vain ei enää toimi.

Timppa

[simoks]

Tuo laatikon öljyvuoto johtuu aika varmasti siitä että auto seisoo pitkiä aikoja. Omassa 126:ssa myös jos auto seisoo paikallaan pari viikkoa niin jättää pisaroita lattiaan. Taas jos käyttelee kerran viikossa niin pysyy lattia kuivana. Tietysti jos tiivisteet jaksaa uusia niin ei vuoda vaikka seisotteliskin