No tässä tämä testi uusintana lukijan pyynnöstä huolimatta
. Ja uusille lukijoille tiedoksi: kokeilkaa tätä vain kotona.
Prologi
Ei ole mitään niin tasa-arvoista kuin kunnon krapula. Se lannistaa niin miehen kuin naisen, niin nuoren kuin vanhankin. Se ei tee eroa rikkaan tai köyhän, ei ammatin, asuinpaikan kuin rodunkaan välillä. Se kaataa voimakkaimmankin ihmisen, heikomman vielä helpommin. Kukaan ei siltä juurikaan välty. Paitsi raitis tai kohtuukäyttäjä. Kaikkivoipa on krapula .
Kaapo’s Institute of Used Preservatives: testin taustaa.
Kankkunen, krapula, koistinen, darra, jysäri, dagen efter, kohmelo – rakkaalla riesalla on monta nimeä.
Asian perusteellisen selvittämisen alttarille päätti Kaapo nyt uhrata niin maallisen tomumajansa kuin psyykensäkin. Ainakin hetkeksi.
Eikä nyt ollut kyse mistään tikkapubin illanvietossa saadusta pikku päänsärystä, vaan tavoitteena oli tutkia rivakan raatokankkusen syvin olemus.
Kaapo’s Institute of Used Preservatives on tehnyt mittavan työn toteuttaessaan tiettävästi ensimmäisen Suuren Krapulatestin. Lieneekö kukaan vapaaehtoisesti ja tietoisesti hankkiutunut vastaavaan olotilaan ? No nyt sekin on dokumentoitu – sanan varsinaisessa merkityksessä. Samalla testi tuotti luotettavaa tietoa eri valmisteiden vaikutuksesta darran hoitoon.
Rivakan krapulan rakentaminen.
Vain yhden alkoholilaadun nauttiminen ei saa aikaan korkealuokkaista krapulaa. Siksi sen rakentamiseen on vaivattominta käyttää samanaikaisesti erilaisia juomia; olutta, viiniä, kirkkaita, likööriä ja konjakkia, jolloin saavutetaan optimaalinen teho.
Tosin väitetään, että krapulan voimakkuuteen ja kestoon ei vaikuta nautitun alkoholin laatu, ainoastaan määrä. Tämä käsitys on virheellinen. Esim. parin päivän puhdas Koskenkorva/vissyvesikuuri ei tuota juuri minkäänlaista jälkiseurausta, mutta testin perusteella juomavalikoiman laajuus korreloi suoraan lopputuloksen laatutasoon.
Jotta kaikki pikkuvivahteetkin saataisiin mukaan, testiin lisättiin myös tavoite polttaa vähintään 30 savuketta krapulan valmisteluvaiheen aikana.
SUURI KRAPULATESTI
Raportti sisältää järkyttäviä ja ahdistavia kohtauksia, joten sen lukemista ei suositella kenellekään.
Aika: 21.2. – 22.2.2005
Paikka: Pohja
Olosuhteet:
Ulkona pakkasta 12-23 astetta vuorokauden ajasta riippuen
Sisälämpötila 20 astetta, ilman suhteellinen kosteus n. 60%
Tarvikkeet:
1 pll Koskenkorva 70cl, 2 ltr Blue Nunn –punaviiniä, Lignell&Piispanen Lakkalikööri, 12 tlk Olvi Dobbel Bock, Highland Bird –viski (35 cl), 6 kpl Karhu III, 4 x 0,5 l Light Perry –siideri. LM-savukkeita (punainen, 40 kpl)
Seuranta- ja hoitokalusto:
Omron MX2 Basic –verenpainemittari (Instru, 99€), Driveguard-alkometri (Stockmann, 67€), 3 kpl kuumemittareita; kainalo-, oraali- ja rektaalimallit (Sahalahden apteekki, 12€).
Hoitokemikaalit: Unisin (luonnonmukainen yrttivalmiste unen saamiseksi), magnesiumtabletteja, Burana Caps, Finnrexin Neo -pulveri, Coretabs, Multipekt, Berocca Pore, Tia Maria –kahvilikööri, Jägermeister 10 cl, Olvin Kevyt olo –kivennäisvesi.
