Omasta kinneristäni ei ole vielä kertaakaan kelvannut tuo tähti, mutta olen kyllä itsekin saanut talvipakkasilla kerran kopsautettua sakarat hankeen.
Mutta tuosta minun ameriikanhyytelöstä kun vietiin keulamerkki joskus 80 luvun lopulla, ei siihen löytynytkään vastaavaa kun vuonna -95 Ruotsin puolelta.
Sekin tarina oli aika huvittava näin perästäpäin ajateltuna.
Kaverini oli lueskellut ruotsalaisten versiota V8:sta, ja nähnyt siinä ilmoituksen näistä keulamerkeistä, ja niinpä hän leikkasi sen ilmoituksen irti ja antoi minulle.
No senjälkeen minä pyörin kämpillä kaksi viikkoa ympyrää ja mietin että miten minä tuolle svedulle saan selvitettyä, että se keulamerkki saisi täältä Suomesta hyvän kodin itsellensä.
Koska viimeistä peruskoulussa vietetystä ruotsinkielen oppitunnista oli kerennyt vierähtää jo useampi vuosi, ei enää aiheeseenliittyvä kielitaito ollut mitenkään mainittavassa kunnossa.
No nohevana miehenä marssin kirjastoon, ja otin Suomi-Ruotsi sanakirjan lainaan, ja paperille murjomaan raakamuotoon sanoja, joitten pitäisi tarkoittaa halukkuutta ostamaan ilmoituksessa oleva keulamerkki.
Sitten illalla soittamaan tälle arvon swenssoonille sormet vapisten ja niska jännityksestä jäykkänä...
Tuut...tuut...*klik*
- Haloo? (Ruotsiks)
Johon meikäpoika pontevasti:
- Jaak heettär ... ja niinpäinpois froon finlaaant!
Johon seuraavaksi luurinpäästä kuului seuraavanlaista:
- Joo puhu suomee vaan !
Siellä olikin luurin toisessapäässä ihan ehta suomalainen.

Tärkeintä ei ole vauhdin määrä, vaan miltä se tuntuu.