2.3 16v ja 2.5 16v Cosworth kestävyys?

[emppu]

Pitääkö paikkansa kuulopuheet että kansi menee alta 200tkm...ja sit on kallis remontti? Helle taitaa tehdä tehtävänsä kun alkaa tuo pikkumese polttelee sen verran kovin mutta arvelluttaa 16v kestävyys tohon 8v koneeseen verrattuna. Vai ruvetaanko suosiolla rakentamaan turboa W124 230E:hen ja unohdetaan pikkumese viritykset?

Kaikki kokemukset, hyvät ja huonot puolet puolet kyseisistä autoista ja koneista tänne kiitos!

[kaba]

no tossa 124 koppasen 2,3 litrasessa on tyyppivikana se että kannen joutuu fiksaan siinä 200-250tkm...taitaa yleensä olla kansipahvi mikä menee...
muuten koneena kestävä

[Timo L.]

Itse -16 -mallien kestävyydestä en tiedä, mutta tuli van mieleen, kun usein kysytään erikoismallien kestävyydestä ja udellaan remonttien kalleutta:

15.5.1975 päivätty MOTOR-lehden 12 000 mailin testi autolla tyyppiä 450 SE alkaa sanoin "If you have to ask... you can't afford it".

Mutta toivottavasti saat vastausta kysymykseesi, innolla odotan itsekin. Mutta, kuitenkin... kun ajatellaan, että ko. mallilla on erityisen sporttinen maine, ja siihen yhdistetään vielä sana "Cosworth", suhteellisen hyvä käsiteltävyys (sen ajan autoihin verrattuna) ja kompakti koko, uskoisin, että malli on aina ollut nuorten kollien mieleen. Ikävä kyllä, uskon niiden ylipäätään kokeneen samoja kohtaloita ja käsittelytapoja, kuin erään muun merkin mallit, johon tuon moottoriexpertin nimi usein yhdistetään. Tokihan vehkeet kestävät kunnossa jos niitä huolletaan...

[emppu]

joo,siis venttiili, -kansi - ja nokkaremontti on tehty tohon mun 2.3 litraseen..joskus 300tkm kohdalla...ja tällä hetkellä 422tkm mittarissa.

[hape]

Pitääkö paikkansa kuulopuheet että kansi menee alta 200tkm...ja sit on kallis remontti? Helle taitaa tehdä tehtävänsä kun alkaa tuo pikkumese polttelee sen verran kovin mutta arvelluttaa 16v kestävyys tohon 8v koneeseen verrattuna. Vai ruvetaanko suosiolla rakentamaan turboa W124 230E:hen ja unohdetaan pikkumese viritykset?

Kaikki kokemukset, hyvät ja huonot puolet puolet kyseisistä autoista ja koneista tänne kiitos!

Vakio 190e 2.3 ja 2.3-16 mallien moottoreissa käytetään hyvin pitkälle samoja
osia. Sylinterilohko sisäkaluineen (poislukien männät) ovat
molemmissa malleissa vaihtokelpoiset keskenään.

Kestävyydestä sanoisin, että samalla tavalla ajettuna ei eroa varmaan ole
ja 16 venttiilisen vakiomallista poikkeavat osat ovat rakenteellisesti
samanveroisia tai lujempia kuin vakiomallin vastaavat.

2.3-16 mallit on varustettu yksirivisellä käyttöketjulla
joka on viisasta vaihtaa n. 160 000 km.( 100 000 mailin) välein.
Samalla kannattaa vaihtaa ketjukiristin ja muoviset ohjauskiskot.

Asia on olut usein esillä jenkkien 2.3-16 forumeissa
ja sieltä olen tuon suosituksen nähnyt.
Myös oman autoni historiatiedot vahvistavat suosituksen
aiheellisuuden (poks. 189 000 km.)

Vaihtotarpeen pystyy selvittämään yleensä hyvissä ajoin
ketjusta sen löystyessä syntyvän rallattavan äänen perusteella.

2.5-16 mallissa on jakopään käyttöketju kaksirivinen
ja vaara ketjun katkeamisesta on merkittävästi pienempi.

[Kinnunen]

minkälaiset varustelutasot noissa on vakiona? Varmaan aikalailla kaikilla varusteilla? Ilmastoinnit, nahkapenkit, sähköikkunat, entäs lukkoperä?

[PM]

Kerran näin myynnissä 2.3 16V:n automaatilla ja perän tasonsäädöllä. Ainakin tuo automaatti on aikas hauska noinkin sporttisessa autossa ja liekö aikas harvinainenkin?
Tuo taitaa olla ainoa Mersu, jonka meikäkin ottaisi manuaalilla. Tuo getrakki kun toimii kuin ajatus (ainakin kunnossa ollessaan).

[hape]

minkälaiset varustelutasot noissa on vakiona? Varmaan aikalailla kaikilla varusteilla? Ilmastoinnit, nahkapenkit, sähköikkunat, entäs lukkoperä?

Nuo löytyvät. Perä on 1:3.07 välityssuhteinen ja varustettu
"rajoitetulla luistonestolla" mikä tarkoittaa jotain 10 - 20 %
kitkalukkoa.
Uudemmissa luistonesto toimii sähköisesti.
Ilmastointi on vanhemmissa manuaalinen uudemmissa
enemmän automaattinen.
Myös ABS jarrut olivat alusta alkaen vakiovarusteena.

Varustelu riippui aikalailla siitä mitä ko. auton tilaaja on halunnut.
Näitä on tilattu myös kilpa-autojen aihioiksi, jolloin varustelista
saattoi olla oleellisesti niukempi

Oma lukunsa ovat USA:han toimitetut mallit (1986 - 87)
joissa varustelu oli vakiona vielä runsaampi sisältäen mm. sähköllä
toimivat penkkien säädöt ja automaatti-ilmastoinnin.

Huononnuksena näissä oli jo tuolloin
siellä vaaditut pakokaasujen päästörajoituksista johtuvat
säätöjärjestelmät ( teho vain 176 hp.)
USA:n malleissa perävälitus oli tästä johtuen myös
tiheämpi (1:3.26)