Muuta: epämääräinen kasa video- ja DVD-elokuvia, vanhoja Tekniikan Maailmoja, Elloksen kuvasto, pöytätuuletin, suolapähkinöitä, Gefilus-piimää, salamia, jääpalapusseja, froteepyyhkeitä.
Pohjustus - ei krapulaa ilman humalaa.
Koska Instituutin tehtävä painottuu krapulatutkimukseen, testitilaan pääsy ohitettakoon nopealla menetelmäselosteella.
Testi vaati luonnollisesti perusteelliset esivalmistelut, joten aluksi oli hankkiuduttava tukevaan ja vähintään 36 tuntia kestävään intensiiviseen humalatilaan. Tavoitteena oli pitää promilletaso yli 1,5:n loppua kohti kirien.
Iloinen juopottelu alkoi talviloman merkeissä 19.2. jo aamupäivällä, sillä auton ollessa maalarissa oli aikaa suorittaa testi kokonaisuudessaan läpi. Lientä nautittiin tasaisen varmasti pitkin päivää aina puolille öin asti.
Jotta juomista olisi ollut helppo jatkaa seuraavana aamuna, otin n. 5 dl punaviiniä ja pari kossupaukkua ennen unta. Näin varmistettiin kevyt aamukänni, josta oli joustava ponnistaa eteenpäin – ilman selviämisprosessin tuomaa houkutusta. Lisäksi oli otettava huomioon, että väliselviäminen olisi heikentänyt huomattavasti tutkittavan krapulan voimakkuutta. Törpötellen meni myös sunnuntai, joten itse asiaan päästiin maanantaina 21.2.
VARSINAINEN TESTI
Maanantaiaamu klo 8.30. Värejä, karusellimaista sängyn pyörimistä. Olenko Huvikummussa? Peppiä ei näy, mutta ainakin herra Tossavainen tuntuu paskoneen suuhun yön aikana , sen verran on maku tanakka kielen päällä. Oikeastaan kieli ei edes irtoa kitalaesta, saati että koko suuvärkki suostuisi aukeamaan. Hyvältä siis näyttää… kampean ensimmäiset vissytipat lusikalla huulien väliin. Käännän kuitenkin kelkkaa vielä kertaalleen ja ravitsen tulevaa krapulaa parilla ylimääräisellä makoisalla siiderillä.
Parin tunnin kuluttua pitäisi kaiken olla valmista. Alkometrin neula alkaa uhkaavasti vajota alle 0,5 promillen, joka tarkoittaa koitoksen alkamista. Vieroitusoireet kolkuttavat jo eteisen ovella ja paniikkiläjä pyrkii ulos kehosta – tai kohtapian oikeammin ruumiista. Mielenkiinto tilanteeseen kasvaa, vaikka olo heikkenee eksponentiaalisesti ajan kulun kanssa. Päätän ottaa vielä pari vahvaa olutta olotilan parsimiseen.
Verenpaine: 140/90, pulssi 82. Kehon lämpötila 36,8 kainalosta mitattuna.
Olusilla vointi asettuukin. Kello käy ja ilta alkaa hämärtyä – näinkö helppoa tämä olikin. Onko testi pilalla? Ei se ole. Noin klo 20 kankkunen iskee kuin Korkeajännityksen miljoona volttia.
Tuuperrun sohvalle ja yritän katsella televisiota. Ei tule mitään. Näkymätön musta koura puristaa kurkkua ja henki salpautuu. Puuskutan kuin ravihevonen mustalaisen piiskaamana ja kylmä, liisterimäinen hiki peittää koko kehoa.
Tärisen kuin haavanlehti, välillä on kuuma, välillä kylmä. Jalat vippaavat kuin marionettimestari vetelisi niitä narujen päissä. Tätä jatkuu aina puoleen yöhön. Magnesiumtabletti rauhoittaa kuitenkin pahimman vispaamisen. Nakkaan myös Beroccaa naamioon, mutta se ei tunnu auttavan mitään. Verenpaine: 132/82, pulssi 106. Kehon lämpötila 36,8 kainalosta mitattuna, 37 astetta suolesta. Promillet vielä 0,1.
