Viinankauhistus autonostossa...

[mrmorris]

Tositarina erään Mersun ostosta parisen vuotta sitten kun viina oli touhussa mukana vaikka sen ei pitäisi kuulua autoiluun. Eli ne silloin kirjoittamatta jääneet rivit, kun en silloin tyhmyyksiäni ilennyt maailmalle toitottaa mutta pöly on jo tallin lattialle laskeutunut...

Helmikuun alku -13 sairaslomaa kärsien polveni hajotettuani kuntosalilla eikä mietteet olleet aivan hangenvalkoiset. Päätinpä lämmittää saunan ja korkata samalla pari siideriä tulenliekkiä katsellessani kiukaan pesässä, hetken päästä en ajatellut enää polvikipua. Pyysin välillä nuorempaa poikaani välillä lisäilemään puuta valkeaan, kun koipeani säästelin komentokeskuksessani eli sohvalla kaukosäätimet ja kännykkä ulottuvilla, kumpa olisin sen kännykän älynnyt särkeä siinä vaiheessa...
Kohta kömmin jo ylälauteelle tykötarpeet mukanani, kahmalokaupalla lisää siideriä. Mielihyvää tuntien pärskäyttelin vettä kuupalla kuumille kiville, endorfiini vaikutti selvästi aivojen synapseissa eli eräs hormooni mielihyväkeskuksessa. Se sama mitä toisilla anopin naarauksessa tai maratonia juostessa, kuka mitenkin nautintonsa saisikin, mutta sama aivokemiaprosessi joka tapauksessa.

Palasin sitten parin tunnin nautiskelusession jälkeen ihmisten ilmoille olohuoneeseen missä poikani tutki kaverinsa kanssa netin ihmeellistä taikamaailmaa. Vaimo yhä töissä ja itsellä velat olivat jo saatavia, tunsin itseni maailman viisaimmaksi mieheksi, ohitin jopa Pohjois-Korean mahtimiehet leikiten.
Jälkeenpäin olen seuraavaa tapahtumaketjua miettinyt jos toisenkin kerran, aivan kuin rikospoliisi kehoittaisi yhä palaamaan sen illan tapahtumiin ja yhä muistelemaan...
Lassi, poikani, näytti netin kauniita näkymiä ikäänkuin satuttaen sen hetken sopivasti vaillinaisen olotilani kanssa samaan aikaikkunaan. Suomeksi:känniääliöitä on helppoa jujuttaa!
Ruudulla komeili w124 mustan Mercedes-Benz 230 E:n hahmossa vuosimallia -91, erittäin näyttävä vähillä kilometreillä ja viettelevästi kuin seireeni kuiskutteli omaa hunajaansa:ota minut!
Pojan kaveri oli auton löytänyt aiemmin mutta tervejärkisen ja raittiin isänsä puoleen käännyttyä kosinta tuotti tyrmäyksen: ei tipu eikä lirise!
Poika tuumi harmissaan kun ei enempää tietoa autosta ole eikä hänestä ole soittajaksi. Muuta ei tarvittu, se oli kuin härälle heiluttaisi vanhaa neukkulippua ja niin puhelin istui kourassani vankasti.
Kohtapa keskisteltiin myyjän kanssa kuin vanhat kansakoulukaverit sujuvasti miesten kesken. Auto oli Saksasta -03 tullut liikkeeseen josta jokin merimies oli sen ostanut ja loppuvuodesta -12 vaihtanut sen liikkeessä uudempaan. Myyjän isäukko oli ko.autoliikkeessä töissä ja osti sen pojalleen, myyjä oli vasta 20v nuori mies.
Mersu oli hänellä ollut muutaman kuukauden mutta jouti pois alkavan opiskelun takia. Suuta kuivasi pirusti ja otin välillä reilut siivut siideriä lisää, mikäpä jutellessa kun kieli taipui paremmin, joopa...
Mese oli kuulemma erittäin siisti, uutta vastaava, mutta kesärenkaat olisi hommattava kesäksi alle. Renkaat saisi isäukkonsa kautta edullisesti samantien jos kaupoille päästäisiin, vaan hän ei niitä enää maksaisi.

