kepa kirjoitti:...sen lisäksi sisusta verhoillaan uudestaan alkuperäisen värisellä kankaalla..
Tiukalle museotarkastajalle ei riitä että kangas on alkuperäisen värinen. Siinä täytyy myös olla oikea kuosi.
Samoiten ruoste pois konehuoneesta. Usein on niin, että ulkokuori ja sisusta on suhtkoht ok. mutta sitten hakekattilan puoli on kuin suoraan kaatopaikalta. Ilmanputsarit, jarrutehostimet puhtaaseen uuteen maaliin. Ylimääräiset massaroiskeet, kaikki öljymöhnät pois ja kaikki paikat ihan siihen kuntoon, että itse suostuisit syömään pihviä ko. pinnan päältä. Samoiten sähköosat fixataan sellaiseksi, että ylimääräiset abikot ja muut kotiseppien huuhaavirityksiä ei ole, vaan näkymän pitää olla kuin tehtaan linjalta just ulos pudonneesta yksilöstä.
Ja sitten kun viet autoa tarkastukseen, niin takakontissa ei tarvitse olla viimekesän onkireissun vapoja ja kumisaappaita sun muita remonttivehkeitä. Ne eivät kuulu tarkastuksen piiriin.
Esitä myös valmiiksi moottorin numerosarjan sijainti ja valmistaudu myös itse esittämään onko moottori ollut autossa alunperinkin. Samoiten voimansiirron sarjanumerot on hyvä olla olemssa tiedossa.
Jos auto on ollut alunperin USA-vientimalli, mutta siitä on tehty eurooppaversio tännetuonnin jälkeen, on koko versiointivaihdos vietävä alusta loppuun asti. Ei esim. niin, että on jenkkipuskurit vaihdettu euroversioihin, mutta esim. takavalot jätetty jenkkiversiosta.
Renkaitten on oltava alkuperäistä kokoa ja myös vanteet samaa kastia. Jos tuot 30 vuotiaan W123:n 21-tuumaisilla blinbling vanteilla, niin älä ihmettele miksi hylky tuli.
Tärkeintä ei ole vauhdin määrä, vaan miltä se tuntuu.
. Mutta minkäikäinen auto on kyseessä? Muffler lienee oikea henkilö vastaamaan tähän.
Jonkunlainen koneremontti olisi tarkotus tehdä samalla nyt kun auto on osissa. Tänään löysin jopa alkuperäisiä työkaluja ja työkalupussin.