Nyt on pakko päästä liikkeelle, vissypullot ovat jääkaapissa ja jano on sietämätön. Nousen varovasti ja päätän raahautua ensin ulko-ovelle haukkaamaan raitista ilmaa. Pääsen hädin tuskin eteiseen, kun vatsaa kääntää pontevasti ja olen oksentaa joulupukin tuomaan kuusaappaaseen.
Alan raahautua takaisin kohti pelastavaa sohvaa ja sen turvallista syliä - aluksi nelinkontin, mutta pään nosto aiheuttaa kapillaari-ilmiön ja pakottaa pahoinvointimateriaalin ylösnousuun. Siis taitan matkan kierien lattialla ja nousen sohvalle perse edellä. Kello on 0.45.
Kylven hiessä ja päätän yrittää viilentyä. Ulkona pakkasta on aivan liikaa, toisaalta pöytätuuletin ei auta mitään. Saan neronleimauksen ja asetun kelteisilläni makuulle kaappipakastimen avoimen oven eteen. Onneksi kukaan ei ole näkemässä – kukapa haluaisi tulla esim. valokuvatuksi sikiöasennossa keittiön lattialla kuumemittari suussa ja toinen tuhkaluukussa. Tiedemiehen elämä on kovaa. Verenpaine saa nyt jäädä mittaamatta, mutta lämmöt ovat 37 ja 37,3. Hmmm…eri asteet… kumma kyllä pakopuoli on kuumempi kuin imupuoli, mutta niinhän se on moottoreissakin.
Hikoilu asettuu viidessä minuutissa, joten eukon viinimarjatkaan eivät ehtineet sulaa. Koira katselee vieressä varsin myötätuntoisena, kun alan suunnistaa kontaten kohti sohvaa. Jo puolivälissä alkaa hiki taas virrata, paksuna kuin sian paistinrasva. Keuhkoon pistää, mutta sitkeydellä saavutan maalini.
Alkaa lisäksi närästää – ruokatorvi on kuin pulloharjalla hoonattu ja suussa olevasta mausta päätellen nimenomaan alhaalta ylöspäin. Hörpin vissyä ja tuoremehua kera Buranan. Lisäksi nautin myös kaksi Unisin-pilleriä tavoitteena saada edes hiukan unta tämän kärsimyksen keskellä .
Kello näyttää 02.50. Selailen Elloksen tai minkä lie falloksen postikataloogia. Nyt saisi pussilakanoita joka ostokseen kaupan päälle. Seuraavalla sivulla tohtori Tolonen virnuilee joku ummetusyrttipurkki kädessään. Keksisi edes kunnon krapulalääkkeen, niin ei tarvitsisi kaupata suonikohjusalvoja mummoille.
Nuupahdan hetken uneen, leijailen Pälkäneelle Aapiskukon olutfestareille, jossa laulan kolmantena pyöränä ”Kulkukoiria” Topi Sorsakosken ja Reijo Taipaleen kanssa. Kohtalotoveruusko nämä etiäiset lennätti olohuoneeseeni?
Pahimmasta ruumiillisesta tuskasta vapauttanut uni kuitenkin loppuu yhtä nopeasti kuin alkoikin – navan alla kivistää. Fiilis on kuin varusmiehellä, kusiherätys keskellä yötä… ja teltassa. Mitä helv…. kaikki veri on siellä, huimaa… keinun kaksin kerroin sohvan reunalla, yhdistetyssä linkkuveitsi- ja muna-asennossa. Riivattu keho taipuu tukevaan etukenoon. Selkä on notkea ja kulli kankea, mutta ei valiteta – vielä tulee aika, jolloin asia on juuri päinvastoin. Nyt jos verenpainemittarin mansetin kietoisi alatukivarren ympäri, niin todennäköisesti koko keksintö sinkoutuisi maata kiertävälle radalle.