Loppuillasta en enää muista kuin hajanaisia pätkiä, sen verran jotta lupasin auton ostaa jos saa sen katsastettua heti huomenissa. Nukkumatin kanssa otettiin vielä pullot mieheen, mikäpä meidän hummatessa rahamiesten talvenkeskellä ilman surua ja murhetta.
Päivä oli jo pitkällä palattuani kylmään ja totiseen maailmaan, yhäkin totisemmaksi se muuttui kun puhelin heräsi tulille heti sen avattuani. Joku Jani tai fani siellä huhuili, en vaan tuntenut yhtään sen nimistä, mutta ehkä väärä numero...olisipa ollutkin.
-No niin, hyviä uutisia sillä nyt on Mersu katsastettu eikä mitään huomauttamista vaan päinvastoin, kun inssi kehui kun pohjakin kuin uudessa...
Hetkinen, hetkinen. Korvani toimivat mutta aivoni eivät uskoneet niiden väittämää, mikä hemmetin Mersu?
-Tässä olisi nyt se tilinumero jolle se varausmaksu ja renkaat eli 1000 euroa kuten illalla puhuttiin...
Vähitellen pääsin lähihistoriasta hajulle ja muistelin yön painajaista joka olikin muuttunut todeksi: lupasin ostaa pojalle Mersun ja uudet renkaat näkemättä. Voi s..tnan prk...le kun ihmisen pitääkin olla tyhmä ja niin viisas samalla kertaa, aloin inhota ja vihata itseäni reaaliajassa!

-Niin joo, tuota noin, että se varausmaksu tosiaan ja ne renkaat, kyllä joo...niinhän sitä illalla(v..tu)kynä jossain. Aloin päästä kartalle mutta halusin heti pois sieltä takaisin peiton alle piiloon, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi enkä koskaan peru puheitani vaikka se on simasuulla sanottu. -Joo, anna se tilinumerosi nyt. Käsi vapisten kirjoitin numerosarjan, onkohan seuraava kirjoitus jo avioerohakemukseen?
Puhelu päättyi ja istuin muurahaispesässä kaikki se tuska ja kohmelo soluissa: että pitääkin mennä hölisemään joutavia aikamiehen. Kylmää siideriä teki mieli mutta loppu ne olivat kuten kaikki muukin, kalkkiviivat häämöttivät horisontissa.
Ulo-ovi kävi ja poika porhalsi tupaan kysymysmerkit sylissään:-Ostitko sen Mersun jo? Ainoa lohtu ettei tarvinnut käydä valehtelemaan ja lyömään mutkaa oman lapsen edessä, sen muistaisi vielä joskus vielä hautakivellänikin. Hyvin vaisusti mutta kuitenkin suustani vielä tuli:-Ostin joo, onnea perkeleesti, sitä nyt tarvitaan. Puhelimet alkoi laulaa kun pojan kaverikaarti sai tästä onnettaren täysosumasta tietää, pahuksen lady Fortuna kun taitaa nyt sotkea asiani perusteellisesti.
Sain lapseltani kysyttyä, että mitenkä me äitille kerrotaan sillä meillähän on jo kaksi autoa ja yhtä monta kaksipyöräistä ja vene. Mitä me kolmennella autolla tehdään kun olet vasta 16 vuotias?
Poika tuumi lakoonisesti, että kuules kun se on sun oma soppas minkä keitit ja hän on vielä alaikäinenkin! Saamarin kiittämättömiä nuo nykykakarat, jurppi syvältä ja raskaasti.
Lassi tuumi, että hän on kai ainoa heidän luokalla jolla on oma auto. Vastasin, että minä kai ainoa meidän töissä jolla ei ole kohta kotia!

Uusi humala olisi pelastanut kaiken, ainakin siirtänyt tulevaa maailmansotaa...kestettävä vaan ja kerrottava kaikki. Vaimo saapui illansuussa tapansa mukaan iloisena kuten aina mutta nauru loppui kun kerroin, että meille tulee kohta uusi perheenjäsen. -Et kai ole vaan jotain koiranpentua mennyt ostamaan tai kylänakkoja saattanut siunattuun tilaan! Tuumin etten nyt (mitään niin helppoa) sellasia vaan pojalle kunnon pirssin, kun on aina ollut kunnon nuori eikä edes urheilulla ole pilannut sukumme mainetta.
Ikimaailmassa en ole ymmärtänyt naisten järjenjuoksua, etenkin kun jo paratiisista asti meitä uunottivat omenien ja käärmeitten kanssa, käyty kaikki kisaanhännänvedot ja maksettu maailman sivu heidän oikkunsa.
-No sehän olikin kiva uutinen, kun meillähän tarpeen toinenkin auto kun omasi harrasteauto vain kesäisin, pääset viimenkin liikkumaan kun omani ei koskaan jouda.
Menin sanattomaksi niistä sanoista, kauppamiehenä en ole kaksinen mutta oikean puolison onnistuin aikoinaan löytämään sitkeällä väsyttämisellä, nyt se työ palkittiin.
Kerroin, että opettaisin pojan itse ajamaan kun aika koittaa ja siihen Mersuun vetokoukun saisi sikahalvalla kun toiseen Mersuumme se maksaisi 2000e. Aurinko alkoi taas paistaa mutta saunan lämpöä ei ollut enää ikävä.