Kello 03.20 tilanne asettuu, mutta toinen vaiva ennättää tilalle. Mahassa myllertää Mette Mannosen matalapaine! Kivennäisvesi ja tuoremehu ovat sekoittaneet ilman kiinteää ravintoa olleen mahalaukun perusteellisesti. En ehdi juuri analysoida tilannetta, kun kyklooppi karjahtaa repivästi. Muinaishaudan kosto! Ruotsalaisen luolamiehen röyhtäisy! Huoneen hämärään laskeutuu sademetsän hajoavan aluskasvillisuuden aromi yhdistettynä viikon verran rantavedessä lilluneeseen haukivainaan dunkkikseen.
Verenpaine 120/87 ja pulssi 95. Lämmöt yläpäästä 36,9 ja alakerrasta 37,1. Onneksi en onnistunut sekoittamaan mittareita keskenään viime mittauksen jälkeen, muuten tuho olisi totaalinen.
On aika käydä vessassa. Tolkuttomasta vissyn lipikoinnista huolimatta nestevajaus on valtaisa. Virtsan määrä on vähäinen ja se on paksua kuin veneterva, värikin lähes täsmää. Tämä konsentraattikusi kertoo, että nesteytystä on jatkettava – munuaiset pistävät parastaan myrkkyjen perkaamisessa kehosta, mutta ne tarvitsevat tuekseen vähintään vettä. Suolen sisältö ei poikkea juuri virtsatuotoksesta; paljoa ei arvaa yskiä, ettei vesisuoli vuoda kalsareille. Nyt olisi ollut Red Lightsissa kaupiteltu anustappi tarpeen – tosin toisessa funktiossa kuin alun perin tarkoitettu on.
Silmät muljahtelevat ja olen purra rystyset miltei rikki. Nyt on meno makeimmillaan! Ei tämä enää pahemmaksi voi muuttua, joten armahdan itseäni ja kulautan 10 senttilitran Jekku-pullon yhdellä huikalla tuulensuojaan. Samaan vetoon tuhoan viitisen senttiä Tia Mariaa. Ai perkule kun tekee terää. Kello käy jo viittä. Promillemittari näyttää taas iloiset 0,3 eikä krapulasta ole tietoakaan. Verenpaine 120/76 ja pulssi 74.
Alkaa nukuttaa. Levottomat unet piinaavat mieltä. Pienikin tekemätön asia saa aikaan massiivisen syyllisyydentunteen. Viemättä jäänyt roskapussi saa megalomaaniset mittasuhteet. En ole soittanut äidille. Olen huono ihminen.
Herään myötätuntokoiran tuijotukseen, lammikossa uiden, litimärkien vuodevaatteiden ympäröimänä. Onko tullut laskettua alle, onko yökastelu ottanut ylivallan? Hikeä se on kaikki tyynni, neste puskee läpi noronaan. Nyt Elloksen kaupanpäällislakanat olisivat tarpeen. Vanne puristaa päätä, nappaan Finrexin-pussin kera kuuman kraanaveden.
Seuraa testin liikunnallinen osuus. En pysy enää paikallani, alkaa olohuoneen ympärikävely pitkin seiniä . Myötätuntokoira seuraa ikään kuin tutkimusassistenttina kaksijalkaista kärsivää isäntäänsä.
Ulotan reittini makuuhuoneen ovelle.
Jos sanotaan, että viinaa juodessa rumakin nainen kaunistuu, niin holtittomassa kankkusessa tilanne on toinen –kurkkaan kamariin, ja niin vain nukkuva vaimo alkaa uhkaavasti muistuttaa Oiva Lohtanderia, joten pysyttelen suosiolla olohuoneen sohvalla.
Piehtaroin ahdistuksessa vielä tovin ja kello alkaa olla jo yli seitsemän.
Hyvin valvotun yön jälkeen on aika yrittää nousta. Simuloin työhön heräämisen ja vetäydyn vessaan tärisemään. Myötätuntokoira seuraa yhtä laahustavin askelin ja asettuu pytyn viereen passiin.
Peilistä katso silmäpari, joka muistuttaa pakkasenpuremia sianpilluja tai ainakin kahta viikon vanhaa tulehtunutta puukonviiltoa.
Hampaiden pesu? Jyrkkä ei! Oksennusrefleksi jälkiseurauksineen tulee välittömästi, jos harjan vie puoltakaan metriä lähemmäs suuaukkoa. Ilmankos alan tosiammattilaisilla on usein on huonot sulakkeet - pesemään ei kykene ja jos kykenee, niin oksennus tulee ja syövyttää.
Sitten se pyörähtää kurkunpäähän – klunssi! Pala kurkussa pilaa antoisan krapuloinnin! Yskäisen niin kovaa, että efekti vastaa sormien työntämistä kurkkuun. Laattapiste collection! Ja taas vessa suhisee.
Testisuunnitelman mukaan tämän on tarkoitus olla työpäivä. Leikin siis toimistohommaa sulkeutumalla työhuoneeseeni. Alan saada esimakua siitä, millaiselta näistä vahvasti eiliselle tuoksahtavista miehistä tuntuu heidän vääntäytyessään työpaikoilleen.
Lueskelen niitä näitä ja laittelen paperiasioita kuntoon. Tasainen vapina sulostuttaa aamupäivääni. Särkyjä ei ole, mutta pötsi on kipeä.
Puolilta päivin laahustan läheiselle huoltsikalle ja tungen lihapiirakan väen väkisin vatsaani. Kolmostuoppia ei sen sijaan tarvinnut pakottaa alas. Huomattavasti virkistyneenä katkokävelen kotiin. Iltapäivällä alkaa tunnelin päässä olla valoa ja olo kohenee kohisten.
Kello 17 juon kaksi kermaan ja sokeriin vispattua raakaa kananmunaa, jotka pysyvät myös sisällä. Kiinteää ravintoa alan nauttia klo 18.
Ko 19: Krapulatesti päättyy.
Klo 20: Loppusauna ja kylmä bisse.
Klo 21.30: Rauhallinen uni kutsuu väsynyttä tieteilijää.
Loppuyhteenveto.
Koskenkorva
+ aina luotettava, neutraali, joka paikan höylä
+ tehokas, hyvä hinta-laatusuhde
+ selkeä vaikutus
+ juotavissa myös ilman lantinkia, siis kokonaistaloudellinen
- jos tuotetta nautitaan ainoana alkoholijuomana, se tuottaa vain välttävän krapulan
Jägermeister
+ Ehdoton kankkusmoukku
+ Nopeavaikutteinen
+ Raikas
+ Hoitaa myös vatsaa
- Hintava
- Ei aina kotikaapissa
Tia Maria
+ Maukas
+ Virkistävä
- Ei juomalla juotavaksi
- Kallis
Olvi Doppel Bock
+ Erittäin hyvä maku
+ Vahva ja tehokas
+ Tuottaa hyvän krapulan, mutta
myös parantaa oireet nopeasti
- Harvoin kotikaapissa
Unisin
+ Halpa
- Ei tuo unta
Magnesiumtablettaja
+ Purutabletti, hyvä maku
+ Vie vapinan
- Jättää jauhomaisen kerrokseen kieleen
Coretabs
+ Imeskeltävä yskänlääke
+ Hyvä maku
+ Poistaa klunssin kurkusta tehokkaasti
- Kallis
Burana Caps
+ Tehokkain yleistilan kohentaja
- Gelatiinikapselissa ei ole kummoinenkaan maku
Finnrexin Neo –pulveri
+ Raikas, vitamiinipitoinen
- Ei kohenna olotilaa
Berocca Pore
+ Melko hyvä maku
+ Piristävä
- Ei suoranaista parantavaa vaikutusta
Olvin Kevyt olo – kivennäisvesi
+ Halpaa ja hyvää
+ Useita makuja
- Vetää vatsan sekaisin
.
ja jos kuski on joskus tarjolla, niin pitää vaan ottaa Daami esiin 
Pidetään jonkinlainen syyskokous ja vertaillaan uusiohankintoja sopivassa ajassa ja paikassa. Tai sitten noita vanhoja losseja, onhan omasi vielä tallella?
, eli jotain puslajumppaa lienee tiedossa.