Tonni oli rahaa mennyt tuntemattomalle myyjälle etumaksuna, hirvitti jo pelkkä ajatus. Illalla en saanut kiinni puhelimella enkä tekstareilla, hirvitti lisää. Seuraavana päivänä soitti olleensa illan töissä eikä voinut vastata, helpotti vähän. Pyysin lisää kuvia kännykkään mutta niitä ei kuulunut lupauksista huolimatta, taas kivisti. Hyvä etten alkanut jo kirveenteroitus hommia kunnes selvisi tekniikan pettäneen, vaikeaa luottaa nykyaikana kehenkään.
Seuraavalla viikolla huristettiin junalla Saloon hakemaan Mercedestä, myyjä toi se Turusta sinne isänsä kanssa. Ensireaktio oli Salon rautatieaseman parkkipaikalla omasta suustani:-Tuo Mersu kokee vielä parit perunkirjoitukset, oli aivan tautisen siisti! Eipä tultu turhan takia kaukaa idästä toispuol Suomea auton hakuun, Mersu oli silloin 22v vanha ja tosiaan kuin vasta tehtaalta lähtenyt. Jälkeenpäin sain po.merimiehen luuriin ja kertoi, ettei heidän aikaan takapenkillä käynyt kukaan ja itse ajeli sillä vain Suomessa käydessään kun valtameriltä jouti. Hän oli pitänyt sitä pedantisti eikä koskaan ollut suolateitä kokenut, eipä turhaan poikani tehnyt kaverinsa kanssa salapoliisityötä kun etsivät Suomen siisteintä w124:sta netistä. Nyt se oli meidän, maksettiin muistaakseni 3000e + ne renkaat 300e. Loppuunajettuja vastaavia olisi saanut alkaen 500e mutta muitten ongelmiin en koske sillä osaan luoda niitä itsekin.
Myyjän isäukko oli tankannut sen täyteen ja tarjosi kunnon kahvit, sitä porukkaa jäi aivan ikävä kun olivatkin niin reiluja ja kaikki puheet pitivät paikkansa. Toki autossa on ollut töitä ja ongelmia jotka johtuivat omasta ymmärtämättömyydestä eivätkä huonosta kunnosta. Mekaaninenruisku on oma sielunmaailmansa johon ei pidä koskea jos ei tiedä, nyt jo tiedän. Muutama ilmavuoto pilaa koko järjestelmän.
Poika sai jouluksi ajokortin, opetin kuten lupasin. Mesensä on pitänyt huippukunnossa ja itse huoltaa ja korjaa pienemmät viat, näppäränä sormistaan saa osat toisiinsa sopimaan.
Tämän vuoden alusta aloin sadan päivän nenänvalkaisun, joka kohta käyty ja taas yhden asian oppineena: viina, auto ja puhelin eivät käy keskenään yhteen. Ei edes kaksikaan niistä yhtäaikaa!
Lämmintä kevättä ja kuivia maanteitä kaikille!

[RAM]

Vähän samat kokemukset on itselläni.
Itse heräsin neljä vuotta sitten, krapulaisena, eräänä lauantaiaamuna lentoliput liettuaan ostaneena ja sinnehän piti sitten lähteä mersua hakemaan

[///Mika]

Mukava tarina mutta yhtä asiaa jäin kaipaamaan, kuvia.
Laitappas pari räpsyä tästä laitoksesta ihmeteltäväksi.

[mrmorris]

Joo, kuvat ois aina hyvät mukana selkeyttämään juttua.Kysyn pojalta, että suostuuko ottamaan ja haluuko laittaa ne kun aika tarkka nuori mies. Tai ehkä sitten viimestään, kun on pessyt sen kunnolla pölyistä mutt kysyn kuitenkin.

[jtuukka]

Tekevälle sattuu... Ja joskus sattuu mukavasti kuten tuossa tilanteessa.

Eipähän se "pöllö-öljy" autoiluun sovi mutta rentouttaa mukavasti kaupanteko-tilannetta.

Enää ei voi onnitella uudesta autosta mutta onnitellaan sitten vaikka mieleisestä perheenjäsenestä (ja autosta)

[pera8x]

hieno tarina!

mulla kävi kerran vähän vastaavasti yhden crossipyärän kanssa. tosin minä olin myyjä ja ostaja oli se, kuka oli pikku hönössä. ei seuraavana päivänä meinannu muistaa mitä oltiin puhuttu.. oli luvannut, että jos tuon mopon ja saan sen käymään, niin osta sen. niin tein ja ostaja piti sanansa ja osti laitteen.